Alkoholi ja minä

Alkoholi ja minä

Käyttäjä timppa2 aloittanut aikaan 02.05.2012 klo 15:01 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä timppa2 kirjoittanut 02.05.2012 klo 15:01

Tunne elämäni on sillä mallilla , että alkoholi alkaa oleen paras lohduttaja . Sehän ei ole hyvä asia pitemmän päälle . Alkuun tulee hyvän olon tunne , mutta sitten kun menee monta päivää putkeen . Tulee muisti katkoksia ja hirveitä morkkiksia , kun vaan sais juomahalut kuriin . Naisystävän kanssa meni välit poikki ja sen jälkeen alkoholi tuli vahvasti kuvaan mukaan . On ollut nyt puolisen vuotta , kolme päivää viikosta menee juodessa . Työni olen pystynyt kuitenkin tekemään , rahaa menee ravintoloihin ja taksilla ajamisiin . Kaikkeni olen tehnyt jotta ystäväni kans välit paranis , mutta hän haluaa olla minusta etäällä . Hän on alkanut seurusteleen ja ymmärrän kyllä hyvin miksi etäisyys , mutta tunteet ei häviä nuin vain . Varmaan ajan kans helpottaa , se vaan tuntuu niin pitkältä kun aika ei kulu .

Käyttäjä troubles kirjoittanut 03.05.2012 klo 08:03

Kuten olet jo varmaan havainnutkin, alkoholi on petollinen kaveri. Se kietoo kuin varkain pauloihinsa ja tekee kaveruudesta irrottautumisen vaikeaksi. Olen nähnyt monen ihmisen elämän tuhoutuvan, koska juominen on vienyt voiton kaikesta muusta. Päätin joitakin vuosia takaperin itse suhteen, koska kumppanin viikottaiset kolmen päivän nesteytyspäivät alkoivat ahdistamaan niin, etten lopulta enää kestänyt. Sinulla on parisuhteen katkeaminen takana. Kuulostaa ehkä julmalta, mutta exäsi on jatkanut eteenpäin ja sinulla on työsarkaa oman itsesi kanssa. Sinua paremmin tuntematta mieleen heräsi tiettyjä kysymyksiä. Kirjoitit hakevasi mm. lohtua alkoholista. Oletko valmis hakemaan rakentavampia keinoja tunteiden käsittelyyn esim. eron johdosta ja voimia irrottautua alkoholista ihan itsesi tähden ? Vai tuntuuko hetkellinenkin hukuttautuminen humalan tuomaan unohdukseen houkuttelevammalta ? Toivotan sinulle voimia ja toivon että löydät oman polkusi.🙂👍

Käyttäjä timppa2 kirjoittanut 03.05.2012 klo 09:42

Näinhän sitä järki sanoo , mutta tunteet vie voiton . Onneksi nyt alkaa rahat jo loppumaan , tuleva viikonloppu menee jo hillitymmin . Voimia tässä tarvitaan , taistelu jatkuu . Paras kaveri oli exäni , juttu seuran puute ajaa lähtemään kapakkaan . Siellä ystäviä riittää , alkoholi määrät ko sais vähemmäksi . Siihen täytyy nyt kaskittyä tosissaan , nämä ero asiat on semmosta aalto liikettä .

Käyttäjä salainen55 kirjoittanut 05.05.2012 klo 09:16

Saahan sitä juttuseuraa muuallakin kuin kapakassa? Eikä ne ole ystäviä siellä kapakassa, kaikki pikkujurrissa ovat niin kaveria ja juttu luistaa.
Itse olen käynyt tanssilavoilla, kun ei muutakaan paikkaa ollut missä ihmiset kohtaa selvinpäin. Mutta ei sekään tervettä ole pitemmän päälle. Harhaa siitä että on porukassa ja muka juttelee ja seurustelee ihmisten kans. mutta ainakin siellä ollaan selvinpäin, useimmiten. Kyllästyin siihen ku ei sieltäkään "oikeita" ystäviä löydy. Kumppani kylläkin löytyi. Ja raitis.
Mutta ystävät ovat kai annettava tulla jos on tullakseen ilman hakematta, mutta voihen sitä mennä johonkin harrastukseen josta ehkä löytyy juttukavereita...

Käyttäjä troubles kirjoittanut 05.05.2012 klo 20:41

Moi vielä Timppa. Ymmärrän kyllä, että kun juttukaveria hakee, menee sinne mistä niitä takuuvarmasti löytyy. Juoma virtaa, jengiä ympärillä ja kaikki on sen hetken hyvin. Sit koittaa seuraava päivä, rahaa menny rutosti, morkkis päällä ja taas yksin. Biletin itse aikoinaan joka viikonloppu. Ei tullut kysymykseenkään jäädä kotiin vaan pohjat kotona ja sit baanalle. Sitä jatkui muutama vuosi, mutta rupesin kärsimään sekä koko ajan pahemmista morkkiksista sekä myös fyysisistä oireista juomisen jälkeen. Kädet tärisivät jne. ja siihenhän piti ottaa korjaussarjaa päälle. Tajusin jossain vaiheessa että olen kovaa vauhtia seuraamassa isäni jalanjälkiä, joka kuoli 39- vuotiaana, täysin alkoholisoituneena rauniona. Valitsin tuolloin sen, että vaikka olisin yksin koko elämäni, en lähde enää kapakkaan etsimään juttukumppaneita. Olin 10 vuotta avoliitossa josta tuli yllättäen ero miehen puuhasteltua selkäni takana ja päättäen sitten yhteiselämämme. Se ei ole helppoa, alkaa taas elää ilman toista vierellään, mutta elämä alkaa jossain vaiheessa kuitenkin kantaa. Niin tapahtuu vielä sinullekin. Tulee huonompia ja hyvin huonoja päiviä, mutta sinnittele ja joku päivä huomaat selviytyneesi voittajana. 🙂🌻

Käyttäjä timppa2 kirjoittanut 07.05.2012 klo 16:38

Kiitokset järkevistä palautteista , asiahan on juuri näin . Olen huomannut itse samat oireet ja alan vähentään kapakka reissuja . Oikeat ystävät on sieltä jo valikoitunu ja juominen vähentyy . Suru aika on kuiteski surtava , näin terapeuttini minua opasti . Aikanaan alkaa näkemään muistoista exän kans paremmat puolet , sinnikkäästi vain kohti positiivista ajattelua . Takapakkeja tulee , mutta niinhän se pitää mennäkki . Periksi en anna .🙂👍

Käyttäjä troubles kirjoittanut 09.05.2012 klo 03:27

Surut on surtava, elettävä se vaihe läpi, jotta voi vapautua uuteen elämään. Et vaan anna "pullon hengen" puhua sinua pyörryksiin, joka lupaa yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista. Tsemppiä ja hyvää kesän odotusta-🙂

Käyttäjä Jaksaako? kirjoittanut 10.05.2012 klo 10:53

Meitäkin on sitten kahta ihan erilaista ryhmää: kapakkaan menijät ja kotona juovat.

Join vain kotona, yksin. En olisi lähtenyt kapakkaan suuresta rahastakaan. Ajatuskin ahdisti ja ahdistaa.

Juominen oli mun oma juttu, mun kaveri. Halusin pitää edes tämän yhden asian ihan omana juttuna.

Alkoholi ja nousuhumala olivat hyvä kavereitani; ne eivät inttäneet vastaan, eivät kertoneet vain omia juttujaan, eivät tuominneet, eivät pettäneet.

Enää en juo joka päivä, vain satunnaisesti. Välillä on "ystävää" kyllä ikävä... Olen ymmärtänyt, ettei alkoholi ole oikea apu mihinkään, siksi vähensin juomista. Mutta silti...

Käyttäjä Hukka73 kirjoittanut 10.05.2012 klo 19:34

Vuoden verran join iltaisin noin 8 lonkeroa. Lopetin juomisen ja nyt en ole juonnut 4 vuoteen. Alku on aina vaikeata.

Käyttäjä timppa2 kirjoittanut 12.05.2012 klo 16:54

Eilen illalla yritin exäni kans jonkinlaista sopua , mutta kaikki meni huonommaksi . Neljä kaljaa oli juotuna , että syy ei ollu siinä . Olen vaan niin tyhmä ja siitä en muuksi muutu , varmaan on parempi että hän pitääkin minut etäällä lopullisesti . Parempi yksi onnellinen kuin kaksi onnetonta , tämän kans on vaan elettävä . Ainaista anteeksi pyytelyä on minun elämä , exäkään ei enää jaksa . Alkoholi ois nyt lohtuna , mutta enpäs otakaan . Kärsin selvin päin ja pysyn yhtä tyhmänä .

Käyttäjä troubles kirjoittanut 14.05.2012 klo 08:17

Timppahyvä, nyt et kyllä näe metsää puilta. Yrität epätoivon vimmalla pitää exääsi edes jollain tasolla elämässäsi. Siitä ei voi seurata muuta kuin lisää tuskaa, koska sinä olet edelleen tunnetasolla hyvin kiinni exässäsi, kun taas exäsi jatkaa elämäänsä. En voi puhua kuin omien kokemusten pohjalta, mutta aikanaan minun piti tajuta ottaa etäisyyttä exääni, elää omaa elämääni ja hyväksyä lopulta se tosiasia, että meitä ei oltu tarkoitettu toisillemme. Siihen meni aikaa ja syyttävä sormi osoitti vuoron perään exää ja itseäni, mitä hän ja mitä itse tein väärin. Olemme jälkikäteen pystyneet puhumaan asiasta ja todenneet, että aika on lisännyt molemmilla sekä ymmärrystä toista kohtaan että näkemään parisuhteen ongelmat laajemmasta perspektiivistä. Oma sydämesi on nyt vereslihalla ja se että yrität keinolla millä hyvänsä pitää kontaktia entiseen kumppaniin siinä menestyksellisesti onnistumatta pudottaa sinut takaisin suonsilmäkkeeseen. Jotta pääsisit kantavalle maalle sinun on keskityttävä itseesi, mietittävä, miten saat oman elämäsi haltuusi. Selviätkö siitä omin voimin vai tarvitsetko siihen ulkopuolista apua. Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta se että turruttaa mielensä viinalla ei vie sinua eteenpäin. Tiedän, helppo se on sanoa, mutta vaihtoehtoja on ja apua saatavilla , kyse onkin siitä, kurkottaako kohti auttavaa kättä. Jaksamisia Timppa 🙂

Käyttäjä timppa2 kirjoittanut 14.05.2012 klo 17:59

Alkoholia en käyttänytkään vaikka halutti , vaikka asiat meni vaan huonommaksi niin silti siinä oli jotain hyvääkin itseni kannalta . Sain sanottua asioita jotka on painanu mieltä , nyt ne ei enää ahdista ja kumpikin tiedetään missä mennään . Joskus asiat pitääkin mennä loppuun asti vaikka lopputulos on huonompi kuin alunperin oli . Etäisyys on jotenkin vastenmielistä sanahelinää , jonka taakse on helppo jättää todelliset tunteet . Parempi sanoa suoraan että kaikki on väliltämme ohi , Löyhässä hirressä roikkuminen on kaikkein pahinta . Rohkea pitää olla vaikka se sattuu omaan nilkkaan ja kaljaa juon taas sitten kun siltä tuntuu , koska ongelmat ei johdu siitä . Ryyppy putket on kuitenki taakse jäänyttä elämää , en enää tarvitse viinaa lohduttajaksi . Nämä asiat sopii tietysti vain minulle ei pidä yleistää . Jokaisella on oma tiensä ja tapansa käsitellä asioita . Tsemppiä kaikille ja olkaa rohkeita itsellenne .🙂👍