Apua aikuisuudenkynnyksellä
Hei! Olen juuri 20-vuotta täyttänyt nuori nainen. Elämäni ei ole oikein ikinä ollut ruusuilla tanssimista, mutta viimeinen vuosi on ollut pahin. Lapsuudessani perheessäni on ollut väkivaltaa äidin puolelta, joka on narsistiksikin todettu. Ollessani 16-vuotias äitini jäi kiinni salasuhteesta ja vanhempani erosivat. Jäin asumaan isäni luo. Isäni ei ole koskaan osannut näyttää rakkautta läheisyytenä, vaan ennemminkin rahana ja lahjoina. Kuitenkin suhteemme isäni kanssa on todella hyvä ja äitini kanssa en tekemisissä ole.
Elämäni muuttui radikaalisti heinäkuussa 2015. Aloin saamaan paniikkikohtauksia joista seurasi ahdistuneisuutta ja pelkoja. Kilpirauhasen vajaatoiminta minulla todettiin puoli vuotta sen jälkeen. Oma oloni kuitenkin seilaa laidasta laitaan, välillä menee hyvin ja välillä huonommin. Ahdistaa, pelottaa ja on muuten vain omituinen olo koko ajan. Pelot kohdistuvat yleensä sairauksiin, kuolemiin, läheisten kuolemaan ja muuhun sellaiseen.
Nyt siis kysymys, onko muilla tullut tälläistä vastaan ”aikuisuuden kynnyksellä” ja miten tätä voisi helpottaa?
Olen suuresti kiitollinen jos joku viitsii vastata ja neuvoa. 😊
Olen suuresti kiitollinen jos joku pystyy/jaksaa neuvoa ja auttaa!🙂
Oletko käynyt juttelenassa lääkärille näistä?
Hei! Mä olen 27-vuotias ja minulle puhkesi masennus 19-20 vuotiaana, ja sen mukana oli myös paniikkohtauksia ja ahdistusta. Tajusin myöhemmin, että minulla puhkesi masennus juuri aikuisuudenkynnyksellä, kun olisi pitänyt itsenäistyä ja tulla enemmän toimeen omillaan.
Oon kokenu, että pelot ja ahdistukset joita vieläkin esiintyy, oli osaksi kasvukipuilua ja seuraus siitä jatkuvasta turvattomuuden tunteesta, joka oli lapsuudesta asti läsnä. Onko sulla turvattomuuden tunnetta? Sellaista, että mitään ei vaan pysty hallitsemaan? En tiedä sanoa, mikä auttaisi muuta kuin avun hakeminen ja puhuminen. Itsellä toimii, kun kirjoittaa päiväkirjaan ja purkaa niitä pelkoja, että mistä ne saattaa tulla.
Halauksia. 🙂🌻