Pelkään kuin lapsi.Olen lähes 30 vuotias,poden päähänpinttymää,erään kovan kokemukseni jälkeen.
olen reggressiossa varmasti.Kaipaan ikäänkuin ”mummolaa”,olla lapsi ja huoleton.Nyt minua vainoavat sisäiset kauhut.
Menin melkein väkisin sairaalaan itse,kun en uskaltanut enää nukkua kämpässäni.
Minulla on vanhemmat.
Äiti,johon on läheinen suhde ja isä joka yrittää ymmärtää,veli,joka ei ota mitään yhteyttä eikä kantaa.Isovanhempia ei ole koskaan ollut.Syntyessäni äitini vanhemmat olivat lähiaikoina kuolleet.
KYSYN;mistä aikuinen mies,poika siis,voi saada kypsiä itseäni vanhempia ihmisiä kotiväkeni lisäksi ns.mummolaksi,eli paikaksi,jonne voisin mennä joskus viikonloppuisin tms.Olen jättänyt ystäväni,enkä aina lomilla ,vaikka olen kaivattu,niin haluaisi olla riippana kotona pelkäämässä.
Pelkään ,että olen tehnyt niin pahoja asioita,että ne kostetaan.Tämä on tietynlainen harha,nyt jo tunnistan sen,mutta pelkään.
Onko tällaiselle tilanteelle tukihenkilöä?
En jaksa enää.Olen uupunut sydänjuuriin asti.Kiitos,jos joku kommentoi.🤔😭
😞Ei yhtään kommenttia.
Tahtoisin elämäni takaisin,nyt vain olen hengitän vailla mitään mikä tuntuisi miltään.
Paniikkikin varmasti minulla on.En kykene lähtemään ulos minnekään,edes sairaalan pihaa kauemmaksi.
Kommenttien vähyys saattaa johtua tuosta hieman sekavasta tyylistäsi tuoda asioita ja tunteita esiin, mutta yritän kuitenkin. Olet ollut osallisena jossakin mieltäsi yhä järkyttävässä asiassa? Pelkäät olla yksin kotona, mutta samanaikaisesti kartat ystäviäsi? Kaipaat vertaistukea joltain, jolla on kokemusta vastaavasta, mutta et oikein osaa kuvailla tunteitasi, koska jo pienen pätkänkin kirjoittaminen on Sinulle vaikeaa? Et tiedä mistä hakisit vertaistukea?
Nämä kaikki kysymyksen muodossa, koska tuollaisena ymmärsin viestisi. Korjaa toki kaikki asiat, joissa osuin harhaan. Käsittääkseni olet siis tällä hetkellä sairaalahoidossa, koska puhuit lomista ja kerroit hakeutuneesi sinne miltei väkisin? Lomilla nyt tietty voi tarkoittaa ihan normaaleja lomiakin, mutta minulle jäi hieman erilainen käsitys. Mitä enemmän kerrot tilanteestasi, sitä enemmän ihmiset saattavat samaistua tarinaasi ja tunteisiisi, ja siten toimia Sinulle vertaistukena.
Kai teidänkin paikkakunnalla jonkinlainen mielenterveysyhdistys toimii? Niiden tilat ovat usein auki joka päivä ja siellä voi tavata erilaisia ihmisiä, myös hakea sitä vertaistukea. "Mummojakin" sieltä saattaa löytyä puuttuvan tilalle, mutta yökylään ei ihan heti ensimmäiseksi kannata kysellä. 😉
Toivotan kovasti tsemppiä ja voimia Sinulle!! Vastaa ihmeessä viestiin, jos koet sen tarpeelliseksi ja haluat jatkaa ketjua ja keskustelua. 🙂👍
""KYSYN;mistä aikuinen mies,poika siis,voi saada kypsiä itseäni vanhempia ihmisiä kotiväkeni lisäksi ns.mummolaksi,eli paikaksi,jonne voisin mennä joskus viikonloppuisin tms.Olen jättänyt ystäväni,enkä aina lomilla ,vaikka olen kaivattu,niin haluaisi olla riippana kotona pelkäämässä.
Pelkään ,että olen tehnyt niin pahoja asioita,että ne kostetaan.Tämä on tietynlainen harha,nyt jo tunnistan sen,mutta pelkään.
Onko tällaiselle tilanteelle tukihenkilöä?""
En tiedä onko tuommoista toimintaa järjestetty, mutta eikö täältäkin saa oman tukihenkilön, jos ei fyysiseksi mummolaksi niin menttaali-mummolaksi. Siitäkin saattaa olla apua. Tuo on jo hyvä alku, että tunnistat harhaksi nuo pahat asiat, mitä pelkäät itsellesi kostettavan. Toivotan sulle voimia ja jaksamista, ja varsinkin toivoa huolettomammasta tulevaisuudesta. 🙂👍