aikuisopiskelijaan suhtautumisesta
Ajattelin kääntyä tämän kanavan puoleen, koska olisi kannustavaa vaihtaa mielipiteitä. Aikuisopiskelijoihin ei kaikissa opinahjoissa oikein osata suhtautua oikein. Itsestään selvää on, että kaikki tieto, jota ei päivittäin käytä vanhenee, ja passivoituu aivoissa. Taitoja vahvistetaan ja palautetaan mielen kertaamalla. Kukaan ei ole seppä syntyessään. Oppimisen ihanuuden ja kiehtovuuden voi kuitenkin sammuttaa opettaja tai opetus, joka ei vala uskoa opiskelijaan. Hyvät lukiot käyneenä sitä tietää, mitä on, kun opettaja uskoo sinuun. Tästä seuraa hyvät tulokset. Silloin osaa olla myös kriittinen. Nyt aikuisena olen kuitenkin törmännyt asenteisiin, että aikuista, joka aloittaa jotain uudelleen pidetään tyhmänä, kun hänellä ei ole aktiivisessa muistissaan taitoja, joita lukioikäisillä on. On hyvin ikävää, kun ei uskota kuten nuoreen. Tästä voi helposti seurata kierre, että ei edes uskalla kysyä, kun asenne on niin negatiivinen. Aikuisiällä oppiminen on myös erilaista. Sitä oppii sellaista, josta on kiinnostunut. Opetuksessamme on edelleen hyvin paljon kehitettävää mitä tulee aikuisopetukseen. Mitä mieltä itse olette asenteista ihmisiä kohtaan, jotka aloittavat jotain uutta? Onko kohdeltu hyvin? Korostan vielä, että ei voi yleistää.
Ihan muutama ajatus... Sen olen sanut kokea, että tietoa on saanut 'kuin saavista kaataen', materiaalia ja etenkin nettilinkkejä, mutta varsinaista opetusta ei, lähinnä ohjausta tiedon hakemiseen. Opetus suunnitellaan nykyään kustannustehokkaksi, tiiviissä muodossa itse opetus - ja suurin osa omatoimista työskentelyä koneen ja kirjojen äärellä. Aikuisena on kokemusta, toki, mutta kaipaisi kuitenkin selkeyttä opetusten sisältöihin. Se ero on verrattuna vuosikymmenten takaisiin koulukokemuksiin, että ulkoa ei juurikaan tarvi asioita päntätä, ulkoaoppimisen sijaan on tullut kuin valtava tiedon meren äärelle päätyminen, joka voi tuntua aluksi tukahduttavalta. Opiskelutaidot on jossain takataustalla kun aloittaa opiskelua pitkän ajan jälkeen, niitä voi hahmotella jos opiskelu alkaa jonkinlaisella 'oppimaan oppimis'jaksolla, mutta kaikissa opiskeluissa sitä jaksoa ei ole ellei pyydä(ehkei ole vaikka pyytäisikin). Säästötoimet eivät saisi kohdistua suhtautumisiin kuitenkaan, jokainen aikuisena opiskeleva on arvokas kokemuksineen, ja tärkeä koska tuo oman kokemuksensa ja siten rikastaa yhteistä oppimista.
Kiitos vastauksestasi.
Olen samaa mieltä siitä, että säästötoimet eivät saisi kohdistua asenteisiin. Samaa mieltä myös siitä, että aikuisopiskelija rikastuttaa elämänkokemuksellaan ja kypsyydellään. Edellisessä viestissäni oli virhe: tarkoitin että kaikki tieto mitä ei aktiivisesti käytä unohtuu ( ei siis vanhenee), mutta on kyllä jossain siellä passiivisessa muistissa.