Älkää tehkö itsemurhaa!
Mä olen jo monta vuotta sairastanut erilaisia sairauksia ja tulen niitten kanssa toimeen. Aina löytyy joku ratkaisu millä selviää elämässä eteenpäin. Se vain täytyy löytää.
Minun itsemurha tarina on alkanut yli 20 vuotta sitten ja olen edelleen täällä. Tänä päivänä minä en edes halua tappaa itseäni. Miksi? Koska minulla ei ole itsemurha-ajatuksia eikä mitään syytä lähteä täältä pois.
Minä olen saanut olla noin 3 vuotta ilman IM-ajatuksia. Minusta se on niin ihanaa että mä en tiedä miten päin minä olisin.
Jos minä kertoisin, että olen yrittänyt aikaisemmin lääkkeillä tappaa itseni ja monet vatsahuuhtelut siihen päälle. Joten en ole onnistunut enkä varmaan oikeasti halunnutkaan. Miksi sitten tehdä näin? Ehkä sen vuoksi että haluaa sen pahanolon poissa. Mikä ajaa ihmisen tähän tekoihin. Olen lukenut paljon kirjallisuutta itsemurhasta ja se on myös auttanut tajuamaan sitä tilannetta miksi ihminen ajattelee IM-ajatuksia. Ei sinänsä täytyy myöntää ei se kirjallisuus auttanut mua ollenkaan. Ei vaikka tein lyhennelmän kaikista kirjoista että olisin tajunnut sen sisällön.
Mikä mua sitten auttoi? En tiedä sitä vielä itsekkään?? Ehkä totesin itselleni vain, että minun elämässäni on kaikki asiat hyvin. En tarvitse enempää kun löydän elämääni onnellisuutta ja rauhallisuutta, harrastuksia ja pienen yhteisön joitten kanssa viettää positiivisesti. Mitä toivot sitä saat. Kun muuttaa ajatukset positiivisempaa suuntaan. Silloin saa voimaa elämään. Pienin askelin elämässä eteenpäin. Suurien unelmien ja toiveitten täyttäminen. Tehdä jotain uutta ja poikkeavaa elämässä. Luopua huonoista ja vanhoista toimintatavoista jotka ei johda mihinkään. Eikä tähän tarvitse rahaa ainoastaan asioihin suhtautumista ja sen muutoksia. Tämä voi kuulostaa helpolta mutta ei se sitä ole. Mä muutuin vasta sen jälkeen kun sairastuin harhaluuloisuushäiriöön. Se oli minusta niin pelottava kokemus että muut asiat sen rinnalla tuntuivat mitättömiltä.
Kaikkea hyvää teille jatkossa ja muistakaan että odottakaa seuraavaan päivään ja sitä seuraavaan päivää-n ennen kuin teette mitään itsellenne. Voi olla että teillä jää paljon kokematta jos onnistutte IM:ssä. Minä en kadu yhtään että olen täällä tänään kirjoittamassa niille jotka ehkä tarvitsevat apua. Ehkä en osaa neuvoa mutta olen siltikin teitä varten ja neuvon jos osaan. ☺️❤️
Marse, oli taas kirjoitus, jota en voi jättää kommentoimatta, vaikka pelkään miten te reagoitte siihen. Anteeksi pitkä kirjoitus.
Rasti ruutuun, mitä minulla on:
[_] Töitä
[X] Harrastuksia (jos vain jaksaisi keskittyä)
[X] Talous suht. Ok
[_] Ystäviä
[X] Työkavereita
[X] Yksinäinen, mutta en kärsi siitä
[_] Tyytyväinen elämään
[X] IM halu. Ei nyt, mutta vielä kaksi viikkoa sitten oli.
[X] Masentaa tai ahdistaa. Ei enää paljon kahteen viikkoon.
Yksinäisyyteen tottuu, mutta miksi se pitäisi hyväksyä? Eikö se ahdista enemmän, jos yrittää pakottaa itseään johonkin?
Sanot: ei tarvitse ketään. Epäilen, että ei onnistu juuri keneltäkään. Ihminen on laumaeläin. Minä yritin ja meni tooodella pahasti metsään. Näillä sivuilla on monta, joita yhdistää ainakin IM. Eikö me voida olla joku toisillemme? (Menipä tunteelliseksi, mutta olkoon näin joulun aikaan)
Sanot: eläminen tässä ja nyt. Ehdottomasti hyvä neuvo, mutta ainakin minulle kovin vaikea noudattaa.
Sanot Että osaa nauraa itselleen ja muille. Nauraa saa, mutta pilkata ei ehkä kannata edes itseään. Olen syyllistynyt siihenkin.
Sanot: Kirjoittelee tänne tukinettiin aina kun jaksaa. Minun kohdallani on kyse uskaltamisesta.
Sanot: Minun tärkein tehtävä on huolehtia pienestä tytöstä, joka on minä itse. Naulan kantaan, ellei huolehdi ensin itsestään, ei todellakaan jaksa huolehtia muista. Olen oppinut tämän ns. kantapään kautta.
Sanot: mollaaminen minua kohtaan.... Varovasti kysyn, oletko varma, vai onko mahdollista, että vain kuvittelet niin? Minä olen tehnyt usein vääriä johtopäätöksiä ihmisistä, joita en oikeastaan ole tuntenut. Kaikki tietävät, että olen hullu. Mitä vielä, kukaan ei huomannut mitään, vaikka olin aggressiivinen ja itsetuhoinen!
Sanot: pelkään, että joku päivä kun minua loukataan niin se on se viimeinen niitti.... Minä pelkään sitä nyt kirjoittaessani, sekä itseni, että sinun puolestasi.
Sanot: kostan julmalla tavalla lähtemällä pois täältä. Minusta tuntuu, että minua ei surisi kukaan. Depressiosi tarttuu jo minuunkin. Huomaan saman kaavan: aloitan positiivisesti taisteluhengessä, mutta siitä se liukuu masennuksen puolelle.
Sanot: ...huolehtia omasta fyysisestä kunnosta. Mutta miksi? Tähän minulla on Pirkka-niksi: Jos sinulla on parempia jaksoja, kuten minulla, niin kirjoita muistiin asioita, joita haluat ja voit vielä tehdä. Masentuneena niitä ei muuten muista en minä ainakaan.
Sanot: ...ennen sitä uuden oven avaamista voi tietää mitä sieltä on tulossa. Se jännittä ja pelottaa. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että se on kannattanut. Tämä on niin totta, kuin vain voi olla, ainakin minun kohdallani!
Sanot: selän takana puhumiset.... Aina tulee olemaan. Ei välttämättä aina. Tässä puhuu masennus sorry. Masentuneena en nähnyt itselläni olevan minkäänlaista tulevaisuutta, paitsi väistämätön IM. Riskitekijät olivat oikeasti suuret. Parempina hetkinä tajusin, että on monta juttua, jotka voin tehdä, vaikka ei olekaan työpaikkaa ja kavereita. Olen kuitenkin fyysisesti terve, eikä talous ei ole vielä täysin romahtanut.
Sanot: Kukaan ei tule sinua hakemaan vaan pitää itse olla aktiivinen. Valitettavasti useimmilla juuri näin on. Toivottavasti sinä pystyt noudattamaan neuvoasi paremmin kuin minä. Minä olen hyvin arka lähtemään mukaan edes joulupuurolle.
Sanot: eletään nykyhetkessä. Tähän olisi hyvä lopettaa, mutta jatkan vielä. Kiitos, että sain jakaa ajatuksiani ja anteeksi jos sanoin jotain typerää, en tehnyt sitä pahaa tarkoittaen.
Loppukevennys: Kärsivälliselle ylläpidolle tiedoksi, ettei poista viestiäni, vaikka taas hetken päästä sitä varmasti pyydän.