Miks sä nyt sellasta oot tehnyt? Pitäsikö sun ottaa yhteyttä A-klinikkalle?
Siellä on mun käsittääkseni myös miehiä töissä.
Mutta tosi hyvä kun tajusit lopettaa ja huomasit ettei homma toimi.
Tsemppiä🙂🌻

Kiitos vastauksesta. Se on niin pitkä juttu. Mä olen aina juonut humalahakuisesti. En osaa oikein juoda normaalisti. En juo päivittäin, mutta kertakäyttö on runsasta. Yksinäisyys on ollut se suurta surua, häpeää ja ulkopuolisuuden tunnetta aiheuttava ongelma pienestä lapsesta saakka. Olen ollut koulukiusattu ja monesti syrjitty. Luottamus on petetty niin monta kertaa, etten ole enää vuosiin halunnut tutustua kehenkään. Humalassa mulla menee terve järki. En ole mitenkään alkoholimyönteinen, mutta ikävä sanoa, että lääkkeellä olen tavoitellut nopeaa humalaa. Sen on pakko loppua, koska todella vahingoitan itseäni. Kun asun ja elän yksin, kukaan ei ole edes näkemässä, jos "kuukahtaisin". Aiemmin käytin lääkettä normaalisti, mutta nyt se on muuttunut vaaralliseksi. En näe muuta keinoa pelastaa terveyteni kuin lopettaa sen käyttö. Tosi kamala todeta itsekin asia. Kun olen eläkkeellä, mulla on ihan liikaa aikaa. 24/7. Olen ennen harrastanut enemmin, mutta lopulta kyllästyy tekemään kaikkea yksin. Kyllä mulla on halua elää. Ei vain ketään, kenen kanssa jakaa asioita. En vain humalassa tajua, että jos napsin lääkkeitä yhdessä, voi henki lähteä. Hyvää alkanutta vuotta kaikille. Välitetään toisistamme enemmän.

Uusi päivä. Olen koko viikonlopun ollut kotona. En ole jaksanut viimeisen humalasöhellyksen (to) jälkeen tehdä mitään. Eikä tarvitsekaan. Kotona en säilytä alkoholia. Minua kehotettiin hakemaan apua. Olen niin monta kertaa käynyt kaiken maailman ryhmissä ja terapioissa, etten usko niiden auttavan. Pahin ongelma minulla on yhteiskunnan ulkopuolelle jääminen. Koulutusta ja työpaikkaa minulla ei ole. Olen jo 90-luvun lopulla jäänyt työttömänä suoraan pysyvälle eläkkeelle. Paljon olen kyllä harrastanut ja tehnyt, monesti myös kaiken yksin. Ihmettelen, olenko niin poikkeava, että joudun olemaan aina yksin? Valitettavasti olen kokenut, että enemmistön ikäisteni (olen 43v) arkea määrittää ja täyttää työ/perhe/lapset/kumppani/sukulaiset/ystävät jne. Minulta ne ovat aina puuttuneet ja on niin turhauttavaa kuunnella joukossa muiden kertomuksia, mitä he tekevät lomallaan, perheen kanssa, minne matkustavat tms. Minun arkeni pyörii 24/7 itseni ympärillä, eikä minulle tapahdu mitään. Koen SUUREKSI HÄPEÄKSI kertoa, miten täysin yksin olen, vailla ketään, jota pyytää koskaan minnekään. Pahinta on se, että ulkopuoliset ymmärtämättömät ihmiset saattavat kyseenalaistaa, että vika ja syy yksinäisyyteen ovat minussa. Ei ole mitään syytä lähteä tänään minnekään. Vapaaehtoistöitä teen, mutta pystyisin tekemään niitä useammin ja pidempään, ihan 8 tunnin päivää. Olen aktiivisesti selvittänyt eri mahdollisuuksia. Eläkkeellä olevana en kuulu edes minkään työllistämis/kuntouttamistoimien piiriin. Turhauttavinta on se, että minulla olisi halua ja kykyä tehdä jotain töitä (en tarvitse palkkaa, eläke riittää) mutta säännöllistä ei löydy. Se olisi minulle juuri syy nousta sängystä ja lähteä ihmisten pariin. Ihan kokopäiväjuttu siis. Turhaudun vain, jos menen 1-2 tunniksi johonkin ja juuri kun olen päässyt vauhtiin, se loppuu. Pahemminkin voisi olla, jos en pystyisi tekemään mitään.

Hei. Mikset lopeta alkoholin käyttöä? Minusta voisit kokeilla selvänä menemistä johonkin esim. tanssipaikkaan. Nykyään tanssipaikoissa ei ole humalaisia. ja monella paikkakunnalla järjestetään tanssikursseja joihin voi osallistua niin se kumppanin etsiminenkin helpottuu. Niin minä tein kun lopetin juomisen. Tanssikursseilla on iloista porukkaa. Tai voi opetella laulamaan tms. muuta.
Muuta elämän suuntaa, mieti mihin suuntaan olet menossa.