Lisäystä vielä että pelottaa niin helvtisti meno sinne ,että kokemuksia omista hoidoista ja hoitojaksoista haluaisin myös kuulla?😯🗯️

Voi kun voisinkin kertoa omakohtaisen kokemuksen, mutta kun sellaista ei ole. Halusin toivottaa sinulle roppakaupalla rohkeutta! Ajattele, miten hyvä on, että vihdoinkin saat ansaitsemaasi ja tarvitsemaasi apua. Älä pelkää henkilökuntaa, sillä sen tehtävä on tukea sinua, ei latistaa. Tsemppiä! 🙂👍

Eikös se pitäisi olla myönteinen asia kun pääsee sairaalaan?🙄

olavi 1 kirjoitti 29.9.2009 19:0

Eikös se pitäisi olla myönteinen asia kun pääsee sairaalaan?🙄

Mutta kun on niin ristiriitaisia ajatuksia siitä....haluuko masistella kotona vai siellä kun ei yhtään tiedä mitä siellä tapahtuu ☹️ Ja nyt sain kuulla että ehkä pääsen rauhallisempaan mestaan jonnekin yliopistolliseen sairaalaan. Aurorassahan ei vältäämättä keritä keskittymään kunnolla vaivaani ainakin kuulemani mukaan.....

Toivon, että kaikki menee hyvin mutta myös Auroran sairaalalla on erittäin huono maine. Jos kaikki menee hyvin, voit lukea viestini myös sieltä sairaalasta. Tekemisen puute siellä sairaalassa kyllä tulee. Pyydä kavereitasi käymään sairaalassa. Silloin näet, ovatko he todellisia ystäviäsi ja näet miten he oikeasti sinuun suhtautuvat. Minua ei yksikään kavereistani halunnut nähdä saatuaan kuulla, että olin joutunut Hesperiaan.😑❓

Hei, en itse ole ollut potilaana, vaan omaisena. Kyllä siellä jotkut masentuneet "viihtyvät" pidemmänkin tovin, ihan vapaaehtoisesti. Tekemisenpuute on tosiaan kova. Kannattaa ottaa lempikirjoja/musiikkia mukaan. Toivottavasti kaikki menee hyvin. 🙂👍

hei, minulla on kokemus auroran sairaalasta. olin siellä muutama vuosi sitten masennuksen ja traumaperäisen stressireaktion takia. jos tilanne on todella huono niin sairaala voi olla parempi vaihtoehto kuin koti, siellä on sentään ruoka valmiina. mutta valitettavasti minun kokemukseni olivat varsin huonoja. lääkitys oli kova mutta lääkäriä ei juuri tavattu ja diagnoosit tehtiin rasti ruutuun-periaatteella (siis annettiin lomake joka pyydettiin täyttämään ja tultiin sitten hakemaan se pois). lepäämään kyllä pystyi jos pysyi huoneessa, ja hoitajat kävivät välillä juttelemassa, heille pystyi puhumaan. jos pystyt niin pidä huoli että joku käy luonasi ja kerro kaikesta mitä sairaalassa tapahtuu. osa muista potilaista on kovin huonossa kunnossa ja minuun suhtauduttiin osin aika aggressiivisesti (harhaiset ym. on muille hasardimpia kuin masentuneet usein, välillä oli todella vaarallisessa kunnossa olevia ihmisiä) eivätkä hoitajat pärjänneet heidän kanssa. jos pystyt pääsemään rauhallisempaan paikkaan niin tee kaikkesi, auroraa ei valitettavasti voi pitää hoitopaikkana, se on säilytyspaikka josta pitää tulla pois heti kun mitenkään pärjää kotona. siellä on kaikki samassa kasassa eikä hoitoa saa. kunnon terapia on ensisijainen, ja sitä aurorassa ei saanut.
voimia sinulle toipumiseen! masennuksesta voi toipua, minä olen nyt kolmen vuoden jälkeen täysin terve!🙂👍

Olin eilen aurorassa päivystyksessä. En päässyt osastolle.. Tekisi mieli mennä muutamaksi päiväksi lepäämään,jonnekin missä on aikuisia ja osaavia ihmisiä... 😴

HeippaAlone85 ja muut

miten nyt menee, oletko jo sairaalassa, jos niin miten mennyt?
Uskon et aurorasta voi olla tosi monenlaisia kokemuksia, riippuen jo hirveesti siitäkin millä osastolla on ollut.
Ite aattelen, et jos osastolta löytyy yksikin empaattinen rajojasi kunnioittava hoitaja, ollaan voiton puolella. Ja ainakin ympäristö on kaunis vanhoine kivitaloineen ja kallioineen, vaikkei jaksaisi ulos kun parikyt metriä. Ja ainakin sil osastol mil itse olin, oli myös ihana parveke.. voi kuulostaa pikkujutuilta mut oli mulle merkityksellisiä. J a aina on lupa puolustaa omia rajaoja ja pyyttää keskusteluapua - ja lähetettä esim päiväsairaalaan jos sellainen jatkossa tarpeen.
Itelle tärkeää oli et suljetullakin sai olla puhelin auki, ja pystyi soittamaan läheisille ja sitä kautta saamaan paljon tukea. Myös rukous, ja ylipäänsä Jumalan turvallinen läsnäolo suljetullakin oli rauhoittavaa- ei oile mitään hätää kun taivaan Isä on täälläkin ja rakastaa minua vaikka olo olisi miten hirvittävä. Ahdistustilatkin helpottavat aina - vaikka siihen kuluisi päiviä ennen hengähdystaukoa. Ahdistus ei ole ikuista, mutta Jumalan rakkaus on, ja se kantaa. eikä Hän menetä koskaan toivoa.
Mulle tämä luottamus on ollut elintärkeää, muuten en ois jaksanu enkä jaksais.
Ai niin, vielä 1 pikkujuttu, auroras on mahis anoo aika fysioterapeutille joka tosiuaan osasi hieroia, itkin siinäå samalla... ja jännitykset vähän laukesi kehosta.
Itelle tärkeää oli myös se, et uskalsin vetääö rajoja muihin potilaisi9in nähden - et en ssuostunut alkaamaan kenellekään sillä tavalla kuuntel9jaksi, et oisin ylittäny omat voimavarat joutuessani kuu8nteleen muiden löiian rankkoja juttuja- silti jotkut potilaat koin tosi turvallisiksi ja syntyi läheisyyttä - rajoja kunni9oittaen. Ja se mikä oli siellä ihanaa, oli et ei tarvinnu enää esittää normaalia ihmistä, vaan sai olla juuri niin loppu ja ahdistunut kuin oli ilman väkinäistä hymyilyä tms.
Oma musiikki ja kirjat tosiaan toi jyös turvaa, ja se ettei tuolla osastolla ylilääkitty. ja vaik siel ei tuntuis olevan mitään hyvää, ni ainaki voi levätä olematta totaalisen yksin- ja se päivärutiini voi olla tosi tärkeetä jos esimerkiks ei oo saanut tosi pitkään aikaan nukuttua ja herättyä normaalisti...
Mut kehotaan kuunteleen itseä, ja miettimään kuka hoitja on se turvallinen ja kunnioittava, jolla on hyvä puhua.
A