En jaksa tätä lääke-seurantaa. Tuntuu silloin kun ei ole Temestaa veressä, niin kaikki tökkii. On hirveitä kipuja ja en tule kenenkään kanssa toimeen. Paras annos päivässä on noin 6 tablettia vaikka lääkäri sanoi että 3 on maksimi. Mutta kun se ei tajua, että tässä on elämästä ja kuolemasta kyse. Mun on pakko saada vähintään 5 päivässä, muuten en pysty toimimaan. Tämä riippuvuus on monen vuoden käytön tulosta. Mutta silti, miten psykiatrini voi olla niin kylmä ihminen, että laittaa minut lääke-seurantaan joka voi päätyä kohtalokseni.
Ne päivät milloin Temesta on loppu, ovat aivan sietämättömiä. Niinä päivinä haluaisin kuolla. En pysty silloin lähtemään mihinkään. Rintaan sattuu. En pysty keskittymään. Olen koko ajan vihainen. Olen silloin aivan paniikissa.
Tiedän että pitäisi vähentää ja kyllä sitä teenkin, mutta se perkeleen psykiatri on niin kylmä ihminen, että ei välitä vaikka mulla olis sietämättömiä tuskia. Sitä ei voi toinen käsittää millaiset tuskat käytön lopettaminen tuo…
Jos en pääse pois lääke-seurannasta niin se menee siihen että ostan sitten katu kaupasta. Sillä ilman kyseistä lääkettä elämästäni ei tule mitään. Tuntuu että ilman lääkettä kuolen. Näin se vaan tuntuu olevan…☹️
Kuulostaa todella rajuilta oireilta, tiedät varmasti että itsekin että irti on päästävä. Lääkkeen pitäisi auttaa oireisiin, ei aiheuttaa niitä silloin kun lääkettä ei olekaan saatavilla. Maksimiannoksillekin on syynsä eikä niitä saa ylittää juurikin riippuvuusriskin vuoksi.
Lääkkeettömyys ei tapa sinua. Juomattomuus ei tapa alkoholistia. Sen tunteen ja oireiden läpi on vaan taisteltava, oikotietä ei ole. Sille on varmasti olemassa syy, miksi sinulle on temestaa määrätty, nyt lääke on muodostunut isommaksi ongelmaksi, jolloin sinua ei voi auttaa alkuperäisen ongelman kanssa. Vieroitusoire loppuu siihen kun otat lääkkeen, se on todella helppoa, mutta sillä vain pahennat ongelmaasi ja pahennat tulevia oireita. Iso osa oireista on varmasti psyykkisiä kun vakuuttelet itsellesi kuolevasi ilman lääkettä jolloin oireet pahenevat.
En usko että psykiatrisi on kylmä ihminen. Hän yrittää saada sinut eroon ongelmastasi. Siihen ainoa keino on vähentää ja lopettaa lääkkeen käyttäminen, lääkeseurannalla pyritään siihen. Se on ainoa keino, seuraava olisi laittaa sinut vieroitukseen täyden valvonnan alle.
Olisiko sinulla voimia hakeutua vieroitushoitoon? Muistaakseni jossain vaiheessa vähän suunnittelit sitä. Tuosta on yksin kyllä vaikea selvitä. Olisiko joku, joka auttaisi hoitoon hakeutumisessa? Jaksamista!
Kyllä se vieroitushoito on varmaan ainut konsti miten pääsisin lääkkeestä eroon? Mitenköhän sinne pääsisi helpointa reittiä? Mulla on välillä mennyt täysin överiks tän lääkkeen kanssa, myönnän sen... Tuntuu vaan välillä, että se on ainut syy elää, kun se vie ahdistuksen ja kivun pois... Ilman sitä varmaan päätyisin itsemurhaan, jos totta puhutaan... Toisaalta kannattaako mun sittenkään yrittää edes eroon vielä tässä vaiheessa..?
Tarvisin varmaan jonkun masennus lääkityksen ja intensiivisempää terapiaa... Oon vaan niin uupunut koko ajan etten jaksa hakea apua muuta kuin ajoittain...☹️
Helvetin yksin tän asian kanssa... Kyllä se psykiatri on kylmä ihminen. Olen oppinut tuntemaan hänet ja kylmä on.
Tuntuu vaan välillä että elämä on ihan sekaisin: ramppaan terkussa, soittelen kriisipuhelimeen usein, aina ei jaksa... Kaikkeni yritän mutta tuntuu siltä etttei mikään oikeen auta.
En jaksa hirveästi urheilla. Välillä otan alkoholia ja poltan. Kai mulla sitten se masennus on ja paha onkin. Sitten vielä siihen lääkeriippuvuus ja skitsofrenia päälle, niin ei voi paljo peukkua näyttää...☹️
Jos vaan tyydyn tähän: En suostu lääke-seurantaan sanon sen heti huomenna hoitajalle. Sitten ottaa Kela kortin pois. Kyllä mää sitä lääkettä jostain saan. Tää on kuitenkin mun elämä ja tiedän että ilman lääkettä en pärjää. Kaikki on helvettiä ilman sitä...
Kiva kun jaksatte auttaa... Itse olen aivan puhki. Tuntuu että on miljoona eri diagnosia päälleikkäin... Silti tässä jotenkin täytyy pitää toivoa yllä...
En tiedä auttaako tää mun valittaminen mitään. Tekee vaan joka päivä mieli tehdä itsemurha... Myönnän, olen sairas... En mää tätä kyllä kauaa kestä... Yrityksiä joskus on ollut.
Olen niin kaaoksessa, etten jaksa tällaista tilaa kauaa. Ja koko ajan niin levoton, että lähtee taju...
😞
Oon mää rukoillukkin. Haluais vaan pois välillä, kun joutunu jo kärsiin niin kauan...
Tuntuu että Temesta on ainut asia elämässä minkä takia jaksan enää, mutta senkin käyttöä pitäis vähentää... Sitten oon välillä niin yksinäinen, vaikka tapaan kuitenkin ihmisiä usein. Silti tuntuu ettei se riitä...
Kaks asiaa on mielessä: joko täältä lähtö tai sitten paraneminen. Jälkimmäinen olis tietenkin se parempi, mutta en tiedä tuleeko sitä tapahtumaan...
Moi!
Kiitos kannustuksesta.🙂 Kai sitä sitten pitää kärsiä. Ainakin jonkin aikaa. Kun nyt pysyis siinä kolmessa tabletissa päivässä, niin silloinkin olisin jo tyytyväinen...
On tää vaan niin helvetin vaikeeta tää elämä. Kun harhat pukkaa päälle ja on ihan uupunut koko ajan. Tekis niin mieli jo lähtee...☹️
Yritän kuitenkin päästä ensin siitä Temestasta. Sekin olis jo olympia tason saavutus että siitä pääsisin kokonaan. 8 vuoden käytön jälkeen se tuntuu olevan mission impossible.
Viime yönä meinasin jo tehdä sen peruuttamattoman. Nielin pillereitä kuin karkkia. No kuitenkin oksensin ne ulos...
Muuttuukohan tää tästä koskaan paremmaksi... Toivottavasti aurinko paistaa vielä joskus tähän risu kasaankin....
Nyt ihan oikeasti. En mää jaksa tätä itsemurha ajatus myrskyä... Miks helvetissä mun pitäis itteni tappaa??? En ymmärrä???
Mielessä silti koko ajan, että tänään sen teen... Johtuuko Temestasta? Voi olla... Mutta miten ne ajatukset tulee sitten juuri silloin voimakkaampana kun sitä ei ole veressä???
En mää tajua enää tätä mun sairautta. Vai voiko sitä ylipäätään tajuta? Siis tällaistako se on muillakin että mielessä aina ja iänkaikkisesti: Tapa itsesi! Näin se määräys kuuluu.
On kyllä nyt kaikki maailman kirjat sekasi. Mun mieli sotii mua vastaan. Onko siinä mitään järkeä??? Todennäkösesti ei...
Jos jollakin olis joku neuvo. Muu kun itsemurha. Niin nyt sen vois kajauttaa... Please?
Hei, minäitse89!
Tuli tuossa vain mieleen, että mulle on sanottu Temestan laskevan kontrollikynnystä eli että se voi saada ihmisen itsetuhoisemmaksi ja sellaiseksi, että toteuttaa jotain itsetuhoista herkemmin kuin, jos ei ko. lääkettä ota. En sitten tiedä, onko tällä mitään merkitystä sinulle.
Hei minäitse89!
Tiedän tuon tunteen kun mieli on tuhon kierteessä. Siinei tunnu mikään auttavan. Oletko kokeillut positiivista , tavallaan pakkomiellettä , kuten itsetuhon ajatteleminenkin on?
Kannattaisko kokeilla jotain positiivista tekemistä ja ajatusta, jonka otat mieleen; otat sillä tilaa niiltä tuhoisilta ajatuksilta. Mistä tykkäät tai olet ainakin aiemmin tykännyt, mutta unohtanut? Tekemistä siis. "Käyn kävelemässä tienoolla ja huomaan onko kukkia puhjennut tänään -?" vaikka? Jotain mikä on sinua syystä tai syyttä miellyttänyt, jotain sensuuntaisen tekemisen ajattelemista? Saisitko tuhon mielen kukistumaan ajan oloon? Kiinnittäisit huomion aina tai toisinaan johonkin joka antaa sulle voimia?😎🙂👍
Jardin Prive, joo kyllähän se toimii vähän kuin alkoholi. Että tavallaan estoja poistaa. Siinä on tietenkin hyvät ja huonot puolet. Olen myös lukenut jostain että Temesta saattaa lisätä itsetuhoisia ajatuksia.
Kyllähän se positiivinen tekeminen vois olla hyvä idea. Oon vaan niin uupunut koko ajan, että tekisi mieli vaan maata. Mutta toisaalta jos makaa vaan niin silloin itsetuhoset ajatukset ainakin lisääntyvät...
Tää on aika monimutkasta, kun kiva tekeminen auttais mutta on henkisesti niin uupunut ettei jaksais hirveesti tehdä mitään... Ja kun ei tee mitään niin masentuu.☹️
minäitse89 kirjoitti 15.7.2016 11:52
Olen myös lukenut jostain että Temesta saattaa lisätä itsetuhoisia ajatuksia.
Olet lukenut asiasta ketjussasi Jatko-aika. Tässä taas otteita Temestan valmisteyhteenvedosta:
"Bentsodiatsepiineilla voi olla disinhiboiva vaikutus ja ne voivat laukaista itsemurhataipumuksia masennuspotilailla."
"Bentsodiatsepiinien käytön aikana on toisinaan raportoitu paradoksaalisia reaktioita, kuten levottomuutta, agitaatiota, ärtyisyyttä, aggressiivisuutta, harhaluuloisuutta, raivonpurkauksia, painajaisia, aistiharhoja, psykooseja sekä epäasiallista käyttäytymistä."
http://spc.nam.fi/indox/nam/html/nam/humspc/2/740142.pdf
Itsemurha-ajatukset johtuvat siis todennäköisesti juuri Temestasta, samoin kuin raivostuminen. Näistä kerroit ketjussasi Jatko-aika. Siellä myös kerroit ymmärtäväsi, että sinun on syytä hakeutua vieritushoitoon Temestasta.
17.05.2016 klo 11.55
Välillä tulee hirveitä raivo-kohtauksia. Yritän pitää ne kurissa Temestalla. Eilen tuli kaupungilla semmonen käsittämätön raivon puuska.
01.06.2016 klo 11.42
Joo. Olen ihan samaa mieltä, että vieroitukseen pitäis päästä. Tää tilanne on muuttunut ihan helvetiksi niiden takia... Tässä todellakin on henki kyseessä...
Pitää varmaan ottaa päihdetyöntekijään yhteyttä... En mää tästä yksin selviä...
02.06.2016 klo 11.30
Meen tänään tapaan päihdetyöntekijää ja siellä suunitellaan jatkosta...
Ymmärrän, että sinulla on hirvittävän vaikeaa. Sinun olisi nyt mielestäni kuitenkin heti hakeuduttava hoitoon sekä oman itsesi että muitten takia. Jos sinulla on raivonpuuskia, asia koskee myös muita kuin sinua. Sinullahan on jo yhteys päihdetyöntekijään; varmaan hän voi auttaa ja tukea vaikeassa tehtävässä. Voimia!
En minä muille mitään tee. Jos jollekin niin itselle...
Olen kyllä hakenut apua, mutta se on evätty. Terkussa kun kerroin tilanteestani lääkärille ja sanoin että voisin mennä hetkeksi aikaa osastolle, niin se sanoi että olen liian hyvä kuntoinen.
Sitten kävin siellä päihdetyöntekijän luona muutaman kerran ja se sanoi ettei kannata tässä vaiheessa vähennellä lääkettä. Ja sanoi ettei mun kannata sen luona enää käydä.
Onneksi tällä hetkellä kuitenkin on kaksi kotikäyntiä viikossa... Mutta luonani käy lähihoitaja. Eikä se tietenkään ole sama asia kuin psykiatrinen-sairaanhoitaja joka on nyt lomalla... Ja psykiatrini on myös tällä hetkellä lomalla. Ne palaa töihin vasta elokuussa.
Yritän tässä jotenkin sinnitellä...
Huomisesta tulee helvetti! Lääkkeet ovat loppu. On varmaan pakko mennä terkusta hakeen. Tunnen aina itseni niin maan matoseksi kun menen sieltä anelemaan lääkkeitä. Se on nöyryyttävää, mutta mieluummin nöyryytän itseäni kuin kuolen...
Se on vaan kylmä fakta tällä hetkellä etten pärjää ilman Temestaa päivääkään tai sitten jos olen ilman niin tulee kauheet kivut ja olen sekoamis pisteessä...
Pelottaa huominen, että miten pärjään ja millaset kivut tulee... Toivoisin vaan, että pystyisin elämään ilman kipuja ja lääkkeitä, mutta ei se mun vika ole että sairastuin... On tää välillä niin rankkaa! Ei tällaista toivois kenellekkään... Kun sais vaan elää täys painosta elämää niin en muuta kaipaisi, mutta tällä hetkellä se ei ole mahdollista ja tämä sairaus voi kestää koko loppu elämän... Kovaa elämää tää on...☹️ 26-vuotta ja tässä tilassa. Elämän pitäis olla edessä vasta.
On tää vaan niin raju sairaus, että huh huh... Tässä alkaa konstit loppumaan... Ei ole enää oikeen mitään ässää mitä vetää hihasta... Toivottavasti Jumala auttaa...😭
Näin hirveetä painajaista. Ja mun edes mennyt mummokin oli siinä... Tuntuu että siinä painajaisessa Helvetti oli irti. Se oli kuin suoraan joku kauhu leffa...
En tiedä enää mihin uskoa... Tai uskon Jumalaan, mutta en tiedä uskooko Jumala muhun.... Tai että piittaako hän minusta. Tällaisesta itse keskeisestä paskasta... Olen huono ihminen. Voin sen myöntää. Olen tehnyt hirveitä mokia elämäni aikana. Oikeastaan elämä on kulkenut mokasta mokaan... Olen laiska ja saamaton. Semi narkkari, jolla ei ole oikeutta kävellä selkä suorana, vaan ryhti kumarassa katu ojassa... Parempi kai kun en olis koskaan syntynytkään. Olen niin alhainen maan matonen, että mulla ei ole edes oikeutta kuolla. Se olisi liian luksusta...
Ehkä se on ok että Jumala on hylännyt minut. En ansaitse hänen huomiotaan... Olen henkisesti ja fyysisesti rampa ihminen... En kykene mihinkään muuhun kuin tuskan tuntemiseen... Ehkä se on mun tehtävä täällä maan päällä: kärsiä...😭
Kyllä koukku on vahva Temestaan... Vois verrata varmaan ihan huume koukkuun, vaikkei kyseisestä ole kokemusta.
On aivan kauhee olo jos en ota yhtään päivässä... Silloin oikeesti luulee että kuolee ja tää ei ole millään leikillä sanottu... Mun elämä on kahlittuna siihen lääkkeeseen... En yksinkertaisesti pysty elämään ilman sitä...
Sanokaa mitä sanokaa, mutta syön lääkettä luultavasti sillä maksimi annoksella koko loppu elämän...Se on vaan fakta ja olen hyväksynyt sen... Turha mun on vierottautumista kokeilla... Ei se onnistu... Minä olen lääkkeen orja. Näin se vaan menee tässä elämässä. Kaikki ei ole täydellistä... Mutta on tässä se hyvä puoli, että saatan pärjätä 3 mg/vrk... Ja se on jo mun kohdalla jotain...
Yritän pitää sen siinä ja keksiä jotain järkevää tekemistä...