Arvoton hyötyesine

Arvoton hyötyesine

Käyttäjä shammu aloittanut aikaan 14.03.2013 klo 07:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä shammu kirjoittanut 14.03.2013 klo 07:50

Tunnen olevani arvoton hyödyke ympäristölleni. Ajelen ystävinä pitämiäni ihmisiä ympäriinsä omalla kustannuksellani, en kehtaa pyytää korvausta koska en halua vaikuttaa itsekkäältä. Tää siis tilanteessa missä bensavalo palaa, jääkaapissa ei ole edes valoa ja lompakossa visa electron hieromassa ajokorttia. ei tilillä mitään siis.

lopetin tupakanpolton mutta ostin silti tupakkaa kavereilleni. lopulta menetin tahdon pysyä ilman tupakkaa. meinas hermot mennä ja oli röyhyteltävä.

sosiaalisessa piirissäni mua pidetään empaattisena aikuisena ja ymmärtäväisenä sekä jossain määrin viisaana ihmisenä. näitä ominaisuuksia hyödyntäen olen sitten tullut siksi minä minua pidetään. tänne kirjottaminen tuntuu vaikealta koska pelkään kenen tahansa tuomitsevan minut.

nopeat tausta: väkivaltainen pelottava lapsuus josta äidin kanssa yhdessä selvittiin. lukuisia muuttoja väkivaltaisen entisen isäpuolen takia jonka mukana en sitten tutustunutkaan juuri kehenkään kouluaikoina. kävin siis useita eri kouluja monilla eri paikkakunnilla. lähdin kotoa 17 vanhana fillarin selässä enkä palannut. vuosien jälkeen entinen tyttöystävä romutti multa kaiken, puhu paskaa mun ystäville, muutti yhteen, ero välittömästi muuton jälkeen, koulu loppui burnouttiin, ex muija teki abortin lapselle joka päätettiin pitää. nyt sitten kovalla lääkitysellä eteenpäin.

mulla on alkanut palaa hihat kaikkeen. oon kärsimätön, kiukkuinen, impulssiivinen enkä osaa nähdä omia ongelmiani. tuntuu että käyn päässäni läpi vain muiden ongelmia jotka mun eteen suorastaan työnnetään. onhan se mukava kun luotetaan mut jos edelliset kahdeksan pitkää keskustelua käsittelee vain muutamien ihmisten muutamille muille etäisesti itseesti vaikuttavia asioita niin ei oikein meinaa jäädä tilaa omille ajatuksille. yöt pyörin sängyssä ja koitan keksiä vastauksia kysymyksiin. koitan auttaa enkä työnnä väkisin nenääni mihinkään.

ainoa mistä olen saanut konkreettista hands-on apua on aloitteleva noita/shamaani joka avas mun sisältä jonkinlaisen lukon. sain tarpeeksi voimaa että pääsin etenemään jatkohoitoon ja nyt mennään näillä.

mun ongelma on se etten ajattele itseäni vaan aina ensin kaikkia muita. sit kun menee hermot niin asiat kärjistyy ja ympäristö reagoi sanomalla että oon seonnu/itsekäs/muuttunu ilkeeks.

mitä voin tehdä? psykologille puhuminen ei auta. onko jotain keskusteluryhmiä tai terapiamuotoa jossa oppisi hallitsemaan itseään ja omia resurssejaan?

tää ei varmasti kuulosta niin pahalta kuin mitä paha vois olla mut en voi tähän lyhyesti kirjottaa miten paljon sattuu kun kukaan ei korvaa mitään, maksa koskaan velkojaan, sano mistään kiitos ja itse en pysty edes kieltäytymään puolituttujen kyytikyselyistä… VITTU

Käyttäjä Mandariini2 kirjoittanut 16.03.2013 klo 00:42

Hei!

Ihan pikainen vastaus näin yön pikkutunteina.

Vaikutat persoonalta joka on "kiltteydestä kipeä". Tällä nimellä saattaisi olla joku kirjakin muistaakseni.

Ei todelliset ystävät pyytele ilmaiskyytejä ja pummaa tupakkaa. Siis haloo! Todellinen ystävyys on kaksisuuntaista, jossa molemmat saavat, antavat ja välittävät aidosti toisistaan. "Hyvänpäiväntutut" käyttävät toisia ihmisiä hyödykseen. Sinun "kaverisi" kuulostavat tällaisilta, jotka käyttävät kiltteyttäsi vain omaksi edukseen.

Kuvaamasi lapsuuden takia olet varmasti tottunut olemaan varuillaan ja miellyttämään muita, jottet vain saa selkääsi tms. epäoikeudenmukaista kohtelua osaksesi. Vaikka järjellä nyt aikuisena voinetkin ymmärtää, mikä on oikein ja mikä väärin, ei erilaisten tunteiden hallitseminen olekaan yhtä helppoa. Koet siis syylisyyttä, jos et osta "kavereillesi" tupakkaa, vaikka tiedostatkin, ettei tämä ole tehtäväsi.

Tällaista keittiöpsykologiaa ilman shamaanin oppimäärää, vaikket välttämättä edes pytänyt neuvoja. 😉

Jaksamista ja henkistä hyvinvointia kuitenkin!

Käyttäjä propeli kirjoittanut 16.03.2013 klo 17:27

Hei shammy.Mä olin ennen sellanen,että autoin aina,kun pyydettiin.Kunnes huomasin,että ei tämä ole oikein ja opettelin sanomaan jossain kohtaa ei🙂.Varsinkin,jos minulta pyydetään rahaa lainaksi ,niin silloin yleensä sanon sen ei.Ei multa kyllä kukaan pyydä,kun olen sanonut,että en lainaa.Aidot ystävät on just sellasii jotka välittää eikä pummaile koko aika jotain.