Ainut keino päästä pois syömishäiriön pauloista
Olen jo 40v nainen ja koko elämäni ajan olen sairastanut bulimiaa. Päivä toisensa jälkeen, viikko toisensa jälkeen ja vuosi toisensa jälkeen löydän itseni ahmimasta sekä oksentamasta jälleen kerran. Joka kerta lupaan itselleni, että tämä oli viimeinen kerta. Aina vain olen samalla paikalla lupaamissa itselleni katteettomia lupauksia.
Olen kuullut sata kertaa siitä, että laihduttaminen pitäisi jättää pois kokonaan. Ei ole hyvä punnitta itseään lainkaan (Ja minä punnitsen itseni vähintään kolmesti päivän aikana). Samoin tiedän, ett kaloreiden laskeminen, ruokien punnitseminen ovat niitä vihoviimeisiä juttuja syömishäiriöisillä. Tai liikunta, milloin se menee överiksi sekin, kun on vain pakko kuluttaa vähintään sen verrran kun syö ruokaa ja saa siitä energiaa.
Aina olen ajatellut, että olen erilainen ihminen. Pystyn laihduttamaan ja paranemaan saman aikaisesti. Että kaikki muuttuu, vaikka pidän tiukasti kiinni tavoistani.
Nyt olen siinä pisteessä, että mun on pakko tehdä muutoksia. En halua eläkeikäisenä kurottaa kohti wc-pöntän pohjia oksentaen mahani niin tyhjäksi kuin voi. Tiedän, että en parane vanhoilla konsteilla. Maanantaina tein päätöksen, syömishäiriötä ruokkivat tavat pois. Tämä on niin vaikeaa, helppoa tämä ei ole. Mutta ensimmäisen kerran tuntuu, että tästä voi tulla jotain. Mutta siihen menee aikaa ja repsahduksia tulee. Mutta pakko yrittää. Olen ikäni sairastanut, haluan olla terve joskus.
Tasha kirjoitti 30.7.2016 17:52
Aina olen ajatellut, että olen erilainen ihminen. Pystyn laihduttamaan ja paranemaan saman aikaisesti. Että kaikki muuttuu, vaikka pidän tiukasti kiinni tavoistani.
Niin tuttu ajatus. Että nyt nämä muutamat kilot pois, vielä tämä yksi laihdutuskierros ja sitten minä paranen. Sitten siinä painossa minä päätän parantua. Se vaan ei toimi, niitä molempia ei voi saada. Toisaalta se tässä on kamalinta, kun pitäisi alkaa parantua tässä juuri nyt, kun paino on omasta mielestä liian korkea. Itse olen parikymppinen ja takana nyt kahdeksan vuotta tätä.
Saatko jotakin ammattiapua?
Olen ollut syömishäiriöklinikalla, mutta en enää. Sain sen, mitä sieltä pystyttiin antamaan eli tietoa ja tietoa. Nyt käyn psyk.polilla ja sieltä saan tukea, mutta en juuri sitä osaamistaitoa kuitenkaan. Yritän ehkä päästä käymään ravintoterapeutilla vielä jossain vaiheessa.
Tää on raskasta, kun niin mieli tekisi ottaa vaaka esiin ja punnita ne syömiset ja tietää varmasti etten näillä liho. Osaan silmämääräisesti kyllä katsoa aterioiden suuruudet, mutta se on niin paljon tarkempaa kun ne punnitsee tarkkaan. Samalla yritän luovuttaa siitä laihdutusajatuksesta, kun on nyt vain pakko. Kaikkea tosiaan ei tässä asiassa voi saada yhtäaikaa. Se on valinta, mikä on tehtävä.
Osaaminen tosiaan on aika huono tällä sarkaa muualla kuin juuri aiheeseen erikoistuneilla, se on tullut huomattua.
Pitäisi oppia olemaan laihduttamatta mutta samalla oppia syömään juuri sen verran kuin keho kaipaa. Keho päättää ravinnon tarpeesta, ei pää. Pitäisi oppia luottamaan myös siihen kehoonsa ja antaa sille sitä mitä se kaipaa ja pyytää nälällä ja mieliteoilla.
Oletko lukenut kirjaa Lupa syödä? En tiedä onko siinä sinulle mitään uutta, mutta moni seikka on siitä jäänyt omaan mieleeni.
täällä kans yksi syömishäiriötä kärsivä. Ennen ollut paastoamista, mut ennen kesää tuli mukaan myös bulimian piirteitä. Joka päivä päätän et nyt loppuu, kunnes löydän itteni taas vessasta. Yksin ollessa saa rauhassa tehä tyhmyyksiä. En tiä mikä tämän laukasi. Olen vaan aika sekaisin ja ahdistunut.
Tsemppiä sulle
Tuttua Saloka. Ihan vaivihkaa tulevat oireet. Aina lupaa sen olevan se viimeinen kerta. Mutta silti oireilu harvoin ittekseen helpottuu.
Sain vähän aikaa sitten tuon kirjan lupa syödä. En ole vielä sitä lukenut. Aijon kyllä. Vaikka mulla on tästä sairaudesta paljon tietoa, aina jotain uuttakin tulee.
Olen jatkanut sitä et en laske kaloreita. Alkaa tuska helpottaa. Jopa vähän on huojentunut olo. Mutta paljon tässä on työtä edessä. Ei tuu helppoo olemaan. Mutta mä yritän ja yritän paljon...