Älkää tehkö itsemurhaa!
Mä olen jo monta vuotta sairastanut erilaisia sairauksia ja tulen niitten kanssa toimeen. Aina löytyy joku ratkaisu millä selviää elämässä eteenpäin. Se vain täytyy löytää.
Minun itsemurha tarina on alkanut yli 20 vuotta sitten ja olen edelleen täällä. Tänä päivänä minä en edes halua tappaa itseäni. Miksi? Koska minulla ei ole itsemurha-ajatuksia eikä mitään syytä lähteä täältä pois.
Minä olen saanut olla noin 3 vuotta ilman IM-ajatuksia. Minusta se on niin ihanaa että mä en tiedä miten päin minä olisin.
Jos minä kertoisin, että olen yrittänyt aikaisemmin lääkkeillä tappaa itseni ja monet vatsahuuhtelut siihen päälle. Joten en ole onnistunut enkä varmaan oikeasti halunnutkaan. Miksi sitten tehdä näin? Ehkä sen vuoksi että haluaa sen pahanolon poissa. Mikä ajaa ihmisen tähän tekoihin. Olen lukenut paljon kirjallisuutta itsemurhasta ja se on myös auttanut tajuamaan sitä tilannetta miksi ihminen ajattelee IM-ajatuksia. Ei sinänsä täytyy myöntää ei se kirjallisuus auttanut mua ollenkaan. Ei vaikka tein lyhennelmän kaikista kirjoista että olisin tajunnut sen sisällön.
Mikä mua sitten auttoi? En tiedä sitä vielä itsekkään?? Ehkä totesin itselleni vain, että minun elämässäni on kaikki asiat hyvin. En tarvitse enempää kun löydän elämääni onnellisuutta ja rauhallisuutta, harrastuksia ja pienen yhteisön joitten kanssa viettää positiivisesti. Mitä toivot sitä saat. Kun muuttaa ajatukset positiivisempaa suuntaan. Silloin saa voimaa elämään. Pienin askelin elämässä eteenpäin. Suurien unelmien ja toiveitten täyttäminen. Tehdä jotain uutta ja poikkeavaa elämässä. Luopua huonoista ja vanhoista toimintatavoista jotka ei johda mihinkään. Eikä tähän tarvitse rahaa ainoastaan asioihin suhtautumista ja sen muutoksia. Tämä voi kuulostaa helpolta mutta ei se sitä ole. Mä muutuin vasta sen jälkeen kun sairastuin harhaluuloisuushäiriöön. Se oli minusta niin pelottava kokemus että muut asiat sen rinnalla tuntuivat mitättömiltä.
Kaikkea hyvää teille jatkossa ja muistakaan että odottakaa seuraavaan päivään ja sitä seuraavaan päivää-n ennen kuin teette mitään itsellenne. Voi olla että teillä jää paljon kokematta jos onnistutte IM:ssä. Minä en kadu yhtään että olen täällä tänään kirjoittamassa niille jotka ehkä tarvitsevat apua. Ehkä en osaa neuvoa mutta olen siltikin teitä varten ja neuvon jos osaan. ☺️❤️
En ole lukenut koko viestiketjua.
Olen harkinnut ja yrittänyt itsemurhaa. Häpeän sitä. En omaa epätoivoani. Häpeän sitä, että en onnistunut. Häpen sitä, että jouduin selittämään rakkaimmilleni, etten yrittänyt vahingoittaa heitä. Kukaan ei koskaan ymmärrä, että itsemurha on EPÄITSEKÄS teko. Kuvittelet, että kukaan ei välitä. Että kehenkään ei satu. Että kaikilla on asiat paremmin, jos sinua ei ole olemassa. OLET VÄÄRÄSSÄ! Ystäväsi, perheesi... he eivät koskaan toivu.
Soita kriisipuhelimeen! Soita 112 jos olet tekemässä jotain!
Älä anna periksi, ei vielä!
Hei,
tärkeää onkin hakea apua välittömästi jos tuntuu, että itsemurha-ajatukset vaivaa mieltä.
Mua vaivasi eilen ja minä oisin halunnut poistua tältä planeetalta. Jotenkin tuntuu, että on niin raskas ajanjakso elämässäni ettei vaan jaksa kantaa tätä taakkaa mut kaikkihan johtuu vain siitä että mä olin humalassa. En mä selvinpäin halua kuolla. Kaikki vaan tuntuu suuremmalta ja vaikealta humalassa.
topcat: Ei sinun tarvitse hävetä! Pää pystyyn ja elämä jatkuu.🙂
IM-ajatukset kertovat jälleen kerran sen, että joku asia vaivaa niin paljon mieltä että tuntuu ettei selviä muka niistä muuten kuin tekemällä IM:n. Ratkaisuja kyllä löytyy kun jaksaa vain paneutua etsimään. No mä päätin heti aamutuimaan alkaa kirjoittamaan ja itkeskelin siinä ja kirjoitin sain paperille ne syyt minkä takia olisin halunnut poistua tästä elämästä. Se kuule kummasti alkoi helpottamaan. Nyt onkin jo parempi mieli.
🙂🌻
Tänään on sitten vaikea päivä! Ajattelen että minun pitää kuolla tänään. Mua niin itkettää! Mä oon niin surullinen. Tuntuu, että mä en jaksa enään..
Tsemppiä, et ole yksin!!
Hei,
anteeksi vuodatus.😭 Oli niin henkisesti vaikeaa ja muutoksia ympärilläni, että tuntui, että mä en kestä niitä muutoksia. Mutta mä sain koottua itseni kasaan ja selvisin.🙂
Nukuin pitkät yöunet ja olin siitä ihan tokkurassa kun heräsin. Aloitin uuden aamun kuin romahdusta ei olisi tapahtunutkaan. Tästä sen huomaa että ihminen minäkin olen vain ja jolla on tunteet, jotka sitten vaikuttaa mielen heilahteluihin.
Kun minä aloitin tämän viestiketjun, niin mä olin positiivinen ja iloinen kun ei ole ollut IM ajatuksia ollenkaan ja kaikki vaikutti niin hyvältä. Mutta niin se vaan menee kun elämä muuttuu niin muuttuu käytöskin ja ajattelutavat asioihin. Eli suhtautuminen asioihin muuttuu. Joten ne voi olla positiivisia tai negatiivisia suhteitettuna omaan elämäänsä.
Topcat: Kiitos tsempistä ja ihana kuulla, että en ole yksin. Se lohduttaa minua valtavasti.
Voin jatkaa.... askeleitani ja matkaani eteenpäin siitä huolimatta vaikka tunsin itseni hetken voimattomaksi ja heikoksi. Mutta se sallittakoon itselle. 🙂
Mulle tuli kylmästi niskaan takapakki. 😐
Joo,joo takapakki. Kato ku munhan pitäisi olla vahva ja pärjäävä ihminen mutta totuus onkin toinen. Olenkin taipuisa. Kaadun, mutta taivutan hetken kuluttua itseni ylös. Onko teistä elämä taistelua päivästä toiseen? Vai kulkeeko teidän elämänne rullaten, niin että kaikki sujuu viheltäen? Minusta elämä on kumpaakin, välillä sujuu ja välillä ei suju. Olen miettinyt tässä, että olenko minä itse tyytyväinen omaan elämääni vai kaipaako se jotain vielä sisältöä? Olen tullut siihen tulokseen ja jotain siihen täytyy keksiä että voisin olla vielä tyytyväisempi ja onnellisempi elämäni sisältöön.
Miten teidän laita on oletteko tyytyneet siihen mitä teillä on vai kaipaako elämänne jotain muutakin sisältöä?☺️❤️
Hei
Joku kirjoitti täällä että tuli itsemurha ajatuksia kun oli humalassa. Kunnioitan hänen kokemustaan mutta mulla se on toisinpäin, ainoa aika jolloin itsemurha ajatuksia ei ole on kun autan itseäni kohtuullisella määrällä olutta. Humalaan en itseäni ole juonut vaikka monesti on mieli tehnyt kun en halua käyttää liikaa rahaa tähän ja muutenkin koen vähän niin ettei ihan humlassa saisi olla. En tosiaankaan olisi ollut enää ainakaan vuoteen ollut elossa ilman olutta. Asiassa on siis kaksi puolta ja kukin toimikoon niin kuin parasta on. Joku sanoi että isemurha on itsekäs teko mutta en minä näin haluaisi itsemurhaajia syyttää. Jotkut elämänkohtalot on niin kovia kuten itsenikin kun kaksi lapsista on vaikeasti sairaina ja kauheita asioita on joutunut kokemaan heidän ns hoidossaan että taistelu hengissäsäilymisessä on ollut vaikeaa. Ymmärrän niitä jotka itsemurhaan päätyvät.
Mun elämä on välillä silkkaa helvettiä. Olen jo muutaman vuoden harkinnut sitä pahinta...
Mulla on henkisesti ja fyysisesti niin paha olla etten jaksais enää... ☹️
Olen purkanut pahaa oloa liikuntaan ja musiikkiin...
Luulen että suurin ongelmani on se että olen liian herkkä... Toisaalta on mulla paljon muitakin ongelmia...
Mää en tiedä, että mikä aivoja vaivaa, kun ne haluavat että kuolen. Se alkoi about vuosi sitten... Meinaan se pahin vaihe...
En vaan voi ymmärtää, onko se masennus sitten tällaista? Että ajatukset on tyyliin koko ajan että:"tapa ittes". 😑❓
Se että jaksaa kirjoittaa itsemurha ajatuksista on varmasti positiivista. Se vaan kun meitä on monta Suomessa jotka puurtaa ja puurtaa uupumukseen asti kertomatta kenellekään tai sitten ei ole kelle kertoa. Ajatukset alkaa olemaan monessa solmussa, ei jaksa enää mitään, pitää itseään täydellisenä epäonnistujana. Sitten vetää sen viimeisen kännin ja lähtee junan alle. Itseni pelasti poliisit jotka tuli ennen junaa kun joku oli huomannut harhailuni raiteilla.
Jonkun pitäisi huomata se ennen sitä ja toimia miten?
Kyllähän sitä ennen alkoi olle kipuja, unettomuutta ja kaikkea sellaista. Työpaikkalääkäri kirjoitteli vain kipu ja unipillerireseptejä, pääasia että pystyy töihin. Sitä menikin vuosi, kaksi kun ei kässännyt oikein mitään ja työ meni kuin unessa ja töistä tullessa kaatui vain sänkyyn.
Jos käy töissä niin työpaikkalääkärin pitäisi toimia koska huomaa varmasti ensin että jotain alkaa olla pielessä. Se vaan on siinä että pitkä sairasloma tarkoittaa nykyään yleensä potkuja joka pahentaa henkistä kärsimystä. Putoaa samalla pois työterveyshuollosta ja loppuapu jää helposti hakematta. Sitten sitä helposti ryyppää viimeiset rahat ja tekee peruuttomattoman päätöksen.
En tiedä, paska maa.
Itselläkin kokemusta tuosta känni toilailusta. Olin pitkään ollut masentunut ja yritin helpottaa oloa viinalla. No, pahemmaksi meni vaan ja aloin siinä sekavana vetään rauhoittavia olan takaa. Tajusin kuitenkin sen verran, että menin oksentamaan.
Sekin vaihtoehto voisi olla mahdollinen, etten olisi tässä enää asiasta kertomassa.
Se viina on se pahin lääke. En ole puoleen vuoteen siihen koskenut ja en välttämättä tule enää ikinä koskemaan.
Niin monen elämä päättyy kännissä. En ymmärrä sitä että rehvastellaan kännissä ololla. Se on aika ikävää, jos ei kestä maailmaa selvin päin...
Samaa mieltä, viina on jäänyt taakse. syön tosin rauhoittavia eikä niiden kanssa oikein kannata leikkiä viinan kanssa muutenkaan. Se ryyppääminen oli sitä aivojen nollausta viikonloppuna. Harvoin kävin edes kapakassa kun ei siellä yksin viitsi olla eli vedin kotona niin sanottuja kalsarikännejä. Itsetunnon kohotusta kun arkajalasta tuli leijona vähäksi aikaa ja olin todella arkajalka paniikkihäiriöineen johon en muuta lääkettä keksinyt kuin viina.
On se parempi pysyä pois viinasta. Hyvinkin mahdollista että se olisi ollut sinun viimeinen känni. Suomalaiselle ei monelle muutenkaan oikein viina sovi mutta känniä ihannoidaan ja sehän tapahtui vaan kännissä tapahtui sitten mitä vain.
En juo enää, vaikka välillä mieli tekisi. Lähinnä silloin kun on yksin. On se yksinäisyys aikamoinen loukku. Sitä alkaa jotenkin mieli mustuun.
Sen olen ainakin tässä oppinut, että on hirvittävää vetää lääkkeitä yli-annostus ja viinaa päälle. En suosittele kenellekkään joka vähäkin sitä pohtii. Lääkkeitä pitää käyttää vain lääkärin ohjeen mukaan. Siitä ei saa yhtään luistaa. Ja parempi kun viinaa ei myytäis ollenkaan.
Hei
En tiedä miksi itse en saa tarpeeksi rauhoittavia kun tuntuu että toiset saavatkin kun niitä pystyy isoja annoksia vetämään- Tärkeitä lääkkeitä ne olisi minäkin pystyin kerran seitsemän tuntia nukkumaan. Jaksoi taas elää sen verran pitempään. Kyllä vaikeaan ahdistukseen pitää apua olla, olkoon se sitten bentso tai miedot alkoholijuomat. Itse en vedä kännejä, otan vaan sen verran että 120 prosenttinttinen ahdistus lievenee 110 prosenttiseksi. Elämä on tietysti helpompaa niille jotka voi lakata juomasta ja kuitenkin säilyä hengissä. Olen aloittanut kristillisen sielunhoitoterapian joka on sinänsä hyvää, rukousta on alussa ja lopussa sekä myös tapaamisen keskellä kun on vaikeasta asiasta puhuttu. Raamattua käytetää lähteenä mutta mulla on se ongelma että en saa oikein sanomaa armosta ja syntien anteeksisaamisesta sisäistymään, olisi niin hienoa kun voisi kokea anteeksiannon, helpottaisihan se ahdistustakin paljon, Tehtiin Raamatunlauselappuja joita voi kiinnittää näkyville mutta en ole tehnyt sitä kun ne ahdistaa, Sielunhoitaja sanoi että muitakin on kuin minä joita Raamatun lukeminen ahdistaa, mulla Vanha Testamentti jää jotenkin etäiseksi ja Uusi Testamentti ahdistaa sen takia kun tuntuu ettei täytä sitä ihmisen mittaa millainen sen viisaiden ohjeiden mukaan pitäisi olla, Se kun on niin että Pyhän Hengen sen voiman pitäisi antaa mutta en tiedä miksi en ole sitä saanut kuin sen verran että oluen avulla olen nyt vuoden pidempään pysynyt elossa. Pakkoajatukset pelottaa niin paljon kun niitä tulee kymmenen sekunnin välein ja ei pysty esimerkiksi katsomaan televisiota tai lukemaan. Televisiossa tai kirjoissa kuvataan usein ihmisiä jotka käy töissä ja se ahdistaa niin paljon kun ei itse pysty ja on eläkkeellä, Syyllisyydentunne on musertava, on vaikea hengittää, Hirvittävää on kun ei pysty osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen, itse olen yrittänyt edes vapaaehtoistöillä ansaita sitä eläkettä mutta on nyt tauolla kun ahdistusoireet ja vapina niin vaikeita, Paljon len rukoillut että pakkoajatuksista sais taukoa ja pystyisi vapaaehtoistyötä tekemään, tuntuu että se olisi Raamatun ohjeiden mukaista ja helpottaisi syyllisyydentunteita, Silloin kun vapaaehtoistöitä tein niin syyllisyydentunne ei oikein helpottanut kun tuntui ettei muutama tunti viikossa ole tarpeeksi. Minua ihmetyttää kun tuntuu että tällä palstalla on paljon parempikuntoisia ihmisiä kuin minä ja silti he eivät esimerkiksi vapaaehtoistyössä käy, Jos minua ois siunattu niin hyvällä voinnilla että esimerkiksi televisiota pystyisin katsomaan tai lukemaan niin tekisin kyllä vapaaehtoistöitä, Ja jos pystyis muutamankin tunnin vuorokaudessa nukkumaan niin sen avulla siihen kyllä kykenisi, Ihmetyttää että ne jotka pystyy nukkumaan ja esimerkiksi harrastamaan liikuntaa ei niitä tee.
Vapaaehtoistyö ei millään tavalla kartuta eläkettä, siitä ei saa palkkaa.
Kävit oikein kahdessa ketjussa saarnamassa ihmisille joita pidät hyväkuntoisempina kuin itse olet.
Esim. minä tykkään oluesta hitsin paljon ja joisin sitä pullollisen aina saunan jälkeen eli joka ilta. Söisin poronlihaa nuotiolla ja joisin samalla pullon hyvää tummaa olutta. Mutta, kun on epilepsia ja lääkitys niin kova ettei kärsi alkoholia laisinkaan ottaa. Tietenkin on olemassa alkoholittomia oluita muttei ne maistu niin hyvältä kuin kunnon olut, niin en sellaista ole alkanut juomaan.
Esimerkki siitä kuinka mitä vaan voi kadehtia toiselta, jos sillä päällä tätä foorumia lukee.
Olen ollut koko syksyn siinä pisteessä, että kaikki menee alaspäin. Ihan kaikki. En enää jaksaisi, en millään. Mutta mitään kunnon keinoa tappaa itseni en ole keksinyt. Kaikki ovat joko epävarmoja tai liikaa muita ihmisiä häiritseviä. Mutta käyttäytymiseni on tosiaan aivan sekaista. Käyn töissä ja muuten hoidan joitain sosiaalisia suhteita ihan ok, mutta olen koko ajan poikki. Viinaa, pikavippejä, ne on vaihtoehdot. Joka ilta, kun menen nukkumasn, toivon, etten herää enää. Ja sitten asmulla on taas stressi päällä. Olen yrittänyt tässä sinnitellä, mutta en pysty. En pysty normaaliin elämään. En halua. Miksen kuole, perkele
Edelliseen liittyen, ensimmäistä kertaa 37-vuotiaana nyt ymmärrän, ja haluaisin kovasti, itsemurhayritystä hätähuutona. Koska en kestä tätä enää. Mutta pokka ei riitä toteutukseen. Voi paska.