Hei! Sen voin ainakin sanoa, että nuo opiskeluun liittyvät tuntemuksesi ovat varmasti kaikille opiskelijoille - ikään ja kokemukseen katsomatta - hyvin tuttuja ainakin ajoittain. Harvempi niistä vain puhuu ääneen, mikä on kyllä harmi juuri sen takia, että sitten kuvittelee olevansa ainut. Toisaalta, ainakin sillä voi lohduttautua, että harvemmin nuo asiat näkyvät ulospäin ainakaan niin paljoa miltä itsestä tuntuu.

Opettele tietoisesti antamaan itsellesi armoa jokapäiväisessä elämässä, vaikka se vaikeaa onkin tämän suorituskeskeisen yhteiskunnan keskellä. Mieti niin, että koska sinulla on hankala elämänvaihe, ei kaiken tarvitse mennä ns. putkeen, kunhan nyt jotenkin sinnepäin. Keskity niihin asioihin, jotka todella ovat sinulle tärkeitä. Niin aika monet muutkin todellisuudessa tekevät. Olisihan se lisäksi tietty hyvä, että pääsisit muunkin avun piiriin lääkityksen lisäksi.

Voimia sinulle!

Hei Norsutar! Haluan kertoa sinulle tarinani jos se sua yhtään auttaisi. Itse aloitin aikuisopiskelijana lähihoitjaksi 14.2.2012 ja nyt on enää vähän teoriaopiskelua jälkellä.
Olin silloin todella arka ja ujo ihminen .Aluksi kaikki oli todella vaikeaa juuri ujouteni ja jännitämisen takia. Ensimmäinen työssäoppimiseni meni jännittämisen takia todella poskelleen ja sain vain tyydyttävän. Sitten kesällä isäni oli lähellä kuolemaa, mutta jotenkin sain itseni koottua ja kasvoin henkisesti. Koulu alkoi kiinnostaa todella paljon ja itsetuntoni kasvoi. Seuraava työssäoppiminen meni todella loistavasti ja sain kiitettävän. Nyt tuntuu että tuo aikuisopiskelu kasvatti itseluottamustani ja nyt uskallan tehdä paljon sellaista mitä en aikaisemmin olisi tehnyt. Toivon että jaksat jatkaa opiskelua ja jaksat myös lastesi kanssa. Tulevaisuudessa kyllä huomaat että se kannattaa. Lapsesi kasvavat ja pärjäävät yhä enemmän omillaan ja sinulla on ammatti missä voit toteuttaa itseäsi.
Tsemppiä sulle! 🌻🙂🌻

Hei!

Kiitos black_svan viisaista sanoista. Mun pitäisi olla armollisempi itselleni. Vaadin itseltäni täydellisyyttä, mihin en kykene. Haluan tosi kovasti onnistua.

Kiitos Piakristiina omasta tarinastasi. Oli mukava kuulla todellinen kasvutarina! Onnea myös jatkossa!

Mun yksi ongelma koulussa on, kuinka koen itseni ulkopuoliseksi, oudoksi ja todella tyhmäksi. Mä en ole sanavalmis. Tiedän puutteeni ja opiskelu on mun mukavuusalueen ulkopuolella. Olen mä tässä pienessä ajassa oppinut lisää atk:ssa.

Verrattuna nuoruuden aikaiseen opiskeluun nyt on huollettavia. Ei ole aikaa paneutua vain opiskeluun.

Torstai-iltana nukkumaan käydessä purskahdin itkuun. En pitkään aikaan ole niin tehnytkään. Itkuun sekoittui avioero, muutto, potkut töistä ja uusi opiskelu. Itku oli ahdistuksesta noussut. Se oli puhdistavaa, mutta se jäi kesken. Itkun hetkellä kaipaisin turvallista syliä.

Muistan kuinka halusin oppia tietokoneen käytön, enkä muuta keksinyt niinpä menin kurssille. En osannut yhtään mitään, edes aukaista tietokonetta. Ja olin kurssilla josta sai silloin jonkinlaisen todistuksenkin. Oli tosi ahdistavaa kun opettaja seisoi selän takana ja minulla hiki virtasi ja olin kuin lamaantunut kun en tiennyt mitä tehdä. Koko kurssin aikana en päässyt irti pelosta ja jännityksestä, mutta opin käyttämään jokseenkin hyvin konetta. Kun vaan sinnikkäästi harjoittelin. Sain jopa todistuksenkin. Onneksi en tarvinnut sitä työthön hakemisessa sillä ei se ollut muuta kuin että juuir ja juuri läpäisin kokeet.
Halusin oppia että saisin kirjoittaa koneella.
Olen ollut aina pelokas ja jännittäjä, ujo ja arka. Esitelmät eivät onnistuneet edes nuorena. Minusta ei ole esiintymään luokan edessä, eikä edes puhumaan ääneen yhtään mitään. Mutta tänäpäivänä jo hyväksyn itseni tällaisena. Meitä hiljaisiakin tarvitaan, ei kaikki voi olla suulaita ja äänessä, jonkun on myös kuunneltava. Se voi rassata niitä jotka ovat äänessä koko ajan, kyllä minullekin on sanottu että miksi olet niin hiljaa, ja ilkeämmin että oletko sinä mykkä. Ja kaikkien kuullen, niin että nauretaan kuin hyvälle vitsille.
Kaikkea sitä ihminen joutuu kestämään. Kyllä me ollaan aika julmia toisiamme kohtaan. Kunpa itsessäni ei puhkeaisi toisia arvosteleva mieli. En kritisoi niitä jotka ovat äänessä, vaan mielelläni kuuntelen.