Ahdistus vie voimat
Tänään on niin huono päivä. Olen itkeskellyt pitkin aamua. 😭Ensin tuli katseltua äidin jäämistöä. Sitten kävin ajattelemaan, milloin oli toiseksi viimeinen kerta, kun näin äidin ennen kuolemaa. Muistin viimeisen kerran. Tässä kuussa on niin paljon päivämääriä: WTC, mieheni isoisän kuolinpäivä, meidän kihlauspäivä, raiskaajani kuolinpäivä… Kaikki vyöryy ylitseni höyryjunan lailla. Ja mun pitää mennä töihin iltavuoroon. Mä en nyt vaan jaksaisi mennä töihin ja taas hymyillä, kun ei mitään. Niinhän mä kuitenkin teen.🙂
Terkkari sanoi mulle viimeksi, ettei tarvitse yrittää äärirajoilla. Mulla vaan ei ole varaa luovuttaa. Tääkin on näitä mun surkeita sepustuksia. Tää koko viikko on mennyt mun sietokyvyn äärirajoilla. Olen myös syyllistynyt roskaruuan syömiseen ja suklaata on tällä viikolla mennyt enemmän, kun laki sallii. Nyt haluaisin vain mennä yksikseni ja vain itkeä…mutta eikun lauantai-iltavuoroon töihin hymyillen.