Anoreksia/muut mielenterveyden häiriöt ja kuvataideterapia
Moikka! En osaa vielä käyttää tätä sivustoa kunnolla, ja en tiennyt minne kysymykseni laittaisin, mutta toivottavasti joku kokenut tai asiasta tietävä löytää tämän täältä🙂
Eli, sairastan anoreksiaa, masennusta ja on myös todettu dissosiaatiohäiriö. Nyt olen miettinyt että hakisinko itselleni kuvataideterapiaa mahdolliseksi avuksi. Syömishäiriön taustallahan on aina jokin muu sen laukaiseva tekijä, ja todennäköistä on että lapsuuden traumaattiset kokemukset on aika iso syy mulla. Yhdistettynä vielä joitain syitä, mitä en tiedosta, se on varmaan monen asian summa.
Normaali ”juttelu” -terapiat ei oo oikeen mun juttu, kun oon tosi huono puhumaan asioistani ja meen ikäänkuin ”lukkoon” näissä tilanteissa.
Oon siis kokeillu käydä psykologilla juttelemassa, itseasiassa kahdella erillä. Ja yhdellä vähän enemmän syömishäiriöihin perehtyneellä terapeutilla (en muista tarkkaan hänen ammattiaan) mutta sielläkin piti vaan osata puhua ja kertoa omista asioistaan.
Ravitsemusterapiassakin kävin kauan, mutta lopetin sen itse koska tunsin etten saa siitä mitään, sillon ehkä myös oli liikaa ”sairas ajattelu” päällä, niin ei kiinnostanutkaan.
Käyn nytkin omalla hoitajalla (joka on sairaanhoitaja) parin viikon välein.. Tähän lisäksi ajattelin tota kuvataideterapiaa.
Eli siis, oisko täällä joku joka käy/on käynyt kuvataideterapiassa?
Kaipailen vastauksia, kävitpähän ed.mainitussa terapiassa mistä syystä tahansa.
Mutta jos joku sairastaa myös jotain syömishäiriötä ja on saanut apua/vähemmän apua kuvataideterapiasta. Haluisin kuulla kokemuksia🙂
Onko tähän terapiaan kuinka vaikea päästä? (toki riippuu varmaan asuinpaikastakin)
Onko siihen hakemiseen kuinka tiukat kriteerit?
Millaisia on noi terapiatuntien sisällöt noin suunnilleen?
Kiitos jo etukäteen kaikille vastanneille. 🌻🙂🌻
Et näköjään saa vastauksia kuvataideterapiahoitoon liittyen. Voisitko hakea tietoa jostakin muualta?
Tsemppiä!
Hei,
Helsingin seudulla ei tietääkseni julkisella puolella uskota kys. terapiaan. Itse olen ollut kuvataideterapiassa ja suosittelen. Minulla on ollut bulimia (josta omaehtoisesti paranin) ja sittemmin sairastuin reaktiiviseen psykoosiin. En alkuhoitoaikoina juuri puhunut (kenellekään), joten kuvat.terapia oli yksi hyvä tapa ilmaista itseään.
Terapiassa piirretään yhdessä ja sitten esitellään tuotokset. Sen jälkeen keskustellaan piirrosten herättämistä ajatuksista. Mukavaa jutustelua toisin sanoen. Ei tarvitse puhua mistään vaikeasta ja kun siellä on aikansa tuhertanut, ehkä sitten uskaltaa terapeuttiterapiassakin avautua.😋
p.s. kaikille se ei sovi. Yksi tuttuni sai raivareita kokoontumisista.😮
Joo ajattelinki et ei varmaa monella oo kokemusta tuosta hoitomuodosta. Kyllä mä etsinkin muualtaki, kysäsin vaa täälläki jos jollai ois kokemusta, ja minkälaisia🙂
Kiitos tsempeistä! =))
Hei
Minä olen ollut aikoinani kuvataideterapiassa. Se oli todella sopiva minulle.
Kärsin todella syvästä masennuksesta ja sairaalahoitoni aikana minulle etsittiin hoitomuodoksi kuvataideterapia.
Olen loistava smalltalkissa eli edes masennusta ei kukaan "huomannut" ennekuin yritin itsemurhaa. Minulle siis tavallinen puheliaisuus psykologin kanssa ei tuota tulosta. Kuvataideterapiani kesti pikkuisen yli kaksi vuotta ja "vain" lääkitys ja seurantakäynneillä kävin psykologilla, joka tietysti sekin oli hyvä ja tarpeellista.
Harva mielenterveyden ongelma johtuu vain yhdestä syystä, pikemminkin onnettomista sattumista kokonaisvaltaisen kuormituksen suhteen. Sikäli kuvien tekeminen on kokonaisvaltainen ja "nopea" tapa niputtaa kaikki soossi kuviin = kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Koin myös että kuvataideterapia oli terapiaa minusta minulle, kun taas psykologille jotenkin minusta muille. Jotenkin oli myös turhauttavaa kun psykologini vaihtui peräti kahdesti ja jossain vaiheessa luin "kertomusta" eli mitä yksi heistä oli mielikuvakseen saanut....
Kuvataideterapiaan on käsittääkseni varsin vaikea päästä. Mikä on harmillista koska ainakin minulle se toimi kaikkea muuta terapiaa paremmin. Koen, että olen parantunut eikä minulla ole lääkitystäkään. Nykyisin maalaan "ihan oikeasti" , mutta välillä "suttaan" "terapiamielessä itse itselleni - se kun on hyvä tapa minun itseni päästä käsiksi tunteisiini. Paperia on helppo rutistaa ja hävittää, sotkea.... se on konkreettinen.
Olen vieläkin loistava puheessani keskittymään lillukanvarsiin, josta omat läheiseni nykyisin kuitenkin osaavat kuulla, että kaikki ei ole hyvin. Tiikeri ei pääse raidoistaan.
Kiitos teille vastauksista ja kokemusten jakamisesta. Ihana kuulla et tosta terapiamuodosta on ollut teille apua! <3
Itse epäilisin kanssa, että hyötyisin tosta paremmin kun normi "puhe"terapiasta. Itsellänikin terapautit vaihtunut kun sukat, nyt tämä sairaanhoitaja kenellä käyn on ollut kehissä jo 2v..
"hoitajani" ovat sitä mieltä että mun pitää hakee tässä akuutissa syömishäiriövaiheessa ensin ihan syömishäiriöihin erikoistuneen terapeutin juttusille, ja tää sh kenen luona käyn kulkis rinnalla mut harvemmin. Ja sit kun en tartte enää yllämainituista kumpaakaan niin kuvataideterapiaa voisi hakea.
Minä kanssa piirtelen, tai piirtelin paljon.. mutta oon aika itsekriittinen perfektionisti, enkä osaa piirtää ns. "päästäni". Aina piirrän mallista, suurentelen tyyliin 2cm x 2cm kuvia metri x metri paperille jne🙂
Ei pitäs olla liian tarkka tollasessa, jos piirtää "terapiamielessä" itsekseen🙂
Mut kiitos teille, ja tsemiä!😍
Miida
Tuo pikkutarkkuus ominaisuus on kai aika tyypillinen piirre anoreksiassa? Minulla ei ihan siinä määrin ole sellaista, mutta terapia auttoi kuitenkin muuttumaan hiukan suurpiirteisemmäksi, siitä on hyötyä ainakin muiden ihmisten kanssa 😉 Kun kaikki me ollaan jollain tavalla epätäydellisiä.
Kyllä vain.. onhan se yleistä anorektikoille. Mut ehkä tossa terapiassa oppis vähä löysäämään. Jos jokin ei mee just niinkun mä haluan, jätän sen kesken, revin/heitän roskiin. Enkä jaksa sitten enää yrittää pitkään aikaan.
Perfektionismi mulla näkyy myös muissa asioissa, et kaiken pitää olla tismalleen järjestyksessä. Kauppaostoksiakaan en anna muiden tunkee jääkaappiin, vaan teen sen itse sillai et ne menee "oikeeseen" järjestykseen. Sama astianpesukoneen täyttö, astiakaapissa astioiden järjestys ja lukuisia muita=) 🙂👍