auttakaa!!

auttakaa!!

Käyttäjä linduska aloittanut aikaan 08.11.2007 klo 14:30 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä linduska kirjoittanut 08.11.2007 klo 14:30

nyt todella tuntuu että maailma kaatuu vain ja ainoastaan mun niskaan…kaikki alkoi kevällä kun minulle todettiin olevan syöpä, sen olen kieltänyt itseltäni edelleen ja sitten muutama viikko sitten sain viestin että paras ystäväni on kuollut. hänet haudattiin viikko sitten ja tilaisuus oli ihana. No nyt sitten menetin vielä sukuaiseni jokelassa!! alkaa olemaan liikaa tälle tytölle….jos vain jättäisi hoidot kesken..

Käyttäjä surutar kirjoittanut 08.11.2007 klo 14:55

🙂🌻

Itse menetin myös erittäin rakkaan läheiseni, sielunveljeni sisar rakkaani reilu kuukausi sitten. En oikein osaa sanoa kuin osanottoni ja erittäin paljon voimia!!! Älä luovuta rakas ihminen, sinun elämäsi on elämisen arvoinen! Tämä maailma on todella epäoikeuden mukainen, eikä kaikkea tapahtunutta pysty ymmärtämään.. koska se voi olla niin hirveää.. että se menee yli ymmärryksen!!!!

Koita jaksaa uskoa elämään, näiden asioiden käsittely vie aikaa!!!

Paljon sinulle voimia rakas ihminen🙂🌻

Käyttäjä HOMSSU kirjoittanut 08.11.2007 klo 14:55

🙂ei tää hyvälle tunnu. Yritä jaksaa vielä ja vie hoidot loppuun. Täytyy surra yhdessä muiden kanssa. Jos ei jaksa puhua kenenkään kanssa niin täällä nettissä ollaan. Tukea haen tässä minäkin. omat synkät ajatukset tuntuu nyt hieman liioitelluita kun ajattelee miten nuorten elämä jäi kesken. Yritetään yhdessä jaksaa.t.HOMSSU

Käyttäjä Unikeiju kirjoittanut 08.11.2007 klo 15:05

elämä tuntuu vaikealta. Tiedän, koen sen itsekin..
Mun hyvä ystäväni yritti itsemurhaa, mutta selvisi muutaman päivän teholla koomassa.. Nyt se on osastolla ja pelkään itsekin sinne joutuvani. Toinen hyvä ystäväni lähtee kauas euroopan ulkopuolelle kolmeksi viikoksi. Tiedän ettei aika ole pitkä, mutta silti se sattuu niin etten pysty elämään. En pysty elämään ilman tätä hyvää ystävääni joka lähtee matkalle toteuttamaan unelmiaan. Pelkään joutuvani osastolle, jonne en halua. En usko sen osaston loppuen lopuksi auttavan. Olen suunnitellut pois lähtöni siksi päiväksi kun ystäväni lähtee. En haluaisi pois, mutta en löydä muuta vaihtoehtoa.. Tiedän ettei se kannata, tiedän että elämä voittaa..

Sinulla on syöpä. Saanko kysyä että mikä sen muoto? Yksi setäni kuoli keuhkosyöpään muistaakseni. Muistan miten se eli viimeiset aikansa sellainen hengityskone kurkussa. En muista enempää -en saanut mennä katsomaan häntä viime päivillä. En menyt hautajaisiin, en vain kyennyt.. Mutta eikö syövätkin ole voitettavissa tänä päivänä? Eikö sitäkin voida hoitaa?

Käyttäjä linduska kirjoittanut 08.11.2007 klo 19:36

no joo taas on yhet hoidot takana päin...tarttis mennä nukumaan jotta jaksaa taas huomenna mennä töihin...rankkaa toi sädehoito. siitä kun tulee niin pirun huono olo ja naamakin on kalpee...ei pahemmin tee mieli ulos mennä ilman ettei laittaisi pussia päähän!! Hiukset on jo osittain lähteny että eipä musta heti uskis että olen nuori nainen....☹️ noh kai tää sit oli mun kohtalo???enpä tiiä mitä voisin toisin tehdä...

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 08.11.2007 klo 20:03

Minä vaan luin ja halaan sinua, koska muuta en osaa sanoa.

Käyttäjä Unikeiju kirjoittanut 08.11.2007 klo 20:09

Hiusten lähdön ehkä hyväksyy jos itse saa elää, vai mitä?

Mä en usko kohtaloon, jokainen rakentaa oman tiensä itse. Syöpään ei voi kukaan vaikuttaa, se tulee, mutta en silti usko sen olevan kohtaloa.. En tiedä mitä se on, se on vain hyväksyttävä vaikka vaikeaa se onkin..

Käyttäjä linduska kirjoittanut 09.11.2007 klo 20:39

kiitos nyt ensinnäkin että olette vaivautuneet lukemaan ajatuksiani...
jälleen on yksi päivä takana ja täytyy sanoa että tänää on muuten jo ollut fiilikset paremmat! Psyykkinen olo on parempi ollut tänään...mikä ei sinäänsä ole uutta. Tajusinkai tuossa yön aikana että minun on kuitenkin yritettävä jatkaa elämää nyt näistä lähtökohdista mitkä ovat. ainahan voisi olla vielä huonommin!!!en silti uskalla elätellä hirveästi toivoa kun olen niin usein joutunut pettymään ja järkyttymään. taas sain uutta halua elää ja taistella (ehkä se mitä terapiassa eilen minulle sanottiin avasi taas silmäni että niin moni jäisi kaipaamaan minua jos nyt luovutan!!) silloin tällöin näitä asioita täytyy vain kuulla ihan tuntemattomalta ihmiseltä ennenkuin sitä itse tajuaa. olen myös huomannut kuinka helppoa on vain käpertyä itseensä ja ajatella itsekkäästi. pyrin aina ottamaan muut huomioon mutta nyt olen huomannut kuinka olen vain ajatellut ja säälinyt itseäni. mitäs tässä turhaan sellaiseen!!tiedän että ystäväni ovat peloissaan puolestani ja osittain myös siksi että yritän näyttää heille voivani hyvin ja samalla torjun heitä. jos minua pelottaa epätietoisuus ymmärrän hyvin miten muita pelottaa puolestani sillä hehän ovat vain niiden tietojen varassa mitä minä kerron.

Käyttäjä marielina kirjoittanut 09.11.2007 klo 22:53

Rakas ystävä Tosi hienoa että olet tullut noihin ajatuksiin Luin nuo ensimmäiset viestisi ja järkytyin oikein sinun surusi musertavuutta
Joku sanoi tuossa että syöpä voi nykyään olla parannettavissa Minun äidilläni oli syöpä ja hän parani siitä täysin Sisarellani oli myös syöpä ja hänkin on toipunut eli ne on kyllä esimerkkejä siitö että kyllä syöpä voi parantua
Hoidot on rankkoja on pahoinvointia ja hiustenlähtöä ja tuntuu varmasti että ei naisellisuudesta ole tietoakaan Kävin näitä asioita äitini ja sisareni kanssa läpi silloin vuosia sitten kun heillä todettiin että syöpä on
Itsekin koin hirveän järkytyksen Olen näitä suolistosairaita ihmisiä ja vuonna 2000 ja 2001 minulla puhkesi paksusuoli ja se on hebngenvaarallinen tila kun kaikki sisäelimet tulehtuu siinä samassa Syöpää se ei ollut kuitenkaan Silti joutui laittamaan väliaikaisen avanteen jota jouduin pitämään mukanani reilu 3 kk Tunsin naiseuteni ja ihmisarvoni häipyneen tyytstin "kakkapussi" vatsanpeitteiden päällä joka piti välillä ääntä ja toimi sitten sopivissa ja sopimattomissa paikoissa
Yöllä välillä heräsi ja se oli irronnut ja sitä itteänsä oli sitten sänky täynnä
Suolistosairaus ei ole mihinkään lähtenyt mutta avanne saatiin suljettua onneksi
ja lääkityksillä selviän oikein hyvin vaikka suolistoa on viety aika paljon leikkussalin roskikseen
Minä kun luulin että tämä on kauheinta mitä voi kokea Tänä keväänä huhtikuun 27 päivä tulin todenneeksi että piti tapahtua jotain niin hirveää että sairaudetkin tuntyui tosi pieniltä Minun rakas poikan 20 vuotta ajoi kolarin ja menehtyi heti saamiinsa vammoihin Hän sai niin pahan kallovamman ettei ollut mitään mahdollisuutta selvitä
En tarkoita nyt sinua kun sinulla on syöpä että vähättelisin sitä mitenkään mutta ajattelin kun kirjoitit että ystäväsi menehtyi tuossa hirveässä verilöylyssä Jokelassa
että kyllä sinullakin ihmispoloisella on ollut kaikkea mahdollista kestettävää
niinkuin teillä kaikilla muillakin jotka olette tähän kirjoittaneet
Miksiköhän elämä on toisille niin epäoikeudenmukainen ja joutuu kokemaan niin raskaita menetyksiä Jotkut menettää terveytensä jotkut läheisensä ja surun kipu on varmaan kivuista se pahin ainakin minusta tuntuu siltä tällä hetkellä
Itse asiassa tänä iltana kun tyttäreni jutteli minulle joulun valmisteluista Hän asuu tässä 50m päässä meistä sulhasensa kanssa Minusta tuntui että tänä vuonna en haluaisi joulun tulevan laisinkaan Kun sais vetää peiton korviin ja nukkua joulunpyhät heräisin sitten tammikuussa 2008
Me teimme aina jouluvalmistelut yhdessä ja poikani koristeli kuusen ja leipoi siskonsa ja minun kanssa Jouluvalot oli hänelle hyvin tärkeitä ja siksi vien kynttilöitä hänen haudalleen tosi usein ja paljon Hän oli sellainen "valon lapsi" jota me hänen isänsä kanssa yritettiin tehdä 7 vuotta Voi sitä onnea kun saatiin tämä esikoisemme
Saatiin vaan pitää niin vähän aikaa Olen onnellinen tyttärestäni mutta nykyisin pelottaa koko ajan että hänellekin sattuu jotakin
Kyllä minä käyn terapiassa ja on lääkitykset lieventämässä oloa mutta ei sellasta terapiaa ja lääkettä ole että tämä suru lähtisi sydämestä
Ajatus eksyi vähän harhapoluille
Älä kuitenkaan jätä syöpähoitoja kesken Sinun läheisille jää tämmöinen olo Käytä kaikki mahdollinen apu ja hoito mitä voit saada ja pidä kaksin käsin elämästä kiinni
Minä toivon että sinä paranet ja saat elää monta onnellista vuotta läheistesi kanssa
Lämpöisin halauksin :marielina

Käyttäjä kaisu kirjoittanut 12.11.2007 klo 13:25

Voimia sinulle tilanteessasi joka ei ole kaikkein helpompia. ET kuitenkaan ole sairautesi kanssa yksin vaan paljon on kohtalotovereita jotka kamppailevat saman sairauden kanssa.Elämä vaan välillä koettelee rankoin ottein meitä jokaista, silloin tuntuu kuin olisi yksin taakkansa kanssa. Ihminen on kuitenkin sinnikästä laatua joka ei hevillä lannistu, vaikka sillä hetkellä tuntuu mahdottomalta, jostain kumman syystä asiat kuitenkin kääntyvät parempaan suuntaan. Periksi ei pidä antaa, pahemmankaan masennuksen keskellä. Uskon että sairautesi on varmasti voitettavissa vaikka raskasta tällä hetkellä on, olet vielä ilmeisesti nuori ja koko elämä on edessäsi näet sen varmasti vielä valoisana. Anna auringon vielä paistaa elämääsi, kaikki järjestyy kyllä.