Kuinka olette löytäneet oman tapanne olla avuksi jollekin toiselle?
Kaikillahan ongelmia on, elämän kokemuksesi voi olla avuksi jollekin toiselle jotain vastaavaa kokeneelle? Jos vaivojansa valittaa, on vaivojensa vanki, askel eteenpäin olisi toiminta – auttaessaan saa ainakin sen paremman mielen. Mutta mistä löytää se paikka, tai tapa,jossa sinut hyväksytään mukaan auttamaan? Kuinka pääset tai olet päässyt auttamisen alkuun?
Erakoksi, hyvä aihe mietittäväksi. Auttaminen vaatii enemmän kuin ehkä osaamme kuvitellakaan? Itseäni joskus muinoin jopa pelotti ajatus, että saattaisin olla tukihenkilönä auttajan autettavana. Noh, enpä minä tukihenkilötoimintaan sitten lähtenytkään.
Auttaminen vaatii nähdäkseni paljon enemmän kuin "hyvän sydämen". Ensiksi pitäisi mielestäni miettiä kysymystä, miksi haluan auttajaksi? Tietty ei sitä varmaan moni ammattilainenkaan osaa sanoa, mikä muu kuin auttamisen halu olisi ohjaava motiivi?
Auttajan vaatimuslista saattaa muuten kasvaa melko pitkäksi, koska pääsääntöisesti kaikki autettavat henkilöt ovat erilaisia. Kai sitä voisi sanoa, että kohtuulliset tai hyvät sosiaaliset taidot ovat kaikessa auttamisessa se perusta, jonka päälle lisäosaamista voi kurssien ja muiden opintojen muodossa opiskella.
Minne sitten voi hakeutua, jos omaa kykyjä ja kanttia auttajaksi asti? Itse olen miettinyt punaisen ristin ja eri yhdistysten kautta ystävä- ja tukihenkilötoimintaa. Hoitava psykiatri tosin sanoi minulle, että hoida vaan nykyisiä ihmissuhteita parhaan kykysi mukaan, johon on helppo sikäli yhtyä, että moni lyö läheissuhteensakin nykyisin laimin!
"Auta toista, niin tulet itsekin autetuksi" on eräs motto,jostain mieleen jäänyt. Eli uskon siihen että kun halu auttaa toisia tulee niin kannattaa uskoa siihen, sillä silloin on "ylösvetäjänä" muille, jotka vielä kamppailevat sen saman ongelman kimpussa, josta itse jo pääsi irti. Mutta parempi pysytellä siinä mistä tietää parhaiten. Oma auttamiseni on ollut lähinnä alkoholismin aiheuttamista vaikeuksista selviytymistä, jossa riittääkin työtä kun yksi juoppo särkee monen läheisen elämän juomisellaan. mutta en voi auttaa muutoin kuin kertomalla omaa tarinaa miten selvisin pois niistä kuvioista.
Ja hyväksynpä sen, joskus ainakin, että olen loppuelämäni tunnevammainen, yliherkkä yms. Niin, ja sain apua itse muilta jotka olivat päässeet irti juovien ihmisten läheltä tai omasta juomisesta.
Sekin on tosi, että "jos tunkiota kaivaa niin se haisee", mutta joskus se tulee päivä jolloin huomaa, että elämä voittaa!
Ukkomies, kiitos palautteesta.
Jatuli, ns.vanha kansa on pukenut ytimekkäiksi totuuksiksi sanontoja, jotka sinällään jossain tilanteessa voivat olla jo apu.
Nyt ei vaan tule mieleen yhtään.
Niissä on jotain mikä kantaa eteenpäin, tai pudottaa maan pinnalle.
Sekin voi olla apu; ajoissa pudota pilvilinnoista ennen kuin on hermoraunio.