Mulla on voimavarat nyt niin lopussa.
Takana avioero (3 lapsen yhteishuoltajuus vko/vko),työttömyys /sairaslomat,rahahuolet ja vaikeudet hallita raha-asioita joista seurannut luottotietojen menetys sekä vuokrarästejä.
Vuosia jatkunut masennus, ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö,vaikeat itsetunto -ongelmat.
Vanhempieni vakava sairastuminen (aivoinfarktit,syöpä),heistä huolehtiminen.
Oikeastaan mun koko elämä ollut selviytymistä,pienestä asti niin monia murheita.
Nyt sitten työkkäri määräsi mulle karenssia.jo ennestään niin tiukkaa ja nyt juuri lapseni mulla 3vkoa. Olen viimeksi saanut rahaa kesäkuun alussa.
Työkkäristä työtarjouksen, työ olisi ollut mielenterveys ja päihde avustamista. Luonnollisesti oma mielenterveys pitäisi olla ko.työssä kunnossa.työnantaja oli sitä mieltä etten sovellu ko työhön eikä pyytänyt minua edes haastatteluun kuultuaan mt-ongelmistani.
Mutta työkkäri otti asian niin että olen kieltäytynyt työstä ilman pätevää syytä Ja sain siis karenssin joka jatkuu heinäkuun loppuun.
Oon aivan epätoivoinen, joka päivä ahdistaa ja mieli on todella maassa,en pysty keskittymään oikein mihinkään,pakkoajatukset palanneet,usein lamaannun ihan täysin,unohtelen esim ratissa minne olen menossa jne. On tullut myös fyysisiä oireita kuten vatsaongelmia.
En tiedä enää mitä tehdä
😭
Hei!
Myötätuntoni on puolellasi, sinulla on nyt tosi vaikeaa. Meillä vähän sama tilanne että lapsesta pitäisi pystyä huolehtimaan ja rahat on vähissä. Saamme toimeentulotukea. Ota sinäkin heti yhteyttä sossuun ja pyydä sieltä apua, olet varmaan siihen oikeutettu. Mulla samat diagnoosit, vaikea masennus, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja pakko-oireinen häiriö. Mulla on paljon itsemurha-ajatuksia. Ymmärsinkö oikein että lapset ovat joka toinen viikko luonasi? Minkä ikäisiä he ovat? Meidän molempien tilanne on nyt raskas. Olen yrittänyt jaksaa päivän kerrallaan.
Kiitos vastauksestasi.
Lapseni ovat 13,11 ja 7-vuotiaat.ovat isällään kirjoilla (sillon kun erottiin,mies vaati niin koska olen hänen mielestään liian epävakaa enkä jaksanut taistella asiasta) ja täten saa tuet.
Olen kyllä saanut toimeentulotukea, mutta muutama kuukausi sitten asiat luisivat käsistä entistä enemmän ja multa myöhästyi pahasti yksi vuokranmaksu ja siitä lähti kierre enkä pystynyt enään saamaan vuokria ajantasalle joten kertyi vuokrarästejä. En sen takia ole nyt heinäkuulle edes hakenut toimeentulotukea,koska sehän on tarkoitettu myös vuokranmaksu ja tiliotteistahan kävisi ilmi etten ole niitä hoitanut.
Asun siis tällä hetkellä mies ystäväni luona.hän on ollut viitisen kuukautta työttömänä.
Kävin viime viikolla diakonia työntekijän luona juttelemassa ja sain hieman ruoka-apua ja kuunneltuaan minua kehotti hakemaan sairaslomaa.
Mulla tulee päivittäin syviä epätoivon hetkiä ja joskus kun yksin ajan auton,tekisi mieli ajaa puuta päin.tuntuu että mun elämä on pelkkä vitsi,taistelua päivästä toiseen,epäonnistumisia toisensa perään.
Lasteni vuoksi jaksan
Hei henksu1980!Hienoa että hakeuduit juttelemaan diakonin luokse.Kehoittaisin sinua rohkeasti soittamaan paikkakuntasi mielenterveystoimistoon ja varaamaan ajan sinne.Sinulla on niin paljon vastuuta kolmen lapsen yksinhuoltajana että olisi hyvä käydä purkamassa oloaan.Sieltä voisit saada neuvoja miten sinun tulisi toimia kun haet sairaslomaa jos et ole työkykyinen,sinulla on varmaankin mahdollisuus hakea kelalta sairaspäivärahaa niin ei tarvitse olla työnhakijana jos et kykene töihin tällä hetkellä.Sinun kannattaa myös selvittää karenssiasia jos ei ole työnantajan mielestä sopiva kyseiseen työhön sehän ei ole sinun syy.Jos itselläsi ei ole voimavaroja olisiko joku läheinen,ystäväsi halukas auttamaan sinua?Toivottavasti löydät apua.
kiitos vastauksesta.
Lääkäri laittoi viestiä mielenterveystoimistoon että lähettäisivät mulle ajan.
Muistan kun joskus vuosia sitten hain sairaslomaa ja mulla oli luonnollisesti vaadittava lääkärinlausunto mutta kuinka ollakaan, kelan lääkäri pyörsi lääkärinlausunnon ja päätti että olen työkykyinen enkä näin oikeutettu sairauspäivärahaan.olen siis hieman skeptinen, onko tässä siitäkin taistelu taas edessä..
Mutta pakko yrittää,en ole nyt työkykyinen.
Mt-ongelmieni lisäksi mulla on itsetunto-ongelmia,ja ns.erityisherkkä joten tunnen kaikki asiat todella voimakkaasti. Ja nuo pakko-ajatukset estää täysin rentoutumasta,pakonomaisesti kiertävät samaa kehää.Ja sitten alkaa ahdistus.tulee voimakas tunne kuin mulla ei olisi oman elämän ohjia käsissä,vaan oon vain sivustaseuraaja.ja välillä voimakas sekoamisentunne.