Kun minulla ei ole aktateemista koulutusta, kirjoitan vain, mitä mieleeni tulee.

Ei ole tarkoitsus loukata, eikä ainakaan vahingoittaa, mutta en kyllä tajua, miten olet voinut kuvitella, että akateeminen koulutus jotenkin suojaisi mielenterveysongelmilta?

Ja, en odota tarkkaa vastaustakaan, mutta mikä sukurasitus? Eli onko jossain olemassakaan täysin ns. terveitä sukuja? Kylläkin sellaisia, joissa mahdolliset "ongelmatapaukset" esim. vaietaan kuoliaaksi, kun niin halutaan pitää yllä menestynyttä tai normaalia tms. julkisivua, kerrotaan TODELLAKIN vain omista ja muiden hyvistä puolista ulkopuolisille, ja jos joku ei sovi kaavaan, häntä ei ole sitten muka "olemassakaan".

Ja miksei vaikeuksissa voisi ns. kasvaa henkisesti? Vaikka sanonta onkin kyllä tosi kulunut, mutta kun vähänkin ajattelee, näin hyvinkin voi olla.

Tuntuu jotenkin oudolta, että jos olet aikuinen, niin nyt vasta toisen kerran olet elämässäsi ahdistunut. Miten joku on voinutkin olla niin tasapainoinen murrosiän, nuoruuden, kaikki vaiheet, ja mielestään ihan "terve", kunnes yhtäkkiä: nyt ahdistaa, apua!
Voi ahdistus tietysti olla tappavaakin eikä kasvattavaa, jos se jatkuu ja jatkuu, eikä apua ja tukea löydy mistään, mutta tämä oli reaktioni kirjoitukseen, ehkä sen takana on jotain, mitä kirjoittaja ei halunnut tuoda esiin, että olisin ymmärtänyt.

On minutkin ymmmärretty väärin ja vähätelty, vaikka olen joutunut elämässäni kokemaan vaika mitä, ja siis kertonutkin niistä tarkkaan ns. ammattiauttjillekin , mutta kaipaisin konkretiaa - tosin en minä siis sinänsä halua niitä tietoja sinusta, en siis ole ilkeän utelias, mutta tuohon en muuta osaa sanoa. Turha akateemisesti koulutettua on kai edes neuvoa menemään tavalliseen lääkäriin ensin noiden vatsavaivojen takia, se on varmaan tehty jo ajat sitten.😐😐

Hei.

Jospa se syy on juuri siinä mitä sulle on lapsena tapahtunut. Oleko käsitellyt niitä asioita? Jos sua ahdistaa niin sille on varmasti jokin syy, ei se tunne huvikseen sieltä esiin tule. Pystytkö puhumaan jollekkin niistä asioista?
Ymmärrän myös ton pahoinvoinnin. Kun äitini kuoli niin pari päivää maha oli löysällä, sitä koski eikä ruoka maistunut ja tota pidän sellasena mittarina että silloin on tosi paha olla, ainakin mulla. Onko sulla lääkitystä? Mulla on sellanen nappi joka otetaan tarvittaessa kun tietää että edessä on jotain tosi ahdistavaa. Se voisi auttaa kriisitilanteiden yli.
Mun mielestä tossa on kyse juuri siitä henkisestä kasvusta,ei se että on lukenut ihminen tarkoita sitä että olisi automaattisesti "henkinen" ihminen, onneksi. Sitä voi köyhä tai työtön olla hyvinkin henkinen.
Siinä me erotaan että sulla on toinen vaikea kausi meneillään, musta tuntuu että mä oon kipuillut koko ikäni, aina jotain vääntöö johonkin suuntaan.
Tämmösiä asioita tuli mieleen, toivottavasti tästä on jotain jeesiä sulle.

Mietiskelijällä menee puurot ja vellit sekaisin - ihmettelet miksei haitula muka ole kokenut lainkaan ahdistusta aiemmassa elämässään. Ahdistuksen tunne ja sairaalloinen ahdistus ovat kaksi eri asiaa. Ei normaali terveen ihmisen ahdistuksen tunne aja ihmistä henkiseen loppuunpalamiseen, jota haitula kuvailee. Ja mainitseehan hän kärsineensä asiasta enemmän tai vähemmän koko ikänsä.

Minulle on yhä mysteeri, mikä tuollaisen sairaalloisen ahdistuksen saa aikaan. Jotenkin epäilen sen liittyvän ainakin omalla kohdallani vähän tunnekylmään äitiin, jonka lapsenhoito on sellaista mekaanista sorttia. Kaipa joskus silloin on juurtunut syvään turvaton olo, joka herkässä ihmisessä saa aikaan ainaisen pelon tunteen. Jätetyksi tuleminen minulla laukaisi pahemman ahdistuksen - täytyy sanoa, etten tätä ennen ole edes tiennyt millaista paha ahdistus on. Onneksi en sitä kuitenkaan muiden kokemana ole vähätellyt. Ainoa mitä olen ihmetellyt, on se, ettei joku kykene työhön (olen tosin onneksi pitänyt mölyt mahassani), mutta elämäpä näytti pitkää nenää ja oma työkyky on tällä hetkellä aivan ruvella. Ja entiselleen tuskin koskaan palaa.

Mistä lie tulee tuo sairaalloinen ahdistus, mutta ei mieli silloin todellakaan ole aivan terve. Minulle on hyvin tuttua, kun ahdistus ottaa täysin valtaansa, tuntuu fyysisenä kipuna ja ajaa mielen paniikinomaiseen tilaan, jota ei pysty hallitsemaan? Sieluun sattuu, rintaa puristaa, musta möykky sisällä kasvaa enkä pysty enää ajattelemaan mitään muuta. Olen väsynyt, epätoivoinen ja toivon helpotusta mistä tahansa.

Haitula77, empatiani! Kerron vähän suhteestani ruokaan, jos saat siitä näkökulmaa. Minulla ei ole koskaan ollut ahdistus/masennus-diagnoosia, mutta aika pahoissa pitkäkestoisissa ja stressaavissa tilanteissa olen ollut. Keho on reagoinut tulehduksilla, iho-ongelmilla, ripulilla, ruoka ei jossain vaiheessa meinannut mennä millään alas (ulkopuoliset alkoivat huomautella hoikkuudestani)...
Perusajatus mulla on, että menen kauppaan, katselen kaikkea ruokaa ja kysyn keholtani, mitä se haluaisi voidakseen paremmin. Herkkuja ja rasvaisia juttuja ostan, jos keho pyytää, mutta niitä se ei pyydä useinkaan. Se haluaa kalaa, katkarapuja ja avokadoa, pähkinöitä (sisältävät hyviä rasvoja ja omega-3:a, joiden pitäisi kohentaa mielialaa). Vihanneksia ja hedelmiä keho pyytää myös.
Erilaisia vitamiinivalmisteita olen syönyt myös, D:tä talvella, Beroccaa tms. stressaantuneena. Minusta ne auttavat jaksamaan.
Googlaile vähän, mitkä ruoat tuottavat mielihyvää ja auttavat masennukseen, niin ehkä usko ruoan voimaan nousee. (En nyt siis väheksy mitään perinteisen lääketieteen keinoja tai kehota jättämään niitä.)
Tämä seuraava vinkki on vähän arvelluttava, mutta ottakaa opiksenne pienellä varauksella: Nimittäin tilapäisen mielialan laskun yhteydessä keitän kahvit, syön suklaata ja ehkä vuokraan komedialeffan. Ihan totta, kun tällä pääsee pahimmasta hetkestä ohi, alkaa realismi palata ja alakulo häipyä. Vinkki ei sovi ylipainoisille! Kannattaa muutenkin tehdä tämä ihan tietoisesti - ei siis silleen, että paha olo vaan äkkiä pois mässyllä -mielialalla.
Kahvia olen itse käyttänyt "mielialalääkkeenä" (huomaa lainausmerkit). Kun en millään halua nousta aamulla, mielummin häviäisin koko maailmasta, juon neljänneslitran kahvia. Kyllä auttaa ja olen taas iloinen.
Minullakin on akateeminen koulutus🙂 Se on yksi tapa oppia elämästä. Muutkin tavat ovat hyviä.🙂👍

Hei!
Voimia sinulle taistelussasi ahdistusta vastaan. Minullakin on yleistyt ahdistuneisuus. Itse rukoilen paljon ja pyydän Taivaan Isältä voimia. Joudun menemään päivä kerrallaan eteenpäin, tulevaisuutta en uskalla ajatella. Aamut ja aamupäivät ovat minulle tosi vaikeita, iltapäivällä saattaa helpottaa vähän, ei kuitenkaan kokonaaan ahdistus poistu. Onneksi saan öisin nukuttua että saan lepoa.
Itselläni ahdistukseen ei liity vatsaoireita. Kuulostivat rajuilta sinun oireesi. Onko sinua tutkittu lääkärissä?
Kirjoittele tänne kuulumisiasi! Paljon voimia sinulle.

Mulla oli yhessä sairastumisen vaiheessa semmoinen pahoivointikohtaus, että oksensin pahaa oloa pois oikein kunnolla, mutta se on tapahtunut vain kerran ja silloin olin tosi huonossa kunnossa muutenkin. Voimia🌻🙂🌻

Täällä myös eräs jolla ahdistusta on ollut usein, nyt jaksottain jo reilut 20 vuotta, diagnoosi yleinen ahdistuneisuus. Lääkitys mulla on suht kunnossa ja jonkinlainen tukiverkko yms, mutta eri paikkakunnalla ja asumme miehen kanssa syrjemmässä kaikesta joten aina en saa seuraa.. No, onhan tuossa jokunen naapuri. Mutta asiaan, koen mieheni ilta ja yövuoroisin usein ahdistusta ja yksin ollessa tunne lisääntyy. Työni teen kotoa käsin kokonaan.. joskus tulee paniikkiahdistus ja tunne että haluan täältä jonnekkin seuraan/puhumaan jollekulle.. Siksipä tulin tänne katsomaan keitä muita kohtalotovereita olisi.. Itsellä myös tulee noita närästys-ahdistus-vatsakipu-ripuli kohtauksia. Tosin en ole laihtunut (lääkitys, ja liikaa hyvää ruokaa..) vaan päinvastoin painoa pois pitää saada. 🙂 Kiva löytää muitakin täältä..

Voimia meille kaikille ahdistuksen kanssa eläville! Tänään minuakin ahdistaa niin paljon, että tulin tänne tukinettiin lueskelemaan kohtalotovereiden kertomuksia. Ehkä kirjoittaminen lievittää ahdistusta? Ainakin paremmin kuin alkoholi, jota olen viime vuosina käyttänyt huonosti toimivana ahdistuslääkkeenä...

Hei, onko teistä kukaan tutkinut millainen vaikutus on umpieritysrauhasilla ja niiden vajaatoimivuudella ahdistuneisuuteen, se selittäisi nuo fyysisetkin oireet. Itselläni on ollut pari kertaa paniikkikohtausjaksoja viime vuosina masennuksen ja ahdiatuksen lisäksi. Paniikkijaksot on alkaneet aina pitkän stressiputken loputtua. Lääkärit eivät paljoa ottaneet kantaa paniikkikohtausten syyhyn...miksi nyt vasta tässä iässä, 47v? Eräs lääkäri joka paniikista enemmän tietää sanoi että se kumpuaa aina lapsuudesta. Mutta omalla kohdallani en tuntenut niin ja muutenkin mielestäni on myös tosi outoa että enää en niitä saa. No tulee pitkä teksti mutta asiani oli sanoa että olen tutkinut asiaa omalla kohdallani ja luulen vahvasti että kaiken takana on lisämunuaisen uupumus. Se todellakin on toisinaan masennuksen, ahdistuksen ym. takana koska lääkärit eivät osaa sitä tunnistaa ja näin hoito on aina vain masennuslääkkeet.
Olen huono kirjottamaan ja väsynkin heti mutta kehotan teitä googlettamaan lisämunuaisen uupumus ja lukemaan siitä. Myös kilpirauhasen liikatoiminta aiheuttaa ahdistuksen kaltaisia oireita.