Kuinka selviäisin arjesta?
Olen 20 vuotias, melkein aikuinen. Siirryn pian aikuispuolelle myös psykiatrisen hoidon puolella.
Ongelmani on se, ettei minlla ole voimia täyttää minulle annettuja älämän kriteerejä. Joka puolella painostetaan ja syyllistetään. Olen yötön ja sairauteni on vienyt voimat. Nyt eron takia olen vielä huonompana, eikä tällähekellä ole toivoakaan saada töitä tai opiskelupaikkaa. Kaikki tietävät tilanteeni, mutta silti ympäriläni ihmiset hokevat vain sitä, että hanki töitä ole reipas ota lisää vastuuta.
Hoidan pakolliset velvoitteet, mutta en juuri nyt voi muuta. Tuntuu että kaikkipitävät minua vain laiskana ja saamattomana.
Vielä vuosi sitten ihmiset tuntuivat olevan sitä mieltä, että hoida itsesi kuntoon, kehitä voimavaroja itsellesi ja sen jälkeen vasta mieti jaksatko enempää.
Nyt kuitenkin minulta vaaditaan täydellistä suoritusta arjessa. Hoitokuvioihin menee jo 8 tuntia viikossa eli yhden työpäivän verran. Eivätkö ihmhset ymmärrä etten vain yksinkertaisesti jaksa enempää. Eikä tämä painostus ainakaan helpota stressiäni
Lääkärini kanssa en tule toimeen lainkaan. Viime keväänä varasin ajan hänelle sillä tarvitsin apua ja tehostettua hoitoa. Lääkärini kielsi minua syömästä tarvittavia lääkkeitä.Ei se kyllä auttanut. Juuri kun niitä eniten tarvitsin. Pian tämän jälkeen lääkärini kirjoitti minusta a4 kokoisen paperin täyttä soopaa. Viesti sisältö oli julma ja ajattelu lähti siitä että olen kiittämätön ja häiriintynyt. Terapeuttini ei lääkärin mukaan, saa hänelle kuuluvaa kiitosta ja tunnustusta. Entiennytkään että terapian tarkoitus on palvoa terapeuttia!
Yritin selvittää asoita lääkärin kanssa mutta lopputulos olse että lääkäri hoitaa minua etänä, sillä en enää halua nähdä koko ihmistä. Helmikuussa siirryn aikuispuolelle ja odotan innolla lääkäri vaihtoa. Oma lääkärini kun on sitä mieltä että olen ollut hoidossa niin pitkään, ja minulla on niin kova lääkitys ettei munulla pitäisi edes olla huono olo… Syyskussa menin lääkäriin sillä en pystynyt käymään töissä. Sain paniikkohtauksia joka päivä, eikä aina onnistunut edes kotoa lähtö kun oli niin huono olla. Kurssin ohjaaja oli sitä mieltä että tarvitsen sairasloman. Lääkärini Sanoi kuitenkin minlle vain: ”Mene töihin!” Lopulta päädyin seitsemättä kertaa sairaalaan. Lääkärini ei vielä silloinaan ajatellut minun tarvitsevan lisää tukea.
Ymmärrän kyllä sen että tämän ikäisenä pitäisi olla jo melko itsenäinen ja vastuullinen, mutta eihän kukaan täydellinen ole!😠 Minä yritän koko ajan!
Sinun täytyy olla kirjautuneena, että voit vastata tähän aiheeseen.