On helppo ehkä päiväksi muuttaa asennetta, mutta vaikeaa muuttaa sitä koko loppuelämäksi.

Kun se riippuu siitäkin, että mitä on syönyt, paljonko on nukkunut edellisenä yönä ja muutenkin että millainen fiilis on.

Tahto on ehkä se tärkein voima ihmisessä. Sitä pitää harjoittaa. Ilman tahtoa ei elämästä tule mitään. Tai oikeastaan ilman sisua.

Elämään pitää asennoitua kai siten, että täytyy kestää tylsät hetket ja välillä täytyy vain kitua.

Tuntemuksien tunteminen ja järkevä järjellä ajattelu saattavat tulla saamaan johtopäätökseen ihan - normaaleissa ihmisen asiossa - ja siitä johtuen mielenmuutoksiin ei ole mahdollisuuksia, mutta asennemuutoksiin silti saattaa olla mahdollisuuksia. Tälläiset asennemuutokset saattavat edesauttaa mielenmuutoksien syntyyn. 😁👍

Ohoh, onpa kyllä niin yleinen (yleistävä, onko se eri asia?) väite etten oikein osaa ottaa siihen kantaa. En tiedä - ehkä se olikin tarkoitettukin manifestin tavoin, herättämään tai ajattelemaan toisin, tai keräämään samanmielisiä ihmisiä.

(Tämä viesti taitaa kyllä olla harvinaisen tarpeeton. 🙂 Kai mä vaan herkästi provosoidun silloin kun kuulen kaikkia ihmisiä koskevan väitteen, jota en ole valmis hyväksymään.)

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: toisto

Niin, jäi pois tuosta maininta - aika ajoin tai kun tilanne(elämä) tukkeutunut - voi asennemuutos olla muutoksen siemen toisenlaiseen, edes vähän parempaan oloon.

Pikemiten kirjoitti:
Tuntemuksien tunteminen ja järkevä järjellä ajattelu saattavat tulla saamaan johtopäätökseen ihan - normaaleissa ihmisen asiossa - ja siitä johtuen mielenmuutoksiin ei ole mahdollisuuksia, mutta asennemuutoksiin silti saattaa olla mahdollisuuksia. Tälläiset asennemuutokset saattavat edesauttaa mielenmuutoksien syntyyn. 😁👍

👍😀💪

Ja ei, ei ollut tarkoitettu provosoimiseksi. Kaiketi nousi omasta havainnosta mitä omaan tilanteeseen liittyy.

keskustelua kirjoitti:
Ja ei, ei ollut tarkoitettu provosoimiseksi. Kaiketi nousi omasta havainnosta mitä omaan tilanteeseen liittyy.

En tarkoittanut kommenttiani pahalla, keskustelunavaus on hyvä ja varmasti montaa kiinnostava. Anteeksi jos loukkasin!

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia/näkemyksiä erilaisista hyödyllisistä tai haitallisista asennemuutoksista. Tai käytännön vinkkejä siihen miten sitä asennemuutosta (jos sen kokee tarpeelliseksi) voisi yrittää pilkkoa pienempiin osiin niin, että se tuntuu saavutettavissa olevalta tavoitteelta.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: muokkaus

Moi.

Asenne muutos suhteessa mihinkä? Elämään, Musiikkiin, Itseensä, Mieleensä, Muihin ihmisiin, Luontoon, Vihaan, Rakkauteen, Jumalaan, Uskontoihin, Lääkkeisiin, Ruokaan, Seksiin, Sähköiseen mediaan, jne?
Mistä kannattaa aloittaa?
Kun ihminen on joka tapauksessa pieni rääpäle...ainakin minä olen...enkä pysty muuttamaan asennettani edes yhtä edellämainituista...kuin hyvin vajavaisesti, ja pitkässä juoksussa...kuuukausissa/vuosissa.

Jos kaikki voisi muuttaa yhdessä päivässä...niin tuskin sitä täällä foorumilla kannattaa julistaa...tai saahan sitä täälläkin...mutta se on hyvin lapsellista...nimittäin lapsi luulee että Ihminen suhteessa elämään korjaantuun muuttamalla asennetta...ainakin lapsille koulussa niin opetetaan🤗

Jos et vielä tiedä niin ihminen on miljoonan osan palapeli ja jokainen palavaikuttaa kaikkiin muihin...jos yksi palapelin osa kertoo muille "muuttukaa kaikki samaileisiksi kuin minä" niin onhan se toivoton yritys valehdella itselle😄

Mä olen nyt vähän töykeä jos ajattelee pystyvänsä muuttamaan asenteella asenteella kokonaisuuden, jota sanotaan ihmiseksi.

Toisaalta perään kuulutit "itsensä kuuntelemisen tärkeydestä"..."tunteiden ja järjen erottamisesta toisistaan"...näissä olen samaa mieltä...mutta mikä on se aika realistisesti mikä ihmiseltä menee löytääkseen tiensä itseensä...ja ymmärtääkseen mikä on järjen ja tunteen ero, ja kumpaa kannattaa kuunnella missäkin tilanteessa?

Ihminen suhteessa elämään on mahdollisuuksien kenttä niin hyvässä kuin pahassa...jompi kumpi pakkaa aina painottumaan...kielletään oma pahuus, tai hyvyys...

Tai vielä se kolmas vaihtoehto että ollaan joko hyviä tai pahoja...ja unohdetaan että ihmisyys on noiden polariteettien välillä...mieluummin ei kummassakaan päässä.

Ai että ei kannata olla pelkästään hyvä? Niin kun ei siihen ole pystynyt kuin Buddha,Jeesus,Laotze, Muhamet...tai ehkei hekään pytyneet olemaan pelkästään hyviä?

Vaikea sanoa kun Muhamet on Nuorin...elänyt 500-600-ajanlaskun alusta...länsimaisen sellaisen🤫

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: Lisäys
• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 11 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Tulee vähän tuosta mieleen, että ihminen on sellainen kuin on, juuri tällä hetkellä.

Vähän niin kuin Heidegger sanoi: ihminen on heitetty keskelle maailmaa ja elämää.

Ehkä se asenteenmuutoksen voi tehdä suhtautuen eri tavalla toisiin ihmisiin? Siis muuttaa itseään siten, että käyttäytyy toisia kohtaan jotenkin eri tavalla kuin on tottunut...

Tuo on totta Herkaramazov, että ihminen on samaan aikaan monta persoonaa. Kukaan ei ole täysin paha eikä täysin hyvä.

Pohjimmiltaan kuitenkin biologinen olento, jonka päätehtävä on vain selviytyä. En tiedä onko ihminen sitten pelkästään rääpälekkään? Juuri tuo niin kuin sanoit: Monen palasen summa.

minä muutun / sillä minä en muutu / minä vajoan / sillä minä nousen / minä hymyilen / vaikka minä itken / minä en enää rakasta / vaikka höpisen leppoisasti lämpimästi / minä en ole minä / vaan varjo jota tallotaan / minulla ei ole asenteita / koska minulla ei ole asemaa / tämä runo on umpikuja / solmussa kuin umpisuoli / metaanin ujellus hukkuu / pakkasen viimaan / asenteet jäätyvät / toiveikkaiden luistelukentäksi

Eieiei kirjoitti:
minä muutun / sillä minä en muutu / minä vajoan / sillä minä nousen / minä hymyilen / vaikka minä itken / minä en enää rakasta / vaikka höpisen leppoisasti lämpimästi / minä en ole minä / vaan varjo jota tallotaan / minulla ei ole asenteita / koska minulla ei ole asemaa / tämä runo on umpikuja / solmussa kuin umpisuoli / metaanin ujellus hukkuu / pakkasen viimaan / asenteet jäätyvät / toiveikkaiden luistelukentäksi

Runollista tajunnan virtaa...toimisi piisin tekstinäkin, luulen?

Eieiei kirjoitti:
minä muutun / sillä minä en muutu / minä vajoan / sillä minä nousen / minä hymyilen / vaikka minä itken / minä en enää rakasta / vaikka höpisen leppoisasti lämpimästi / minä en ole minä / vaan varjo jota tallotaan / minulla ei ole asenteita / koska minulla ei ole asemaa / tämä runo on umpikuja / solmussa kuin umpisuoli / metaanin ujellus hukkuu / pakkasen viimaan / asenteet jäätyvät / toiveikkaiden luistelukentäksi

Tykkäsin kovasti aloituksen paradokseista, muistuttivat minua yhdestä staminan biisistä jota olen fanittanut pitkään 🙂

soroppi kirjoitti:

En tarkoittanut kommenttiani pahalla, keskustelunavaus on hyvä ja varmasti montaa kiinnostava. Anteeksi jos loukkasin!

Mua kiinnostaisi kuulla kokemuksia/näkemyksiä erilaisista hyödyllisistä tai haitallisista asennemuutoksista. Tai käytännön vinkkejä siihen miten sitä asennemuutosta (jos sen kokee tarpeelliseksi) voisi yrittää pilkkoa pienempiin osiin niin, että se tuntuu saavutettavissa olevalta tavoitteelta.

Et loukannut, päinvastoin, annoit lisää ajattelemisen aihetta. Kun elää elämäänsä omalla tavallaan, voi jäädä huomioimatta millä asenteella sitä elämäänsä elää. Miten suhtautuu varsinkin niihin asioihin joissa on jotenkin jumissa, ja kuinka voi löytää ja mistä uutta ideaa tilanteeseen. Miksi on jumissa. Miksi ei jaksa mitään. Muitakin varmasti on jossain, jotka tuskailevat, jos vielä jaksavat tuskaillakaan, miten voisi ehkä? olla avuksi jollekin toiselle? Jos ei ole rohkeutta kohdata vierasta ihmistä, mikä on vienyt rohkeuden? Voiko sille pelolle tehdä jotain?

Hyödyllisiä asennemuutoksia on ne, jotka jotenkin vapauttavat jostain pelosta ja saavat näkemään mitä hyötyä on oman elämän asioista, mitä hyvää on jo tai vaikka sen mitä kohti haluaa mennä. Että huomaa elämän sisältämät vaihtoehdot, ja sen että mitä itselleen valitseekaan se on omaa valintaa johon on täysi oikeus.

Jos omaa uskon asenteen, se on lahjaa jonka jokaisen soisi löytävän. Toivorikkaus voi jnkn kovempia kokeneen mielestä olla naiivia, mutta toivon asenteella voi löytää jotain suurta, ehkä seuraa loppuiäkseen, onnen. Luottamuksen asenteella itseä kohtaan uskaltaa tarttua haasteeseen, kun on mikä on, on tasan itse, se mikä on. Ehkä on lyöty, nujerrettu, mutta nousee silti, rohkenee uuteen koitokseen.

HerKaramazov kirjoitti:
"Moi. Asenne muutos suhteessa mihinkä? Elämään, Musiikkiin, Itseensä, Mieleensä, Muihin ihmisiin, Luontoon, Vihaan, Rakkauteen, Jumalaan, Uskontoihin, Lääkkeisiin, Ruokaan, Seksiin, Sähköiseen mediaan, jne?
Mistä kannattaa aloittaa?"

 

- Tämä on jokaisen omaan tilanteeseen liittyvää pohtimista. Missä asioissa on ydinjumi?Mikä pitää niissä ajatuskuvioissa jotka imee energiat?

 

"Kun ihminen on joka tapauksessa pieni rääpäle...ainakin minä olen...enkä pysty muuttamaan asennettani edes yhtä edellämainituista...kuin hyvin vajavaisesti, ja pitkässä juoksussa...kuuukausissa/vuosissa. .."

- Asennekysymykset on syviä luotauksia itsen kanssa, ne vie aikaa.

"Toisaalta perään kuulutit "itsensä kuuntelemisen tärkeydestä"..."tunteiden ja järjen erottamisesta toisistaan"...näissä olen samaa mieltä...mutta mikä on se aika realistisesti mikä ihmiseltä menee löytääkseen tiensä itseensä...ja ymmärtääkseen mikä on järjen ja tunteen ero, ja kumpaa kannattaa kuunnella missäkin tilanteessa?"

- Ehkä riippuu siitä, miten on tullut kohdelluksi, kuinka on saanut kokea olevansa osa läheistä/läheisiä. Jos on puhuttu asioista jo kasvuvuosina, jos on saanut kokea arvostusta vaikka pieni olisikin ollut niissä tilanteissa; jos on tullut todesta otetuksi. Jos ymmärrys itseä kohtaan on kasvanut kasvun myötä, tuo kysymys mitä kysyit on kasvanut myös vuosien myötä. Itsen löytäminen on muovautumista niiden ihmisten kanssa, joiden kanssa elää, joiden kanssa jakaa ajatuksiaan. - Järki ja tunneasiat onkin välillä pyörteissä keskenään. Joku sanonta on, että järkeile rakkausasioissa, menetät järkesi.