Onkohan mulla kohtalotovereita?

Kysymys: olen seurustellut nykyisen mieheni kanssa 5 vuotta kohta. Olen epäluuloinen, vainoharhainen ja mustasukkainen; mielialat vaihtelevat laidasta laitaan päivänkin aikana – saatan kehua miestäni ”ylivertaisena” tyyppinä maasta taivaisiin, toisessa hetkessä olen heittämässä häntä kämpästämme pihalle. Sit taas mieli muuttuu ja kerjään miestä itkien takaisin.

Mulle on vain joko-tai- meininki. Joko oot fiksu tai oot tyhmä. Joko puhut totta tai valehtelet täysin.

Tää aiheuttaa komplekseja meijän suhteeseen, ymmärrettävästi; mies ei ole ansainnut tätä kohtelua (on pari yötä nukkunut muualla kun olen ollut täysin sietämätön) enkä itsekään halua suhdettamme rikkoa.

Voin olla totaalisen kylmä häntä kohtaan ja loukata kaikilla keinoilla.. Sitten taas muuta mieleni ja olen rakastava, ihana.. Ja rakastan koko sydämestäni. Jos mieheni kärsii, kärsin minäkin. En tiedä, mistä tää johtuu. Rakastan häntä ja haluan olla hänen kanssaan. Itse olen entisessä suhteessani pettänyt ja jättänyt, nykyisin en voi edes kuvitella sen olevan mahdollista – eikä miehenikään ole tehnyt mitään semmoista, että häntä vois petturuudesta syyttää.

Pää hajoo.

En ole väkivaltainen.. Saatan tosin hajottaa jotain käsiini osuvia tavaroita, mutta en koskaan ole esim. heittänyt niitä miestä päin.

Apua.