Elämäntilanteeni on vaikea: hiljattain on ollut vakava sairaus, ihmissuhteissa ongelmia lapsuuden traumojeni takia, avioero tekeillä, taloudellinen ahdinko. Välillä tulee valtavia ahdistuskohtauksia, jolloin kaikki ongelmat saavat suhteettomat mittasuhteet mielessäni.
Muiden mielestä selviän kuitenkin hienosti. He eivät ymmärrä ahdistustani, vaikka yritän heille kertoa. Lapsuudenkodissanikin minulle opetettiin, ettei minulla voi eikä saa olla mitään ongelmia, ainakaan niistä ei saanut puhua ääneen, niin merkityksettömiä minun ongelmani vanhempieni mielestä olivat. Ja nyt lapsuuden ”merkityksettömät” ongelmat käsittelemättöminä aiheuttavia merkityksellisiä ongelmia aikuisiässäni…
Kuka mua oikein kuuntelisi, ymmärtäisi, ottaisi ongelmani vakavasti? Onko terapioista apua? Yksityisiin mulla ei ole varaa, kuinka julkisiin palveluihin pääsee? Ja kuuntelevatko ne julkisen puolen ihmiset ollenkaan ihmistä, jolla on hätä??