Aikuisenko elämää
Pelkään kuin lapsi.Olen lähes 30 vuotias,poden päähänpinttymää,erään kovan kokemukseni jälkeen.
olen reggressiossa varmasti.Kaipaan ikäänkuin ”mummolaa”,olla lapsi ja huoleton.Nyt minua vainoavat sisäiset kauhut.
Menin melkein väkisin sairaalaan itse,kun en uskaltanut enää nukkua kämpässäni.
Minulla on vanhemmat.
Äiti,johon on läheinen suhde ja isä joka yrittää ymmärtää,veli,joka ei ota mitään yhteyttä eikä kantaa.Isovanhempia ei ole koskaan ollut.Syntyessäni äitini vanhemmat olivat lähiaikoina kuolleet.
KYSYN;mistä aikuinen mies,poika siis,voi saada kypsiä itseäni vanhempia ihmisiä kotiväkeni lisäksi ns.mummolaksi,eli paikaksi,jonne voisin mennä joskus viikonloppuisin tms.Olen jättänyt ystäväni,enkä aina lomilla ,vaikka olen kaivattu,niin haluaisi olla riippana kotona pelkäämässä.
Pelkään ,että olen tehnyt niin pahoja asioita,että ne kostetaan.Tämä on tietynlainen harha,nyt jo tunnistan sen,mutta pelkään.
Onko tällaiselle tilanteelle tukihenkilöä?
En jaksa enää.Olen uupunut sydänjuuriin asti.Kiitos,jos joku kommentoi.🤔😭