Pakko avautua tänne…

Voiko olla että elimstöni yrittää ilmoittaa että hellitä ja ota aikaa itsellesi ja lepää ..

Taustaa erosin -08 narisesta miehestä …Kokosin itseni ja aloin nauttie elämästä..
Jouduin kyllä jättämään koko entisen elämäni …Lapset jäivät isällensä…Olisi pitänyt jaksaa taistella niistä …Olivat kyllä jo teini-ikäsiä… Mutta en jaksanut … Jaksoin vaan irrottaa itseni siitä minua kohtaa osoitetusta p…sta..

Nyt tähän nyky hetkeen … 2 vuotta sitten (olen 48) .. todettiin myoma kohdussa jota tarkkailtiin ja se vaan jatkoi kasvamista oli jo verigreipin kokonen ja lääkäri teki päätöksen että se poistetaan… Puolivuotta elin jännityksessä ennekuin tuli aika sairaalaan.
Leikkaus meni ihan ok mutta jälki juttuna tuli hematooma joka pitkitti toipumusta…
Olin sairaalassa yli viikon kun romahdus tuli itkin … Kävinkin psykiatrin luona juttelemassa …Mutta laitettiin siihen että romahdin ja minut päästettiin toipumaan kotiin..
Söin rauta tapuja kun kuntoni meni aika huonoksi .. Antibioottia meni….Monta viikkoa jouduin käymään kokeissa … 2 kk saikkua… Sitten oli tavallaan pakko lähtee duuniin kun työkaveri jota tuuraan niin lähti kans leikkauskseen ..
Jälkeen päin tuli ajatus että lähdin liian aikasin duuniin tunnollinen työntekijä kun olen..
Tuuraus meni ihan ok ei mitään…Oli sitten talviloma edessä ja odoton sitä ja olinkin lähdössä käymään Hesassa mutta sai paniikki kohtauksen…Huimasusta olin jo tuntenut mutta kun oo tunnollinen niin duunissa yritin jaksaa..

Kävin lääkärillä määräs masennus lääkettä .. Sain niin hirveen paniikkikohtauksen että tilasin itselleni ambulanssin… Sydän ok..

Nyt taas juoksi lääkäriin ja sain ahdistus lääkettä olotilaani..

Kokeit otettu neurologisia testejä tehty mutta missään ei oo vikaa.

Onko vaan korvien välissä..

Hitsi että suututtaa tämä olo tila… Torstaina pitäs duuniin en tiedä jaksanko lähtee.
Duunin ei oo mitenkään raskasta että olisko kuitenkin parempi lähtee sinne kun murehtia kotona näitä ajatuksia mitä tässä tulee.