Ahdistus ja töissä oleminen!!!

Ahdistus ja töissä oleminen!!!

Käyttäjä körri aloittanut aikaan 14.06.2011 klo 22:14 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä körri kirjoittanut 14.06.2011 klo 22:14

Mä oon sairastanut ahdistusta jo pari vuotta.
Vuosi sitten psykiatrinen sairaanhoitaja sanoi että mulla on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Kävin vähintään kerran kuussa juttelemassa psyk.sairaanhoitajan kanssa, sitä jatkui melkein vuoden päivät. Muutama kuukausi sitten lopetin siellä käymisen, koska sain ahdistuksen hallintaan ja se alkoi katoamaan mun elämästä.

Nyt kuitenkin oon ollut tosi ahdistunut jonkun reilun kuukauden ja ahdistus vain pahenee kokoajan. Käyn töissä ja oon asiakaspalvelussa. Työ on mukavaa ja tykkään siitä, asiakkaat ovat mukavia ja palkka on hyvä, kaikenlisäksi olen oman alan töissä (joka on melko harvinaista, koska alaltani on vaikea saada töitä). Nyt ahdistus on kuitenkin kasvanut niin suureksi, että yksin ollessani töissä olen itkenyt ja saanut paniikkikohtauksia. Tänään aloin melkein itkemään asiakkaiden nähden. Saan paniikkokohtauksia iltaisin, koska ahdistun tulevasta työpäivästä. En pysty nukkumaan, vaan heräilen öisin kun ahdistaa niin paljon. Oksettaa, vatsaa vääntää, kurkkua kuristaa… En jaksa kaikkia oireita tähän kirjoittaa, mutta jos joku haluaa tietää niin kyllä mä sitten ne luettelen 🙂 kaikkia kun ne ei välttämättä kiinnosta, niin en siksi tähän aloitusviestiin niitä kirjoita. Noi paniikkikohtaukset on kuitenkin pahimmat oireet, ja ne on tosi voimakkaita. Mulla viiden/kuuden vuoden ajan ollut kohtauksia, eikä ne ikinä ole ollut noin pahoja.

Miten muut ahdistuksen kanssa elävät ovat pärjänneet töissä? Haluaisin hakea saikkua, mutta pelottaa ettei lääkäri ota mun ahdistusta tosissaan, vaan ajattelee että oon vaan laiska… Ja jos saan saikkua ahdistuksen takia, tuleeko siitä joku näkyvä merkintä, joka sitten tulevaisuudessa saattaa haitata töihin pääsyä? Kauheesti olis kysyttävää, mutta pää lyö nyt ihan tyhjää… Huomenna olis aamusta lääkäri, varmaan päivittelen tänne miten meni 🙂

Jos jollain on ihan sama mitä kokemusta ahdistuksen kanssa elämisestä, niin kerro ihmeessä. Mä luulin jo voittaneeni tän, mutta takasin tuli… Eikai tästä vaivasta ikinä eroon pääse… En vain haluaisi syrjäytyä tän takia, tai joutua lääkitykselle (oon kieltäytynyt siitä joka kerta ja pärjännyt hyvin tähän asti).

Käyttäjä maanvaiva kirjoittanut 15.06.2011 klo 12:23

Minua kyllä ahdistaa työpaikalla olo vaikka työ on kivaa ja just sitä alaa mihin olen opiskellut. Mutta kaikki se melu ja ihmiset ovat ahdistavia.
Viime viikolla kävin terapiassa ja se on minusta puhunut lääkärille. En tee nyt kuin kuusituntista työpäivää ja lisäksi voin tehdä tämän keskiviikon kotona töitä.
Kokonaan en töistä halua olla poissa.

Käyttäjä Iltasatu kirjoittanut 16.06.2011 klo 23:50

Minä rakastan työtäni ja se on hyvin tärkeä osa elämääni ja sitä, että selviän ylipäätänsä. Oletko puhunut lääkärisi kanssa eri vaihtoehdoista. Itse olen osatyökyvyttömyyseläkkeen suuruisella kuntoutustuella, mikä tarkoittaaa sitä, että teen 60% työviikkoa ja kahden päivän osalta palkkani maksaa vakuutusyhtiö. Tämä vaikean masennuksen takia. Tällaisen ratkaisun voi saada vuodeksi. Olen kokenut tämän erittäin toimivana omalla kohdallani. Puhu tästä lääkärillesi, jos tämä vaihtoehto tuntuu sinulle sopivalta. Halaus!

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 19.06.2011 klo 09:46

Mikä sitten on tärkeintä? Jos työssäoleminen on tärkeää, niin kyllä minun mielestä kannattaa kokeilla lääkitystä. Heti tulee mieleen muutama ihminen, jotka ovat saaneet hyvän avun lääkkeistä.

Lääkkeet ei tarkoita sitä, että susta tulis zombie, vaan osuessaan katkaisevat kierteen(joka tietysti ahdistuneisuus/paniikkihäiriössä on hyvinkin herkkä muodostumaan) ja lisäävät toimintakykyä paljonkin.

Mutta tottakai on oma valinta, syökö lääkkeitä vai ei. Onhan sitten myös vaihtoehtoiset hoidot, joista on itsellänikin paljon hyviä kokemuksia.

Lisäksi ihmisen ei tarvitse tyytyä vain "pärjäämiseen", vaan kyllä sitä voi ja saa haluta itselleen hyvää ja energistä ihanaa arkea 🙂

Käyttäjä Pompula kirjoittanut 02.07.2011 klo 20:01

körrille!

Kyllä minun mielestä tulisi ensin hoitaa alta pois se ahdistusta aiheuttava asia. Itse en ainakaan pärjännyt töissä ahdistuneena (ahdistusta aiheutti kyseinen työ itsessään). En suosittele ahdistuslääkkeiden napsimistakaan ja niiden kanssa töissä käymistä, sillä ne kasvattavat vain suurempaa toleranssia ja saat napata vaan isompaa ja isompaa annosta.

Eveny kirjoitti 19.6.2011 9:46

Mikä sitten on tärkeintä? Jos työssäoleminen on tärkeää, niin kyllä minun mielestä kannattaa kokeilla lääkitystä. Heti tulee mieleen muutama ihminen, jotka ovat saaneet hyvän avun lääkkeistä.

Lääkkeet ei tarkoita sitä, että susta tulis zombie, vaan osuessaan katkaisevat kierteen(joka tietysti ahdistuneisuus/paniikkihäiriössä on hyvinkin herkkä muodostumaan) ja lisäävät toimintakykyä paljonkin.

Mutta tottakai on oma valinta, syökö lääkkeitä vai ei. Onhan sitten myös vaihtoehtoiset hoidot, joista on itsellänikin paljon hyviä kokemuksia.

Lisäksi ihmisen ei tarvitse tyytyä vain "pärjäämiseen", vaan kyllä sitä voi ja saa haluta itselleen hyvää ja energistä ihanaa arkea 🙂

En tiedä miten nämä Evenyn tuntemat ihmiset ovat lääkitystä käyttäneet. Ilmeisesti hyvin satunnaisesti. ? Puhut vaihtoehtoisista hoidoista. Minkälaisia hoitoja tarkoitat? Kiinnostaisi ainakin itseäni! Viimeinen lause onkin sitten ihan naulan kantaan. 🙂

Käyttäjä körri kirjoittanut 14.07.2011 klo 23:30

Juttelin lääkärin ja psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Molemmat suositteli, että lopetan duunin. Ja niinhän mä tein. Aluksi helpotti, mutta nyt huomaan, että ahdistus jäi päälle...

Mua ahdistaa taas ihan kaikki. Olen kerennyt pelkäämään tappavaa tautia kahdesti, skitsofreniaa, että minusta tulee sarjamurhaaja (?!) ja nyt viimeisin, että minulla olisi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Olen analysoinut käytöstäni ja kaikkea ja olen aivan vakuuttunut että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, joka on vain sekoitettu ahdistuneisuushäiriöön. Huoh. Silloin kun ei ahdista, nauran koko ajatukselle. Mutta tälläkin hetkellä olen täysin vakuuttunut siitä että minulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Pelkään että se pahenee, että minut suljetaan laitokseen, pumpataan täyteen lääkkeitä tai että alan tekemään pahoja asioita. En ymmärrä. Haluaisin vain olla rauhassa ja unohtaa kaikki pelot ja ahdistuksen. Mutta heti kun tulee ilta ja vähän rauhoitun, ajatukset alkavat juosta päässä ja olen varma kaksisuuntaisesta, tai että mulla on jakautunut persoona tai monta persoonaa tai jotain.

Onko muilla vastaavaa? Pelkääkö muut ahdistuneet sairauksia näin paljon? Varsinkin noi mielisairaudet on nykyään ihan ykköspelko. Tai se että musta tulee sarjamurhaaja... Ihan älytöntä. Mulla ei edes ole mitään aggresiivisia ajatuksia ihmisiä kohtaan, tai mitään sellaista. En voi edes kalaa tappaa, jos kalastan...

Ja jos pelkäätte jotain sairautta ja sitten iskee ahdistus, niin miten saatte sen pelon pois? Vai kummitteleeko se mielessä pitkiäkin aikoja? En oikein enää tiedä mitä pitäisi tehdä, miten saisin tämän olon pois. Se alkaa heti aamusta ja jatkuu pitkin päivää, joskus saattaa helpottaa, mutta heti kun huomaan että olen ollut oireetta jonkin aikaa, oireet palaa. Tarkkailen itseäni ihan jatkuvasti.