Omalla kohdalla kaikki itsemurha ajatukset ja yritykset johtuvat lähinnä siitä että minua kiusattiin lapsena niin paljon... Minusta kiusaamisesta pitäis saada vankila tuomio. Sillä jos joku tappaa itsensä kiusatuksi joutumisen takia, niin eikö silloin kiusaaja ole murhaaja? Tätä olen miettinyt, kun tuntuu että kiusaajat pääsevät niin usein kuin koira veräjästä...

Minua kiusattiin henkisesti ja loppu tulos oli se että sairastuin psykoosiin. Kyllä se niin vain on että ei ihmis-mielikään kaikkea kestä. Varsinkin kun koko Ylä-aste meni ihan poskelleen kiusaamisen takia...

Kaiken sen takia tällä hetkellä panikoin kaikkia sosiaalisia tilanteita. Pelkään että joku alkaa taas haukkumaan... Elämäni on rajoitettua ja vielä kun on välillä psykoottisia oireita, niin ei tämä hirveen helppoo elämää ole... Olen kaiken lisäksi työkyvyttömyys eläkkeellä...

Tässä sen näkee mitä kiusaaminen saa aikaan. Joku vertasi sitä sota-traumaan ja olen siitä ihan samaa mieltä. Ne muistot on osa minua koko loppu elämän... Näin se vaan valitettavasti on... Sen takia siis IM-ajatuksia...☹️

Voin itsekin kommentoida että kiusattuna jäljet ovat jääneet ja näin aikusiällä tekee hetkittäin pahaa muistella kuinka sitä olikaan pelokas kiusaajien pelinappula ja muutenkin ulkopuolinen kaikesta siinä kriittisessä kasvuiässä, etenkin ylä-asteiässä. Vaikuttanut ehkä myös omaan itsetuhoisuuteen joka vahvistunut ajan myötä mutta myös ihmissuhteisiin. Etenkin se kova hylätyksi tulemisen tunne kun seurustelusuhde katkeaa ja uutta yrittäessä ei meinaa päästä edes suhde alkamaan. Se kumpuaa jotenkin tuolta nuoruudesta kun oli yksin, kiusattu ja ilman hyviä ystäviä.. Ja juuri tässä, tällä hetkellä, nyt kohta kolmekymppisenä olen tällä hetkelläkin yksin ilman yhtään oikeasti hyvää ystävää. Mutta enemmänkin nyt suunnittelen ottaa siitä elämänsyrjästä kiinni ja päästä vaikka muuttamaan joskus työn perässä ehkä vähän isompaan kaupunkiin ja löytää elämään uusia ihmisiä.. Päästä todella irti menneisyyden haamuista.. Haavat eivät tule parantumaan ja taistelua varmasti vielä edessä. Päästä irti myös yksinäisyydestä. Ja kaikkea tätä toivon muillekin etenkin täällä kirjoittaville.. Pakkohan tällä on olla joku merkitys että joutuu näin taistelemaan..

ajatelkaa myös tuttuja,ystäviä ennen kun ajatteletta itsaria se teko tuhoaa myös muidenkin elämän. kokemusta on kun paras ystävä tappoi itsensä☹️ se on semmoinen helevetti jota en toivo kenenkään kokevan

Mun paras kaveri kans tappoi itsensä. Tiedän miltä tuntuu.☹️ Osaksi senkin takia ajauduin syöksy kierteeseen. Onhan se itsari itsekäs teko. En aio sitä tehdä, mutta välillä tuntuu että henki lähtee vaikkein sitä yrittäis riistää, kun on niin pahoja rinta kipuja. Tutkittu on ja mitään vakavaa kuulema ei ole, mutta silti epäilyttää. Taistelen kuitenkin masennusta ja kipuja vastaan. Jos delaan, niin en ainakaan oman käden kautta...

Hei,
elämä on heitellyt ailahtelevasti ja olen menettänyt ihanan ihmisen ympäriltäni. Ahdistus on ollut suuri ja sitä myötä on tullut IM-ajatuksia mieleen. Mitä mä enään teen täällä kun ei häntäkään ole enään elämässäni. Suru on valtava tällä hetkellä.😭
Tina Turnerin konsertit netissä on piristänyt mun mieltäni. Se on niin eloisa. Jospa tässä vielä jaksaisi nähdä jotain valoisaa. Hengitys harjoitukset, ulkoillu ja kirjoittaminen on vienyt ajatuksia pois epätoivosta. Elämä ei tähän lopu vaikka ihmiset vaihtuu tai katoaa elämästä. Eiköhän tässä jatketa eteenpäin kohti tulevia koitoksia.🙂👍

Ahdistaa kyllä aivan hirveällä tavalla tämä elämä. Kykenemättömyyteni päästä alkoholista eroon sekä alkoholin aiheuttamat asiat. Samalla kun olen yrittänyt ja sitten epäonnistunut ja siinä vaiheessa romahtanut asian suhteen, tulee hirveä ahdistus, josta en pääse eroon. Haluan vain nukkua, vajota maan alle. Kykenen kyllä tekemään töitä, mutta olon teeskentely pois rassaa päätä entistä enemmän. Olen saanut elämääni samaan aikaan siitä aiemmin puuttuneita positiivisia juttuja, mutta tämä pohja on karmea. Ainoa "hyvä" asia on se, että olen niin pohjassa, etten kykene tappamaan itseäni, vaikka ajatuksia on. ("Hyvä siksi, etten pidä asiaa itse hyvänä). En halua yrittää itsemurhaa vaan onnistua siinä ja se vaatisi liikaa ponnistuksia tässä mielentilassa. Olen myös pettynyt kaikkiin hoitomahdollisuuksiin, ennen kaikkea tietenkin itseeni tässä yhteydessä. Enpä tiedä mitään, paska mikä paska, sitä ajattelen itsestäni.

Kyllä itsemurha-ajatus varmaan monilla joskus päässä pyörii,kun on tilanteessa,josta ei poispääsyä näytä olevan. Kun on vaikka rakastunut ihmiseen,jolta vastarakkautta ei tule saamaan,vaikka mitä tekisi. Tuntuu,että tässä se oli elämä, enää ei ole syytä jatkaa.Sitten tulee syyllisyys, mitä itsemurha tekee läheisille,voivatko he koskaan päästä asian yli. Nämä pohdinnat on käytävä ja usein tulee siihen johtopäätökseen, että tilanne on sellainen ettei ole muuta mahdollisuutta kuin jatkaa ja toivoa ajan myötä elämän helpottavan edes vähän.

Hei jippiik
Oletko käynyt katkaisuhoidossa?

Näin on. Ei itsemurhassa epäonnistu. Mutta haluaako yrittäjä todella sitä? Ei yleensä halua vaan on halu päästä eroon tuskasta, pahasta olosta ja ahdistuksesta.
Itsemurhan kanssa ei voi "leikkiä". Olen ollut joskus vain kymmenien sekuntien päässä kuolemasta, jos apua ei olisi tullut. Motivaationa on ollut saada huomiota jne. Kyllä "syitä" löytyy, miksi yritti sitä.
Olen kiitollinen siitä, etten ole onnistunut itsemurhassa. Se huominen päivä on tuonut jotain elämisen arvoista mukanaan. Joskus sen huomisen tuleminen on kestänyt, mutta se on ollut elämisen arvoista.
Me saimme syntymässä kortit, joiden mukana jokainen sai myös kuoleman kortin. Jokainen joutuu laittamaan sen pöydälle jossain vaiheessa. Ja meillä on vain yksi kuolema (Hectorin mukaan), onko se tänään vai myöhemmin? Mieti sitä hyvin tarkkaan.

jaana6 kirjoitti 20.10.2016 17:21

Hei jippiik
Oletko käynyt katkaisuhoidossa?

Avokatkolla kolmisen kertaa, kroppa (ja pää) ei ole käytännössä koskaan tarpeeksi hajalla laitosversioon. Ja on tässä tullut kokeiltua yhtä tai toista. Ei vaan toimi, en vissiin ole tarpeeksi pohjalla. Mielestäni olen, mutta en sitten selvin päin hyvällä mielialalla saa enää kiinni mistään sellaisesta, mikä johtaisi oikeasti pysyvään raittiuteen. En tajua. Eikä mua enää paskaakaan kiinnosta se, että tissuttelun kanssa ollaan silleen "joo, sillä on vaikeaa alkoholiongelman kanssa, yritetään ymmärtää", mutta sellaisen retkahduksen kanssa, jota en itsekään ymmärrä ja jolloin todella kaipaisi ymmärtävää apua, saan reaktion tyyliin "huvikseen lähti ryypiskelemään, varmaan oikein hehkutellut etukäteen viikkokausia". Kyllä tämä ahdistus varmaan tästä muutamassa päivässä, sellainen normi-elämänhalu on kyllä tullut juotua/kipeiltyä lopullisesti pois. Tarkoitan, että kun nyt varmaan (?) saan jossain vaiheessa parin viikon sisään taas homman nousuun ja raittiita päiviä alle, niin mieliala nousee, mutta silti ei kiinnostaisi, jos joku sanoisi, että kuolet huomenna. Semi-naisystävän käynti eilen piristi, mutta silti melkein meinasin purskahtaa itkuun. Nyt on kyyneleet ollut melkein silmissä kaksi tuntia. "Paskiaisen vali-valia ja itsesäälipaskaa sellaiselta ihmiseltä, joka on aina saanut kaiken liian helpolla", sanoi rakas läheiseni, kun akuuttia ahdistusta menin hänelle pirunmoisessa ahdistuksessa alkuviikolla puhelimessa kitisemään.

Miksi muuten ahdistus ja elämänhalun katoaminen on hirveää itsekästä kusipäisyyttä? Tätä en ymmärrä. En minä tahallaan näitä tunteita tunne, vittuillakseni tai muita vaivatakseni.

Jännä muuten, miten ihmisen mieli toimii: akuuttia ahdistusta aiheuttavat tunteet lievenevät, mutta niistä kasvaa jokin pakkomielteinen ja ilman tunnepohjaa vellova itsetuhoajatusten ryöppy. Ehkä se on väsymystä?

Hei
Ahdistuneisuushäiriö on alilääkitty sairaus mutta luojan liitos on olut ja viini jolla voi pidentää elinaikaansa. Se on suuri siunaus mutta muistutan että väkeviin ei pidä kajota, sitä ei Raamattu hyväksy. Kyllä itsemurhakin on ihmisen oikeus, toisellaisiakin mielipiteitä kristityt esittävät mutta mulla on usko että kaikki kristityt eivät tässä välttämättä ole lähellä Jumalan sydäntä. Lorna Byrne on esimerkiksi kirjoittanut kauniisti itsemurhasta ja sitä tekstiä olisi ehkä hyvä kopioida jälkeenjääville.

Heips!
Ahdistustakin voi lääkitä myös muilla keinoilla kuin alkoholilla, joka ainoastaan siirtää sitä ahdistuksen syytä. Minun mielestäni ahdistus on valinta kysymys haluaako siitä päästä eroon vai haluaako siinä rypeä. Kun minulla ahdisti tosi paljon, niin aloin kirjoittamaan ja purin kaikki mitkä vaivasi niin siihen kirjoittamiseen ja sen jälkeen luin sen ja käsittelin sitä kirjoitusta ja hyväksyin sen että minulla ahdistaa "tämä" asia annoin sen liukua vuorovetten lailla. Tulla ja mennä. Kunnes ahdistus pikkuhiljaa alkoi häipymään. Enään minun ei tarvinnut turruttaa alkoholilla ahdistavaa asiaa vaan pystyin kohtaamaan sen hyväksyvästi ja läsnä olevasti.
Ajatelkaa mä olin vuoden ahdistunut. Ryyppäsin ja turrutin itseni ihan turhaa siirtääkseni pahaoloani tajuamatta sitä että selviämiseen on lyhyempikin reitti. Mutta kun aloin käsittelemään asian ja ottamaan siitä vastuun syyttämättä ketään niin mulla ei mennyt kuin noin kuukausi että sain pois asian harteilta mikä minulla painoi mieltäni niin syvästi. Nyt mä voin jatkaa elämääni raittiina ja onnellisena. Toki minä joskus otan. 🙂
Ahdistus on kadonnut. Se on poissa. Yksinkertaista.

🙂👍:🙂🎂 Nyt mä voin juhlia hymyssä suin ja iloisin mielin.

Heips kaikki!
Vaikka te ehkä ajattelette, että ahdistus, alkoholista pääseminen minulla on niin helppoa ja yksinkertaista niin ei se todellisuudessa ole. Siinä vain pitää tehdä valintoja ja täytyy olla päättäväisyyttä sekä itsekuria että pystyy muutokseen. Ennen kaikkea minä painotan sitä että täytyy saada tilalle jotain muuta mielekästä tekemistä mihin ajatukset voi sitten kohdistaa.
On mullakin ollut elämä kurjaa paskaa mm. hyväksikäyttö tapauksia ja psykoottisuutta, sairaana puolet elämästä ja eläkkeellä. Ei lapsia, ei eläimiä, eikä ihanaa punaista mökkiä tai edes autoa. Tunnen usein itseni yksinäiseksi. Se vuoksi mä käyn ihmisten ilmoilla jotta jotenkin näen ihmisiä ja saan puhua tuntemattomille. Iäkkäät ihmiset ovat parhaita.😀

Vaikka minulla ei ole mitään muuta kuin itseni, niin voin silti tehdä itselleni jotain hyvää ja auttaa itseäni löytämään toimintaa ympärille. Helliä itseään, ja varsinkin silloin kun tuntee itsensä niin jaksamattomaksi ettei jaksa tehdä mitään, niin otat itselleen aikaa ja nukut. Yksinkertaisesti annat itsesi levähtää jos se sen vaatii. Sanookaa itselleni, että minulla on oikeus! Minulla on oikeus olla tekemättä yhtään mitään, vaikka istun tuossa tuolilla kokopäivän niin se ei haittaa. Tai katselen Joutsenia ulkona ja puhun heille kun ei ole muitakaan. Mutta minulla on oikeus, löytää itselleni se polku ja tie missä minulla on hyvä kulkea. Riippumatta siitä oletko rikas vai köyhä, uskontoon tai rotuun katsomatta. Minulla on oikeus eristäytyä ihmisistä jos se tuntuu itsestä hyvältä. Minulla on oikeus olla masentunut tai muuten vain täysin hullu. Minulla on oikeus olla ilman lapsia, koska se on minun valintani. Minulla on oikeus vaatia oikeuksiani, jos niitä loukataan. Minulla on oikeus olla eri mieltä asioista. Minulla on oikeus vain saada mitä itse haluan.

Elämässä on niin paljon mahdollisuuksia ja ihania asioita mitkä vain joskus unohtaa. Silloin vain luopuu toivosta ja eikä jaksa enään yrittää. Tulee mahdollisesti IM-ajatuksia.
Onneksi on tämä tukinet täältä minäkin olen saanut apua silloin kun tuntuu ettei yksin selviä. Huom! en mä yksin kulje matkaani, jokaisella etapilla on ollut joku, joka on ojentanut kätensä näitten vuosien varrella ja auttanut minua eteenpäin. Siitä mä olen kaikille niille ihmisille kiitollinen sydämeni pohjasta,jotka ovat kulkeneet minun rinnallani.
Ensiksi mä en osannut kuin ryömiä, kontata ja pikku hiljaa otin askelia yhä rohkeammin ja rohkeammin, niinpä nyt mä voin jo juosta. Vaikka aina joskus takapakkia tulee mutta se kuuluu elämään. Se auttaa kun hyväksyy sen.

Täällä on paljon surullisia tarinoita, 😯🗯️ joita luen joka päivä. Se kuuluu mun päivän rutiineihin. Täällä on taistelijoita jotka eivät anna periksi. Niitä, jotka kertovat kuulumisia mitä ovat tehneet. jne..😳🙂🌻
Sanokaa mun sanoneen, että se on hyvä että olette täällä. Ilman teitä tätä tukinettiä ei olisi ollenkaan.