En voi sanoa, että itselläni olisi ihan samanlaisia kokemuksia, mutta tuo "addiktoitunut pahaan oloon" kuulostaa vähän pelottavan tutulta. Minullakin on taustalla koulukiusaamista ala-asteelta yläasteelle ja lukiossa tunsin olevani enimmäkseen ulkopuolinen. Synkkyys oli minulle ominaista ja kehitin tietoisesti muurin itseni ja muiden välille. Vastakkaista sukupuolta en uskaltanut edes lähestyä, koska käsitykseni itsestä oli varsin negatiivinen.

Kaikki muuttui yliopistossa, kun aloittelin toisen vuoden opintoja. Yhtäkkiä omituisuuteni ja erikoisuuteni olikin rikkaus ja ihmiset olivat minusta kiinnostuneita, koska en ollut samanlainen kuin toiset. En nyt tarkoita, että olisin saanut jonkun uskonnollista herätystä vastaavan kokemuksen, sillä noin pari vuotta tuosta eteenpäin sairastuin masennukseen. On vähän tyhmää puhua masennukseen sairastumisesta, sillä olin varmaan lukiosta saakka kroonisesti lievästi masentunut ja pidin tuota synkkyyttä tietoisesti yllä. Olin siis kaiketi jollain tapaa itsekin "addiktoitunut pahaan oloon".

Nykyään minulla menee vähän paremmin, olen 25 vuotta vanha, avoliitossa ja opiskelut ovat loppusuoralla. Ahdistus ja pelko ovat kuitenkin edelleen arkipäivää ja parisuhteessa eläminen ei ole aina helppoa. Minulla on vielä kauheasti opittavaa itsestäni ja toisista ihmisistä, mutta menneisyyteen on turha tuijottaa liikaa, sillä niillä korteilla pelataan, mitkä on saanut🙂👍

Heips!

"Olen mielestäni jopa tosi hyvännäköinen ja ihan hyvässä fyysisessä kuosissa"
___________________________________________________________________

Jos kerta näin on niin ei sinun tarvitse kuin näyttäytyä muussa (vieraassa) nais-seurassa, niin johan tämän "kaveripiirisi" naistenkin kiinnostus herää...

Yleensä ne joilla tuntuu seuraa riittävän ja ns. menevän lujaa kiinnostavat kummasti. 😀

Mitäköhän pitikään kirjoittaa... niin tuosta addiktoitumisesta omaan pahaan oloon (?), olen ollut lapsesta asti masentunut (todettiin vasta aikuisiällä) ja olen kynsinyt käsien ja jalkojen pohjia vereslihalle asti (nytkin side / laastari yhdistelmä toisessa kädessä) ja sillä tapaa samanlainen, että suurin osa ihmisistä luokittelee minut dead boring.
Voi olla, jotain autistisia viitteitä on löytynyt ao testeissä muttei mitn sen enempää - väliinputoaja siis.
Mutta tällainen olen kuin olen, enkä itseäni aio muuksi muuttaa, en vaikka kuinka paljon 'sosiaalisesti hyväksytympää' se olisi.
...ajatus enemmästä katosi.

Leuka ylös ja kerro itsellesi että olet hyvä. Muu ei auta. Yhdestä onnistumisesta seuraa itsevarmuutta. epäonnistumisesta saat oppia elämään. Näin se on ajateltava.
Elämässä suurin osa menee pieleen, onnea on toisaalta aika vähän - jokainen ihminen löytää onnea ja iloa eri tavalla. Ja mikä menee pieleen olkoon se elämänoppia. Ainakin voi sanoa että on elämässään oppinut paljon☺️.

Ja kivan tytön tapaamisesta, näin vaan voi joskus käydä, että tyttö sinusta tykkää, mutta ei muuta.
Kemiat puuttuu.
Tulee päivä kun löydät tytön jonka kanssa menee kaksiin. Mutta realismi ei ole pahasta, mutta ei liikaa; tässä elämässä pitää nauttia hetkistä!!!!

Ihminen joka arvostaa itseään ja luottaa itseensä kerää huomiota. Ulkonäöllä ei loppupeleissä liene suurta merkitystä. Minäkään en saanut huomiota vastakkaiselta sukupuolelta kuin vasta 26-vuotiaana, kun itseluottamus oli kohdillaan.

Sinulla on vielä aikaa. Älä luovuta, vaan mieti ennemmin mitä hyvää sinussa ja keskity siihen!🙂👍

"Sunnuntaina oli se aika vuodesta kun olin jonkun tytön kanssa ulkona ja kun annoin vihjeitä siitä että olen kiinnostunut niin vastaus oli vain tylsä "aha", kaikesta näki että vastakaikua ei taaskaan ollut. Tajusin ettei hän ollut edes pitänyt niitä minään treffeinä."

_________________________________________

Mistä tiedät, ettei tämä tyttö ollut kiinnostunut ja itse niin paniikissa (ja epävarma itsestään) ettei pystynyt paniikissaan muuta vastata kuin "aha".
Mitä jos hänkään ei ole tottunut olemaan jonkun kiinnostuksen kohteena ja saamaan siitä vielä aika suoria vihjeitä??? 🙂

Kyllä niitä epävarmoja naisiakin löytyy. Jotkut peittävät epävarmuutensa tylyyn käytökseen tai välinpitämättömyyteen, vaikkei mitään pahaa oikeasti tarkoittaisikaan.

Ota hyvä ihminen vielä selvää kunnolla mitä tämä tyttö sinusta ajattelee äläkä heti heitä kirvestä kaivoon! 😀

Mä olen sun kanssa ihan samaa mieltä jos on kiinnostunut jostakin tyypistä niin kandee ottaa selvää kun olla ottamatta selvää ,tutustua siihen tyyppiin jos mahdollista pahinta tuossa on vaan se että kun ei ihan sataprosenttisesta täysin varma toisen kiinnostumisesta niin siinä tapauksessa kokeilla miten hän esimerkiksi reagoi jos kysyt häntä kahville vaikkapa ? Niin jos hän vastaa tiukasti ei niin sitten ei voi sille mitään pahinta tuossa on se negatiivisen torjunnan kestäminen etenkin huonona itsetuntosena ihmisenä se saattaa kolahtaa todella koville.

Minulle itselleni ei ole käynyt kovin hyvä mäihä noiden jätkien suhteen sitä kun kokeillut aika monta kertaa niin ei sitä haluais siitä rukkasia.Sitten on mentävä eteenpäin vaan sitten voi vaikka esim. aloittaa harrastuksen sen kautta voi löytyä uusia kavereita tai ehkä seurustelukumppanin.Tai sitten vaan keskittyy vaan kavereiden kanssa hengaamiseen ja keskustelee heidän kanssa kysyä heiltä neuvoa.

Heh, kiitoksia kannustuksesta naisasioissa, etenkin silentdespairille, mutta sen kyllä huomaa ja aistii kun toinen ei ole kiinnostunut, tytössä ei ollut epävarmuuden pilkahdustakaan; nooh, seuraava kehiin sitten kun tulee. Näin kaikkien oikeestaan pitäisi mielestäni ajatella, mahdollisimman vähien sydänsurujen kannalta.

Miten te olette mahdollisia seurustelu/elämänkumppaneita muuten löytäneet? Itse kaupungilla joskus kulkiessani tekee (useiden tavoin) kovasti mieli mennä juttelemaan joillein naisille, mutta ei vaan saa itseään sitä tekemään.
Tytöt liikkuu vielä ryhmissäkin ja käyttäytyy niissä mahdollisen iskun kannalta erilailla kuin yksin, niin joka kerta sitten ihan yksittäisen tapauksen nähdessä menee pulssi vitosvaihteelle eikä saa tehtyä muuta kuin puhua itsensä koko yrityksestä ulos. Eikä siinä keksisi kyllä mitään sanomistakaan.. tyyliin "-moi. -moi. -..."

Ja näin itseeni liittyen, mielestäni oma aloitteenkammoni on ihan jotain omaa luokkaansa kun vertaa normaaliin sosiaaliseen paineeseen tänkaltaisessa tilanteessa. Menen siis ihan tukkoon, vieläkin, enkä saa ajateltua koko asiaa ilman että saan mahanpohjalle ihan järkyttäviä perhosia.