Mulla ei ole paniikkikohtauksen pelkoa vaan pelkään, että saan epilepsiakohtauksen vaikka en sitä aina läheskään saa julkisissa tiloissa.
Minua auttaa se, että aina pyydän jonkun mukaan eli mieheni tms.
Otan jonkun kiintopiisteen ja seuraan sitä enkä katsele mitä ympärillä tapahtuu.
Siirrän vastausvuoron oikeille paniikkihäiriöisille.

Olen yrittänyt samaa, että mies mukana ja mahdollisimman ripeästi ja suunnitellusti kauppareissun toteutus. Jos yksikin asia venyy esim. Sipsipussin valinta niin kaupasta on päästävä pois nopeasti.

Olen kyllä hitaasti opetellut asiaa ettei pelättävää ole ja kohtauksia ei ole hetkeen tullut. ☺️