Ajatuksia kuntoutumisesta
Arjen toiminta ja tavoitteet oman voinnin edistämisessä
Oman voinnin parantamisessa on tärkeää, että saa arkeen toimintaa. Toiminta voi olla kaupassa käyntiä, liikuntaa, kyläilyä, päivän lehden lukemista jne. Yhtä tärkeää on, että osaa arvostaa näitä pieniä tekemisiä ja ne tuntuvat hyviltä. On helppoa verrata muihin itseään, kaikkihan käyvät kaupassa tai kaikkihan lukevat päivän lehden. Toiset ajattelevat, että esim. vain työllistyminen on tärkeää, ja eihän lehden lukeminen auta siinä yhtään. Näin viedään arvo tekemisestä ja pienetkin asiat kuten lehden lukeminen voi tuntua tyhjänpäiväiseltä. Usein kuntoutujalle lehden lukeminen tai kaupassakäynti vaatii ponnistelua. Vertailtaessa itseään muihin unohdetaan omien voimavarojen vähäisyys. Ihminen näkee helposti itsensä koko ajan samanlaisena. Helposti hän saattaa ajatella, että pystyin tuohon aikaisemmin, pitäisihän minun pystyä siihen nytkin. Sairastuminen alentaa kuitenkin voimavaroja huomattavasti. Eteenpäin menemisen yksi tärkeimpiä edellytyksiä on omien voimavarojen tunnistaminen ja arvostaminen.
Omien voimavarojen tunnistaminen ei ole kuitenkaan helppo tehtävä. Vointi saattaa vaihdella kovasti päivittäin. Lisäksi ympäristö vaikuttaa omaan jaksamiseen. Tukeva ja kannustava ympäristö lisää voimavaroja huomattavasti, kun taas epäilevä ja kyseenalaistava ympäristö vie voimavaroja.
Voimavarat lähtevät ihmisestä itsestään
Voimavaroja voidaan tutkia kuuden eri ominaisuuden kautta. Nämä ominaisuudet ovat terveys, toimintakyky, osaaminen, arvot, asenteet ja motivaatio. Jokainen voi arvioida näitä ominaisuuksia omassa elämässään ja niiden vaikutusta voimavaroihin. Osaamista arvioitaessa ei ole niinkään tärkeää, mitä osaa vaan kuinka pystyy päivittäin käyttämään osaamistaan. Arvot ja asenteet voivat tukea jaksamista tai viedä voimavaroja. Kaikilla on motivaatiota johonkin, on tärkeä miettiä, mihin oma motivaatio kohdistuu.
Myös tavoitteiden asettamisella on suuri vaikutus voimavaroihin. Liian korkeat tavoitteet vievät helposti viimeisetkin voimavarat. Jos tulee onnistumisia, voi innostua liiaksi ja asettaa seuraavat tavoitteet liian korkealle. Liian alhaiset tavoitteet voivat tuntua turhauttavilta. Oikean kokoiset tavoitteet tuovat onnistumisen kokemuksia, lisäävät voimavaroja ja parantavat omaa vointia.
Usein tavoitteita asetetaan ja omia voimavaroja testataan sen kummemmin ajattelematta. Olo on esimerkiksi vähän parempi ja ylimääräistä aikaakin on. Mietitään mitä voisin tehdä? Jos uusi tekeminen on liian haastavaa, voi saada kokemuksen, ettei minulta onnistu enää mikään. Siksi olisi tärkeää, että tietoisesti ryhdyttäisiin testaamaan omia voimavaroja ja asettamaan tavoitteita. Kokeillaan eri asioita ja kerätään palautetta. Haravoidaan omille voimavaroille sopivat tavoitteet. Jos jonkin tekeminen on liian vaikeaa, helpotetaan sitä. Jos jonkin tekeminen on liian helppoa, lisätään haastavuutta. Edellä esittämäni on karkea yleistys, mutta toivottavasti ymmärrät ajatuksen.
Onnistumisen kokemuksia
Kun saa tehdä omien voimavarojen mukaisesti asioita, tulee onnistumisen kokemuksia. Onnistumisen kokemukset lisäävät voimavaroja. Voimavarojen lisääntyessä tavoitetasoa voidaan nostaa, tehdään haastavampia asioita. Tavoitteena on positiivinen kehä, jossa edelliset onnistumiset auttavat ja tukevat seuraavia onnistumisia.
Ulkopuolelta tulee paineita itseä kohtaan; millainen minun tulisi olla?. Saamme vaikutteita vanhemmilta, televisiosta, radiosta, lehdistä, kulttuurista, läheisiltä jne. Harvoin tulee mietittyä, ovatko nämä odotukset ja vaatimukset hyödyllisiä minulle? Auttavatko ne minua jaksamaan ja parantamaan elämäni laatua. Vai tuottavatko ne minulle jatkuvia pettymyksiä ja epäonnistumisen kokemuksia. Jos omat voimavarat ovat laskeneet sairastumisen myötä, olisi hyvä laskea odotukset ja vaatimukset voimavaroja vastaaviksi. Tämän vuoksi on tärkeä tutkailla omia odotuksiaan ja vaatimuksia. On myös tärkeää löytää itselle sopivat odotukset ja vaatimukset, jotka tukevat ja kannustavat eteenpäin. Tämä tarkoittaa vaatimusten hylkäämistä ja niiden tulkitsemista mahdollisuuksiksi. Esimerkiksi oman voinnin edistämisen voi nähdä suurena vaatimuksena tai haastavana mahdollisuutena.
Jyrki Rinta-Jouppi
Työ- ja koulutusvalmentaja
Mielenterveyden keskusliitto
Hei jrj!
Tähän ei ole kukaan mitään kommentoinut, vaikka varmaan sitä halusit. Yritän nyt tehdä niin. Pyydän jo etukäteen anteeksi, jos kuulostan hyökkäävältä.😟
Itse olen usein pohtinut 'millä toiminnalla ja tavoitteilla' edistäisin omaa vointiani.😑❓ Joitakin päätöksiä toiminnasta teen aina välillä, mutta sitten jokin, esim. fyysinen sairaus vie uudelleen masennukseen. Ja, aina on sieltä nousu hankalaa.
Omalla kohdallani läheisten kuolemat ovat vieneet surun kautta masennukseen.🤕 Pitkittyneet opinnot ja lopulta niistä valmistuminen (mikä on itselle ollut mielettömän suuri asia ja ihme) on tuonut työttömyyden uudeksi suureksi masennuksen aiheeksi. Kuitenkin olisi valtavan tärkeää saada työ, kun lähestyn jo 50 ikävuotta. Vai, voinko alkaa vaatia työkyvyttömyyseläkettä? Sittenhän olisin opiskellut ihan turhaan, mikä taas masentaisi entisestään.🙄
Miten saisin saman motivaation mainitsemistasi arjen toiminnoista kuin PALKKAtyöstä??? Onko sinulla kokemusta selvitä monta kymmentä vuotta alle toimeentulominimin tuloilla?? Silloinhan sinulle ei tule mitään 'päivän lehteä'. 😞 Ympärisöäänkin on vaikea muuttaa. Esim. yksin ollessa saa hyvin vähän kannustusta (itse kun aika vähän saan itseäni kannustettua ja minä kuitenkin olen paras kannustajani). Harva tietää todellista voimavarojeni ja toimintani vähäisyyttä. Psykiatrille olen nyt yrittänyt päästä joulun alta asti... Lääkärissä käyntikin olisi tarpeen ja kannustaisi. Pitänee mennä taas päivystykseen, että joku 'ammatti-ihminen' kuuntelee edes 10 minuuttia.
Miten ylempi korkeakoulututkintoni auttaisi minua arjessa???😑❓ Työn se vaatisi, missä tutkintoa tarvitaan. -Jos kukaan ei tarvitse (juuri sitä) osaamistani(, mitä tavoittelin TOSI PITKÄÄN vaikeuksieni keskellä), miten voisin sitä käyttää??
Itse itselleni asettamani tavoitteet eivät jaksa kovin paljoa kannustaa, joten usein jossain vaiheessa vain vievät voimavaroja. Tietysti muutakaan tietä voimavarojen kartuttamiseen ei ole kuin esim. liikunta, että nousu sängyn/sohvan pohjalta onnistuisi ja että perinnöllisesti ongelmallinen selkä jaksaisi pitää pystyasennossa, tai oikea ruokavalio, että pysyisi terveenä/jaksaisi olla edes hereillä.
Työttömyyden ratkaisuksi aina välillä innostun pohtimaan 'oman yrityksen' aloittamista. Sitten tulee vahvasti selväksi, etten millään jaksaisi moista. Yhteiskuntamme ei työttömälle anna mahdollisuutta voimavarojen kokeiluun työn merkeissä. Luulin että niin olisi, mutta reilu vuosi sitten jouduin kokemaan osa-aikatyössä lähes samalla rahalla kuin kokonaan työttömänä muutaman kuukauden oltuani, että sitten otettiin vielä seuraavaltakin kuulta työttömyyspäivärahaa lomarahojen perusteella pois. Se vei todella voimavarat!
'Siksi olisi tärkeää, että tietoisesti ryhdyttäisiin testaamaan omia voimavaroja ja asettamaan tavoitteita. Kokeillaan eri asioita ja kerätään palautetta.' -Minkälaisista 'eri asioista' puhut? -Olen ihminen, joka osaan simultaanitulkata itselleni kahden vieraan kielen välillä, osaan luennoida, osaan hoitaa lapsia ja kehitysvammaisia, osaan leipoa lentokonekakun tai oman talon mallisen piparkakkutalon ja tehdä vaatteita, osaan käyttää moottorisahaa ja tehdä takallisen nukkekodin, OSAAN vaikka mitä, mutta mistä otan motivaation tekemiseen, kun kukaan ei tarvitse/palkitse tekemistäni???
Olisinkin ihan terve, jos saisin tehtyä kaikkea, mitä osaan.
Miten löydän apua tilanteeseeni? Olen sitä jopa itkien pyytänyt työvoimatoimistossa ja välillä muissakin työnhakujutuissa. Toistaiseksi lopputulos on aina ollut uusi masennusvaihe. Mitä enemmän ikää karttuu, sitä vaikeammalta uudelleen motivoituminen eli johonkin innostuminen tuntuu.😠
Nykyään kyläilykin tuntuu kuuluvan menneisyyteen. Kenen luo menen kyläilemään? Työssäkäyvät ihmiset ovat liian kiireisiä ja huonostivoivat ihmiset vaativat minulta enemmän jaksamista kuin minulla on voimavaroja. Kaupassa ei voi vähillä rahoilla eläessä kovin paljoa käydä enkä edes pidä siitä.
Miten toimintakykyä ja motivaatiota saisi parannettua???
Minä en koe paineita ulkopuolelta siitä, millainen minun tulisi olla paitsi että kotona pitäsi jaksaa siivota. Muilta tulevan vaatimuksenko takia en siivoa, mietin. Motivaatio puuttuu. Jos joku tulisi kylään, olisi sen vuoksi motivaatiota siivota edes vähän. Kun en saa siivottua, en kutsu ketään kylään. -Monessa asiassa on vastaavanlainen oravanpyörä, mistä en pääse pois.😟😠
Kiitos, jos näihin saan palautetta!🙂👍 Tarvitsisin neuvoa siitä, mistä saada apua. Olin pian 9 vuotta sitten Kelan kuntoutustutkimuksessa kuukauden. Mietin, olisiko minun mahdollista päästä siihen uudelleen. Silloin piti olla 3 kk, mutta koko touhu oli kovin turhauttavaa (esim. laitettiin taittelemaan kansia) ja lapseni aloittivat kesäloman, joten en todellakaan kokenut päivittäistä 70 kilsan ajamista lainkaan voimavaroja kartuttavaksi. -Tai, kuka oikeasti auttaa työnsaannissa silloin, kun en itse siinä onnistu?
Hei Marina7!
Kiitos kirjoituksestasi. Työ ja toimeentulo ovat monelle suurimpia huolia elämässä. Joskus huoli kasvaa niin suureksi, että siitä itsestään tulee este työllistymiselle. Kaikki voimavarat menee huolen kanssa painiskeluun ja työllistymisen edistämiseen ei jää tarpeeksi voimavaroja. Voi olla tarpeen saada hiukan etäisyyttä huoleen. Moni jotka ovat pystyneet keskittymään voimavaroja tuoviin asioihin ja arvostamaan niitä, ovat myöhemmin myös työllistyneet. Sinullakin on todella paljon erilaista osaamista. Jos kokeilisit esim. leipomista tai vaatteiden tekoa tai muuta itsellesi mielekästä ja voimavarojasi vastaavaa tekemistä, olisi tärkeää, että itse arvostaisit sitä. Voisit nähdä tekemisesi tärkeänä osana työllistymisprosessiasi. Yleensä sitä helpompi on työllistyä, mitä enemmän on aktiviteettia omassa arjessa. Jos viettää aikaa paljon neljän seinän sisällä ja lähinnä sängyssä, on vaikea jaksaa työn paineita ja vaatimuksia.
Todella tärkeää on siis, että itse arvostat arjen tekojasi. Voit jopa palkita itsesi, kun olet tehnyt jotain ja näin edistänyt työllistymistäsi. Voit myös olla yhteydessä Mielenterveyden keskusliiton tietopalvelu Propelliin ja selvittää ketkä voisivat tukea Sinua työllistymisessä. Tietopalvelu Propellilla on käyntipisteet Helsingissä, Turussa ja Kuopiossa. Lisäksi on valtakunnallinen neuvontapuhelin 0203 91920 (paikallisverkkomaksu koko maasta). Puhelimeen vastaavat kuntoutusneuvojat ja perjantaisin vertaisneuvojat. Vertaisneuvojilla on itsellään kokemusta mielenterveysongelmista.
T. Jyrki