Aspengerin oireyhtymä?
Hei,
Olen nuori nainen, jolla sosiaalisia vaikeuksia. Pitkään ajattelin, että vaikeuteni luoda ihmissuhteita johtuisi lähinnä ujoudesta. Sittemmin olen lukenut Aspengerin oireyhtymästä monia asioita, jotka yhdistän itseeni. En oikein tiedä, kuinka ihmisten kanssa ollaan. En osaa sanoa, helpottaisiko vai vaikeuttaisiko diagnoosi elämääni. Haluaisin kuulla etenkin niiden kokemuksia, joilla on todettu Aspengerin syndrooma. Voimme tukea ja kannustaa toinen toisiamme. Vaikka olemme yksilöitä, samantapaisten asioiden kanssa painiskelemme.
Minulle annettiin diagnoosi kun oli murrosikäinen. Kun tulin täysi-ikäiseksi ja muutin omaan mökkiini, käin sen viemässä takaisin lääkärille.
Kun tekee nettitestin, niin varmaan jokainen ihminen löytää itsestään assin, jos haluaa. Ja ajattelee, että olenpas minä sangen omituinen ihminen vaikka pääasiassa onkin aivan tavallinen jolla on joissan asioissa ongelmia.
Esmes tälläkin foorumilla useat ihmiset puhuvat sosiaalisista vaikeuksista.
Minulla on edelleen käytössä, itselleni lähinnä, autistinen stressireaktio diagnoosi jonka sain joskus.
Se auttaa minua lähtemään tilanteissa jpois oissa en kestä muiden ihmisten seuraa. Ennen minä siinä vaan yritin olla ja lopuksi sain hirveän raivarin.
Minä en tiedä miten nuori olet ja olisiko sinulle apua diagnoosista. Minulle oli apua yo-kirjotuksissa, kun sain tehdä jutut omassa huoneessa kuulokkeet korvissa ja valvoja muistutti, että pitää syödä välillä ja käydä vessassa. Koska muuten olisin tehtäviin niin keskittynyt että en olisi noita asioita muistanut olleskaan.
Saman avun kyllä saa monet muutkin ongelmaiset, ei ainoastaan assit.
Sen jälkeen diagnoosia en ole juurikaan tarvinnut. enkä tarvi.