jiipik78 kirjoitti 12.12.2016 20:31

Edelliseen liittyen, ensimmäistä kertaa 37-vuotiaana nyt ymmärrän, ja haluaisin kovasti, itsemurhayritystä hätähuutona. Koska en kestä tätä enää. Mutta pokka ei riitä toteutukseen. Voi paska.

Tarkotatko hätähuutona sillä lailla, että saisit jostain apua tilanteeseesi? Kurja, että sun on noin paha olla. ☹️ Ootko kenenkään kanssa kasvotusten puhunu asiasta?

Oletko käynyt työpaikkalääkärin juttusilla? Itselläni oli ihan samanlaista töissä ja olet todella uupunut. Itse en osannut hakea apua ajoissa mutta älä tee samaa virhettä. Olisi hyvä kun pääsisit juttelemaan ammattiauttajalle niin auttaisi varmasti. Tarvitsisit hyvän psykiatrin joka laittaisi lääkket kohilleen sekä pitkän sairasloman.

Itse olen vain 12 vuotta sairastanut masennusta ja olen 18 vuotta vanha. En tiedä miten oon jaksanu näin pitkään mutta nytse on loppu en jaksa enää.
11 vuotta esitin että kaikki on hyvin ja voin sanoo että oli aika raskasta henkisesti.😭

Liianpitkään kirjoitti 15.12.2016 22:5

Itse olen vain 12 vuotta sairastanut masennusta ja olen 18 vuotta vanha. En tiedä miten oon jaksanu näin pitkään mutta nytse on loppu en jaksa enää.
11 vuotta esitin että kaikki on hyvin ja voin sanoo että oli aika raskasta henkisesti.😭

Hei, hengitä nyt viisi kertaa syvään sisään pidätä hengitystä ja puhalla ulos, niin toista se viisi kertaa. Kirjoita sitten uudestaan tänne miltä nyt tuntuu sen jälkeen. Onko parempi olo edes hetkeksi?
Harrastatko ulkoilua tai jotain muuta liikuntaa? Syötkö jotain masennus lääkkeitä? Sairastan itsekin masennusta välillä se on parempana mutta välillä "heittää häränpyllyä" tekisi mieli vain jäädä petiin makamaan lääkkeistä huolimatta.
Sanotaan vaikka näin että elämä ailahtelee ja tunteet vaihtelevat se kuuluu elämän kulkuun. Onneksi ne ei ole tasapaksua.🙂 Ehkä on hyvä jos lopettaa taistelemisen vastaan ja hyväksyy sen, että mä sairastan masennusta ja minulla on se. Mä uskon sen, että sinulla on ollut ja on ehkä vieläkin raskasta henkisesti. Varmaan sinusta tuntuu, että eikö tämä lopu koskaan. Mutta voin sanoa, että joillakin se paranee ja joillakin se kestää loppuelämän mutta minusta tärkeintä on kuitenkin että kaikesta huolimatta löytää itselleen mielekästä tekemistä ja muistaa nousta sieltä sängynpohjalta ylös.

Ennenkaikkea, älä luovuta!🙂

Marse kirjoitti 16.12.2016 11:29

Liianpitkään kirjoitti 15.12.2016 22:5

Itse olen vain 12 vuotta sairastanut masennusta ja olen 18 vuotta vanha. En tiedä miten oon jaksanu näin pitkään mutta nytse on loppu en jaksa enää.
11 vuotta esitin että kaikki on hyvin ja voin sanoo että oli aika raskasta henkisesti.😭

Hei, hengitä nyt viisi kertaa syvään sisään pidätä hengitystä ja puhalla ulos, niin toista se viisi kertaa. Kirjoita sitten uudestaan tänne miltä nyt tuntuu sen jälkeen. Onko parempi olo edes hetkeksi?
Harrastatko ulkoilua tai jotain muuta liikuntaa? Syötkö jotain masennus lääkkeitä? Sairastan itsekin masennusta välillä se on parempana mutta välillä "heittää häränpyllyä" tekisi mieli vain jäädä petiin makamaan lääkkeistä huolimatta.
Sanotaan vaikka näin että elämä ailahtelee ja tunteet vaihtelevat se kuuluu elämän kulkuun. Onneksi ne ei ole tasapaksua.🙂 Ehkä on hyvä jos lopettaa taistelemisen vastaan ja hyväksyy sen, että mä sairastan masennusta ja minulla on se. Mä uskon sen, että sinulla on ollut ja on ehkä vieläkin raskasta henkisesti. Varmaan sinusta tuntuu, että eikö tämä lopu koskaan. Mutta voin sanoa, että joillakin se paranee ja joillakin se kestää loppuelämän mutta minusta tärkeintä on kuitenkin että kaikesta huolimatta löytää itselleen mielekästä tekemistä ja muistaa nousta sieltä sängynpohjalta ylös.

Ennenkaikkea, älä luovuta!🙂

Hei. Olen itse sairastanut masennusta 20 vuotta. Syön loppuelämäni lääkkeitä ja terapiassakin olen käynyt vuosia, jälleen menossa yksi terapia. Edelleen n.3kk vuodesta menee masennuksen kourissa. Tällä hetkellä paha jakso menossa, sairaslomalla. Töissä pakerran aina viimeisen asti, sillä se auttaa pysymään kiinni elämässä. Odottelen pääsyä magneettihoitoon, sitä en ole vielä kokeillut.

Tällä hetkellä olo todella huono ja luultavasti en olisi tässä, jos mulla ei olisi lapsia. Kaksi pientä lasta ovat toistaiseksi pitäneet mut kiinni elämässä. Välillä mietin että jos olisin yksin, niin tekisin varmaan jotain itselleni. Ei tätä tuskaa voi tajuta kuin sellaiset, jotka ovat itse sairastaneet masennusta. Välillä aviopuolison selkeästi vaikea ymmärtää, vaikka vuosia oltu yhdessä ja tietää mun sairauden. Mitään suuria en enää hoitokeinoista odota, tämä taitaa olla jo mun kohdalla niin kroonistunut, uusiutunut niin monta kertaa.

Yritän vaan selvitä, tällä hetkellä päivä kerrallaan tai hetki kerrallaan, roikkuen kiinni elämässä.
😝😝

Moi!

Itsekin luultavasti sairastan masennusta. Tai ainakin tuntuu siltä. Itsemurha tulee aina välillä mieleen. Jotenkin tekisi vaan mieli kadota. Nää kaikki ajatukset juontuu siitä, kun kaveri teki pari vuotta sitten itsemurhan. Sen jälkeen oma henkinen terveys alkoi reistailla ja myös fyysinen. Mun on jotenkin vaikea päästä siitä asiasta yli.

Ajattelen välillä, että kun kaverikin luovutti niin miksen minäkin? Ja tuntui välillä että mulla meni vielä huonommin kun kaverilla. Se itsemurha oli tietenkin hänen valintansa. Kai siinä taustalla oli monia vaikuttavia asioita.

Se kaverin itsemurha pisti mun elämän ihan sekaisin. En olisi uskonut että se vaikuttaa näin paljon...

Moi,
uusivuosi 2017! Tässä me ollaan vuosi kuljettu yhtämatkaa..🙂🎂🙂👍😍
Paljon on tapahtunut ja monenlaisia tunteita on vierinyt aikajanalla. Mikä hienointa me ollaan yhä täällä.🙂
Tunnen kuinka vuosi 2016 on kasvattanut minua henkisesti vaikka välillä olikin takapakkia. Mutta ei sen enempää jo olleesta nykyisyydestä. Ehkä on kuitenkin hyvä olla tässä ja nyt. Tässä päivässä. Mitä se teille merkitsee? Mitä huominen tuo tulleessaan? Oletteko luvanneet jotain itsellenne kun uusivuosi vaihtuu? Onko teillä unelmia joita saavuttaa ja haaveilla?

Minulla on suunitelmia ensivuodelle ja yritän tehdä parhaani että ne tulee myös toteutettua.
Tänäpäiväna kuitenkin mä haluan viettää ihmisten parissa ja rakettien parissa sekä hyvää ruokaa eli nakkia ja perunasalaattia.
🙄
Tänään mä haluan katsoa taivaalle valon juhlaa. Rakkauden juhlaa...😳😉 Mitä te haluatte tänään tehdä?
😐

Hyvää Uudenvuodenaattoa!

Ikävää että sinun kaverisi on kuollut. Otan osaa suruusi. Varmaan se sitte masentaa sinua kun joku on läheisesi on lähtenyt ympäriltäsi pois. Ehkä tunnet itsesi tyhjäksi ja surulliseksi. Mä ajattelen sen silleen kun joku kuolee pois, että hänen aika tuli nyt lähteä. Jokainenhan kuolee joskus se on kiistämätön tosiasia. Joten rauha hänen sielulleen.
Kuitenkin voisi ajatella niin, että ajattelee niitä hyviä hetkiä mitkä ehti viettää hänen kanssaan. Sitäkin, että ne hyvät hetket saa hymyilemään. Ajatella, että oli ihanaa hetki viettää ja olla sen ihmisen matkassa. Oli ihana tuntea se ihminen.🙂

Viime vuosi oli yhtä helvettiä, enkä usko, että tuleva vuosi olisi yhtää sitä parempi. Viime kesänä lupasin itselleni vuoden armonaikaa, ja tuntuu, että tämä oli mun viimeinen vuoden vaihde, Ei vaan jaksa enää. Olen niin turha ihminen. Kaikki haaveet ja unelmat on saavuttamattomissa, eikä ketään kiinnosta miten mulla menee. Vähiten minua itseäni. Elämä on pelkkää kuoleman odottamista, joten ajattelin jouduttaa sitä tapahtumaa tänä vuonna.

löysä_hirsi kirjoitti 1.1.2017 3:18

Viime vuosi oli yhtä helvettiä, enkä usko, että tuleva vuosi olisi yhtää sitä parempi. Viime kesänä lupasin itselleni vuoden armonaikaa, ja tuntuu, että tämä oli mun viimeinen vuoden vaihde, Ei vaan jaksa enää. Olen niin turha ihminen. Kaikki haaveet ja unelmat on saavuttamattomissa, eikä ketään kiinnosta miten mulla menee. Vähiten minua itseäni. Elämä on pelkkää kuoleman odottamista, joten ajattelin jouduttaa sitä tapahtumaa tänä vuonna.

Hei,
se on hienoa, että olet antanut itsellesi armonaikaa selvittää mitä sä tahdot. Toivon, että annat itsellesi vielä tällekkin vuodelle armonaikaa itsellesi, koska koskaan ei tiedä mitä tulevaisuus tuo tullessaan sinulle tai minulle. Mä en usko että sinä olet turha ihminen. Jos mä osaan vähänkään lukea, niin luen, että sinulla on kuitenkin haaveita ja unelmia. Se on hyvä asia. Ehkä ne unelmat ovat vielä saavuttamattomissa mut entä jos ne joskus toteutuisi mitä sitten tekisit tai ajattelisit?
Minua kiinnostaa miten sinulle menee ja mitä sinulle kuuluu? Hyvä, että uskalsit kirjoittaa ajatuksiasi tänne. Minusta tuntuu, että sä jollakin tavalla haluat ihmisiä ympärille ja tämä paikka on hyvä aloittaa. Uskon, että sinua kiinostaa kuitenkin jollakin tasolla, että miten sinulla menee?
Elämä ei ole ainoastaan kuoleman odottamista. Elämässä on tosi paljon hienoja asioita ja paikkoja missä käydä. Jopa yksinäinen puukin on loistava kohde ja halpa mitä voi käydä halailemassa ja tuijottamassa sekä puhumassa. Vähän kuin katsois itseään peilistä ja puhuis itselle että mitähän xittua tekis!
Tokihan sinulla on oikeus jouduttaa kuolemistasi mutta tavallaan se on tosi surullista. Miksi et eläisi tässä nykyhetkessä ja katsoisi mitä maailma toisi sinulle tullessaan. Jokainen ihminen joutuu sulkemaan ovia takanapäin mutta se tarkoittaa sitä että se ei ole lopullista vaan uusia ovia aukeaa edessäpäin.
Mä haluan toivotta sinulle kaikkien uusien ovien aukeamisia ja onnellista uutta vuotta 2017! Kirjoitellaan!

jiipik78 kirjoitti 12.12.2016 20:26

Olen ollut koko syksyn siinä pisteessä, että kaikki menee alaspäin. Ihan kaikki. En enää jaksaisi, en millään. Mutta mitään kunnon keinoa tappaa itseni en ole keksinyt. Kaikki ovat joko epävarmoja tai liikaa muita ihmisiä häiritseviä. Mutta käyttäytymiseni on tosiaan aivan sekaista. Käyn töissä ja muuten hoidan joitain sosiaalisia suhteita ihan ok, mutta olen koko ajan poikki. Viinaa, pikavippejä, ne on vaihtoehdot. Joka ilta, kun menen nukkumasn, toivon, etten herää enää. Ja sitten asmulla on taas stressi päällä. Olen yrittänyt tässä sinnitellä, mutta en pysty. En pysty normaaliin elämään. En halua. Miksen kuole, perkele

Vielä tässä sinnitellään, mutta epätoivo on jäljellä. Koko joulukuu meni itkeskellessä ja oikeastaan luovutin elämästä. Ja tietenkin tämän seurauksena kaikki meni entistä huonompaan suuntaan. Nyt on koko ajan sellainen fiilis, etten halua nähdä enää uutta päivää. Että sitä voikin sotkea asiansa.😭

jiipik78 kirjoitti 2.1.2017 12:53

jiipik78 kirjoitti 12.12.2016 20:26

Olen ollut koko syksyn siinä pisteessä, että kaikki menee alaspäin. Ihan kaikki. En enää jaksaisi, en millään. Mutta mitään kunnon keinoa tappaa itseni en ole keksinyt. Kaikki ovat joko epävarmoja tai liikaa muita ihmisiä häiritseviä. Mutta käyttäytymiseni on tosiaan aivan sekaista. Käyn töissä ja muuten hoidan joitain sosiaalisia suhteita ihan ok, mutta olen koko ajan poikki. Viinaa, pikavippejä, ne on vaihtoehdot. Joka ilta, kun menen nukkumasn, toivon, etten herää enää. Ja sitten asmulla on taas stressi päällä. Olen yrittänyt tässä sinnitellä, mutta en pysty. En pysty normaaliin elämään. En halua. Miksen kuole, perkele

Vielä tässä sinnitellään, mutta epätoivo on jäljellä. Koko joulukuu meni itkeskellessä ja oikeastaan luovutin elämästä. Ja tietenkin tämän seurauksena kaikki meni entistä huonompaan suuntaan. Nyt on koko ajan sellainen fiilis, etten halua nähdä enää uutta päivää. Että sitä voikin sotkea asiansa.😭

Hei,
kiitos kun kirjoitit. Tunnetko itsesi uupuneeksi tai kenties ahdistuneeksi vai jostakin syystä epätoivoiseksi jonkun asian takia?😑❓ Yritätkö sinä tukahduttaa joitakin tunteita mitä et halua kokea? Oletko kokeillut stressiin lieventymiseen hengitys harjoituksia tai mindfulness? Kum Nye on hyvä jooga joka myös lievittää stressiä. Lainaa kirjastosta sellainen kirja kuin Stephanie Wright Kum nye. Se ei ole paksu kirja ja siinä on hyvät ja selkeät ohjeet. Se on kahdeksan liikkeen sarja.
Ensin sinun kuitenkin kannattaa lopettaa tuo viinan juominen tai vähentää, koska minun mielestä se jos mikä häiritsee sun jaksamistasi. Toiseksi sinun kannattaa lopettaa nuitten pikavippijen käyttäminen, se jos mikä stressaa että miten sen sitten saisi maksettua takaisin. Sillä takaisinhan ne joskus on maksettava. Tiedäthän, että jos et itse selviä veloista, niin on kyllä saatavilla apua esim. talous- ja velkaneuvonta, takuusäätiö jne... eli tukea sinulle kyllä löytyy jos sinä itse vaan tahdot.
Se on hyvä, että sinulla on työpaikka ja toivottavasti myös mukava työyhteisö.

Sinä kirjoitat, että joka ilta kun menet nukkumaan niin toivot ettet enää herää. MIKSI? Eikö olisi mukava, kun ajattelisit mukavia asioita ennen nukkumaan menoa. Tai keskittyisisit meditaation kehon kokonaisvaltaiseen ajatteluun ennen nukkumaan menoa. Miltä sinun kehossasi tuntuu juuri nyt? Toivoisin myös että eläisit nykyhetkessä etkä menneisyydessä tai tulevaisuudessa vaan tässä ja nyt suuremmitta murehtimatta. Mä itse uskon siihen, että asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella. Mitä on normaalia elämää? Minun mielestä se on kun on itse onnellinen ja tekee niitä asioita mitä itse tykkää tehdä? Mikä rentouttaisi sinun päivääsi? Muu kuin alkoholi. Minua rentouttaa, joko käveleminen, sauna tai meditaatio.

Sinulla tuntuu olevan kauhee hinku kuolla, päästä pois elämästä, juuri nyt ja heti. Mitä sä pelkäät? Mitä tunteita sinun sisimmässäsi liikkuu? Mikä ajaa sinua kuoleman portille? Onko ne velat vai onko työpaikalla jokin asia huonosti? Tuntuuko sinusta että et pysty hengittämään esim. kotona? Onko sinulla tukahduttava olo? Ajatteletko sinä että tässä tai jossakin muussa asiassa ei ole enää mitään järkeä? Siksi sinun pitää päästä täältä pois. Mä ajattelen, että jokin "juttu" sinua ajaa ajattelemaan että sinä haluat kuolla. Mutta mikä se on? Onko se sitä että niin ahdistaa, että sä et kestä enään sitä ahdistusta? Että se ahdistus pistää sinut tappamaan itsesi. Jokinhan tässä on että ajatellaan kuolemaa. Mikä se on sinun kohdallasi?😐

Se on hyvä että olet jaksanut sinnitellä mutta valitettavasti se ei aina riitä. Suosittelisin sinulle, että kuuntelisit sisintäsi ja miettisit mitä muutoksia sinun täytyisi tehdä jotta sinulla olisi parempi olla itsesi kanssa ja tuntisit itsesi onnellisemmaksi.

Sinä kirjoitat että olet sotkennut asiansa. Mitkä asiat? Olisiko hyvä jos pienin askelin lähtisit purkamaan niitä sotkettuja asioita, että se silmukka aukeaa.

Vielä yksi asia, jos susta tuntuu, että sä et pärjää yksin niin onhan niitä ammattiapuakin tarjolla kuten A-klinikkaa ja mielenterveyspalveluja. Ei muuta kuin rohkeasti ottamaan yhteyttä.

Toivon, että jaksat käydä lukemassa mun ja muittekin kirjoituksia tässä Älkää tehkö itsemurhaa ja saavansa myös niistä apua ja tukea itsellesi.

Hyvää uutta vuotta sinulle ja kirjoitellaan.🙂

No toki suurimpia asioita on viina ja epäonnistuminen siitä eroon pääsemisessä. Ja omalta osaltaan sellainen täydellinen epäonnistumisen tunne elämässä. Nuo velat ei toki auta asiaa. En ole oikeastaan koskaan kyennyt toimimaan pitkäjänteisesti ja tuo kuoleman halu on perua yli kymmenen vuoden takaa. Jotenkin olen vain antautunut sellaiselle "ainahan on kuolema vaihtoehtona" -ajatukselle, josta en pääse eroon. Ja no, tuostahan on kunnon kierre syntynyt.

Viinasta olen yrittänyt päästä eroon viimeiset puolitoista-kaksi vuotta, ensin viikkoja, sitten kuukausia. No, retkahdus ja epätoivo, itselleni raivoissani yritin tappaakin itseäni, epäonnistuen ja sellaisin seurauksin, että pystyin peittelemään koko homman.

Viime vuonna sain itsestäni vihdoin irti sen, että pystyin muuttamaan omilleni. Samalla tuli parin kuukauden raitistumisyritys, mutta kun se päättyi retkahdukseen, päästin samat ajatukset valloilleen ja pikku hiljaa olen luovuttanut entistä enemmän.

Ensimmäistä kertaa yrittelin jotain seurustelusuhdetta, mutta sekin kariutui, tai yritin antaa sen kariutua, koska enhän minä pysty sellaiseen. Oli semmoinen fiilis, että joka puolella on viimeisten mahdollisuuksien aika ja eihän sellaisesta mitään tule.

Ja työ on kiva, samoin työyhteisö, mutta koen koko ajan riittämättömyyden tunteita sielläkin.

Jotenkin tähän päivään kiinni pääseminen tuntuu pahuksen vaikealta, teen vain pakollisia asioita. Jos yritän miettiä jotain kivaa tekemistä, päähän tulee aika äkkiä mieleen velka-asiat, raitistumisessa ja elämässä epäonnistuminen jne., etten ansaitse mitään hyvää oloa. Kai tämä tästä helpottaa pikku hiljaa, kun alkoholi jää taakse. Mutta sitäkin pelkään, että tuleeko taas samat jutut, että pakonomaisesti yritän keksiä jotain omaa tekemistä, josta ei tule mitään. Ja sitten taas joku retkahdus ja kaikki päin honkia ja niin pois päin.

Kun olen ammattiapua vuosien varrella hakenut, niin olen vain ollut niin hukassa, etten pysty käsittelemään asioita eteenpäin. Se menee siihen, että pahimmasta ahdistuksesta päästyä olo tuntuu niin hyvältä, että aiemmin vaivanneet jutut jäävät taka-alalle. En vain oikein osaa tätä hommaa.

Moi!

Tekisi mieli tehdä se lopullinen ratkaisu. Olen vaan niin poikki. En tiedä minkä takia kirjoitan tänne tällaista. Ei tätä mun oloa kukaan pysty parantaan. Joka päivä yhtä taistelua. Yritän mennä päivän kerrallaan. Olen vaan jo niin kyllästynyt tähän sairauteen...☹️

Niinpä niin, kyllä te pystytte muuttumaan ja muuttamaan elämän kulkuanne jos te tahdotte. Yrittäkää edes! Mitä te siinä menetätte?
jos epäonnistuu niin siitä on vain yksi tie, nimittäin ylöspäin.😀
Mä uskon, että te olette vahvoja ihmisiä että kyllä te pystytte ja osaatte.