Moikka!
Heräsin nyt jo. Nukahin kyllä tosi aikaseen (ehkä klo 23).
Eilen kävin kysymässä parilta kaverilta kenet muistan että oli siinä tilanteessa sillon niin kumpikaan ei muista sellasta. En tiedä voiko oikeesti luulla tuollasen joskus tapahtuvan? Mun mielestä se kyllä tapahtui mutta kun kaverit ei sitä muista niin nyt en oo enää 100% varma.
Siitä oon lähes varma etten itse ollut sitä hakannut tai mitään koska miks olisin ja koko asia puistattaa kun sitä edes miettii.
Miks sitten tämä edes ahdistaa ja mietityttää?
Inhottavaa. Pääseekö tälläsestä ikinä sitten yli jos ei tiedä onko se ollu totta vai ei?
Yritän kyllä päästä psykologille tässä tänään jo tai sitten viimestään huomenna, mutta en tiedä osaako sekään nyt kunnolla auttaa.

Pakko tulla tänne taas kirjoittamaan. Kukaan ei ole vielä hereillä niin en pysty kenellekkään soittamaan. ☹️
Mua ahdistaa. Tulee tunne että ei pääse näitä ajatuksia pakoon, tunnen syyllisyyttä, mua oksettaa, ajattelen kokoajan sitä tilannetta ja saan päähäni mielikuvia ja nään itseni potkimassa tätä miestä (kai joku mun kaveri muistais jos näin olisin tehnyt), oksettaa lisää, tunnen että hikoan kun mietin tätä.
Muistan että oon aikasemminkin miettiny tätä asiaa tai se on tullut mun mieleen mutta oon vaan jättänyt sen siihen koska en kai kokenut sillon mitään syyllisyyttä tms. Mutta nyt vaan yritän muistella ja mietin, mietin ja mietin ihan kokoajan.
Tuntuu että sekoan kohta jos vielä mietin tätä.

Voi hemmetti. Psykologi perui huomisen tapaamisen tai ei ole ollut tänään eikä huomennakaan töissä. Mulla piti olla huomiselle aika heti aamusta ja nyt ei olekkaan.
Tietenkin näin käy heti kun tarvitsisi sitä aikaa ihan oikeasti.
No kait se pitää vaan odottaa että sieltä soitetaan tai jotain.

Tuntuu ihan hölmöltä kirjottaa tänne kokoajan. Jollakin tavalla se helpottaa mutta sitten taas ei. 😀
Soitin tänään sinne missä käyn psykologilla että mun on pakko päästä käymään huomenna vaikka se aika on peruttu. Tälläsessä ahdistuneessa mielentilassa on inhottava soittaa noihin koska pitää selittää hieman jo tapahtunutta puhelimessa ja sehän on just siks vaikeaa kun jostain syystä mua rupee aina itkettämään hirveesti. Tai ei nyt hirveesti mutta itku kurkussa joutuu puhumaan.
No joo, sain ajan jo tälle päivälle klo 14 ja kävin siellä ja siellähän vierähti tunti. En oo koskaan ennen itkeny psykologilla mutta nyt jostain syystä itkin. En tiedä että miks tai miten oon osannu välttää itkemisen aikasemmin.
Ei mun olo ole melkein yhtään parempi. Tietenkin se vähän helpotti kun sai puhua ammattilaisen kanssa mutta silti.
Mulle tulee pakkoajatuksia tai oikeestaan mielikuvia just siitä että itse potkin jotain miestä päähän ihan raivolla ja samalla huudan sille jotain tyyliin "kärsi!". Ihan älytöntä. Mulla ei ole paljoa näitä pakkoajatuksia tullut mielikuvina mutta hitto nää on ahdistavia!
Ois aivan ihanaa kuulla jos jollakin on ollu tällästä tai on tällä hetkellä? Vertaistuki on kanssa ihan parasta. 🙂
En oo koskaan ollu mitenkään väkivaltanen tai no mitä nyt teini raivoamisia joskus omassa huoneessa. Tarkotan sellasta älytöntä hakkaamista ja potkimista ei ole ikinä ollu. Sellanen ahdistaa.
En pysty kunnolla telkkarissa tai mistään katsomaan mitään väkivaltaa tms koska mua oksettaa ja rupeaa ahdistamaan... Sekin kyllä riippuu ihan mielentilasta. Mutta miks mun pitää nyt ajatella noin? Tai miks saan noita mielikuvia noin inhottavasta asiasta että toinen kärsii tms. Hyi.

Moikka 🙂🌻 tulin kurkkaamaan, mitä oot viimeksi kirjoittanut. Tuosta mielikuvasta, josta kirjoitit, mullekin on tullut monia kertoja sellaisia kauheita juttuja mieleen, mitä en vois kuvitella tekeväni. Ja sitten kun ne mielikuvat on niin todentuntuisia, alkaa se pyöritys mielessä et "mitä jos oon oikeesti tehnyt jotain sellaista...ei en mä oo voinu sellaista tehdä; en mä sellaista tekisi...mutta MITÄ JOS...". Sitten jos yrittää kieltää ne ajatukset ja olla ajattelematta niitä, sen jälkeen ne varmasti on mielessä. Lääkärini onkin kehottanut ottamaan rauhallisesti vastaan inhottavimmatkin mielikuvat, koska torjunnasta ne saavat voimansa. Hän on myös saanut minut melko hyvin vakuuttuneeksi, että kyllä sen tietäisi, jos oikeasti jotain olisi tapahtunut, kaikki muu on vain kuvitelmaa.. Mutta tsemppiä 🌻🙂🌻, tiedän et tollaset mielikuvat osaa olla aivan kamalia 😞

Huomenta. Kiitos kun kirjotit! 😍
Joo just tuota että mitä jos ja hirvee jossittelu alkaa. Minäkin yritän olla torjumatta niitä ajatuksia kokoajan koska en halua että ne tulee sitten myöhemmin mieleen.
Oon kyllä tosi avoimesti noista puhunu kaverille, veljelle, isälle ja äidille. Se on niin outoa kun kaikki muut ottaa tuollasen niin neutraalisti vastaan mutta itse vaan jossittelee.
Oon nyt ollut katsomatta telkkaria tai uutisia (iltalehti), koska en halua lukea tai nähdä mitään häiritsevää. Tuntuu että nyt on päällä niin tällänen herkkäkausi joten ehkä parempi niin.
Inhottavaa tämä tietenkin on. ☹️

Moikka. Tulin taas nostamaan tämän ja toivottamaan hyvää isänpäivää kaikille isille! 😀 🌻🙂🌻

Oon itse nyt täällä vanhempien luona. Muutin tuohon 4 kilsan päähän niistä viime viikonloppuna. Oli ihan hitsin rankka muutto.
Olin onneks jo ennakkoon kuitenki pakannu pienempiä tavaroita, mutta lauantai päivä meni ihan kokonaan muuttaessa. Heräsin 7 ja muutto oli saatu tehtyä klo 22. 😟
Nukuin sitten vielä porukoilla sen yön kun ei jaksettu laittaa tavaroita paikalleen enää siihen aikaan. Sitten vaan seuraavana päivänä 9 aikaan aamulla niitä laittelemaan.

Joo enempää en nyt jaksa kirjotella. 😀

Moi!

Kärsin tismalleen samanlaisesta ahdistuksesta kuin sinäkin. Olen ainoastaan sinua hieman vanhempi (23v) ja minulla on kokemusta eri lääkityksistä vuosien varrella ja myös psykoterapiasta.
Lääkkeistä sen verran, että tuo citalophram on varmaan määrätty sulle aamulääkkeeksi ahdistuksen lieventämiseen? Itsellä oli vastaavanlainen lääke vuosia sitten, ja koin että sillä oli ihan hyvä aloittaa. Naisena murehdin lääkkeiden nostavan painoa nopsaan, mutta sitä ei tämä kyseinen lääke onneksi tehnyt. Itse olen sitä mieltä, että vaikeinta on lopettaa lääkitys mikä auttaa unensaantiin. Aamulääkkeet on suht helppo purkaa hiljalleen pois, joten kokeile vaan jos koet että siitä on apua. Jos ei, voit purkaa lääkkeen hiljalleen pois.
Itse myös olin jatkuvasti saikulla kun nuorempana opiskelin lukiossa. Sen takia valmistuin reilun 4 vuoden päästä vasta. Eli ahdistuneisuus on hyvinkin tuttua, mutta sinulla on lupa olla välillä heikko. Kun mieli sairastuu sille täytyy antaa aikaa. Niin minä ajattelen nykyään töissä. Sairasloma ei ole aina paha asia.
Psykoterapiasta taas sen verran, että kaikki riippuu todella paljon terapeutista. Olen itse vaihtanut muutaman kerran ihmistä kun on tuntunut etten saa sitä apua mitä haen. Toki silti on käytävä säännöllisesti terapiassa eikä muutaman kerran jälkeen päättää vaihtaa. No, huomaat kyllä jos homma ei toimi.

Voimia sinulle! 🙂

Miiulih, en ole varma kenelle tarkoitit tuon viestin, mutta minä en ainakaan lääkkeitä käytä ollenkaan enkä siis ole käyttänyt missään vaiheessa. 😀
En ole uskaltanut aloittaa vaikka on resepti kirjoitettu koska koen pärjääväni ilman niitä vaikka välillä vajoan tosi pahasti ahdistukseen ja sillon lääkkeiden käyttö käy mielessä, mutta ei, en halua niitä mielellään.

Pakko tulla päivittämään omaa oloa tänne, toivottavasti tätä joku lukee vielä vaikka on jääny vähemmälle kirjottaminen. En oo jaksanu kirjottaa enkä toisaalta taas kerennyt.
Mun vointi heittelehtii päivässä monta kertaa enkä oikein tiedä onko tässä nyt parempi jäädä esim. sairauslomalle vai ei. En tiedä.
Oon nukkunu nyt muutamana yönä vaan max 4h yöllä (okei oon kipeenä niin varmaan vaikuttaa), mutta mua ahdistaa ihan älyttömästi nyt.
Kauheen kuuma kokoajan ja hikoilen ihan älyttömästi. Ajatukset juoksee päässä ja en pysty ajattelemaan kun kaikkea tosi ahdistavaa. En ees tiiä pitäiskö itkeä vai nauraa kun niin ahdistaa. 😀
Mua on alkanu jostain syystä kaduttamaan kaikki nuorena tehdyt toilailut (liika alkoholin käyttö ja sen semmoiset sekoilut) en tiedä miks ne nyt kaduttaa ja ahdistaa? Kannattaako moisia edes enää miettiä kun niistäkin on aikaa lähemmäs 4-6 vuotta.
Tuleeko muilla ikinä katumuksia jostain ihan pienistä asioista ja niitä sitten pyörittelee mielessä ja ahdistus vaan kasvaa? 😟
Mutta joo päivittelen taas tilannetta myöhemmin tai sillon kun jaksan.

Ahdistaa! Mulla ois koulua huomenna. Tuntuu ettei ois voimia mennä sinne tai kun ahdistaa niin en tiedä miten jaksaisin.
Inhottaa kun ahdistaa. Miks pitää ahdistaa? En tajua. Tekis mieli vaan itkeä mutta ei sekään auta.
Haluaisin laittaa tän vaan PMS oireiden piikkiin, mutta menkat alkaa luultavasti joskus 25-30 päivä vasta joten en ehkä laita. Jotenkin helpompaa ois jos tähän olisi joku muu selitys kun se että päässä on jotain vikaa.

Oon taas alkanu oireilla niin että pelkään sairauksia. Ehkä eniten syöpää. Se on ollu niin jo tosi pitkään. Mutta miks heti keväällä tai kesällä mua ei juurikaan ahdista tai pelota mitkään sairaudet? Mistä se johtuu?

Moi kaikille! Olen uusi täällä foorumilla ja voin sanoa, että oli pakko jonnekin päästä purkamaan ajatuksiani. Pitkä lääkärisuhde loppui ja nyt en saa sopivaa psykiatria itselleni, koska en ole enää työelämässä, Kela ei korvaa käynneistä kuin pienen osan. Pienellä eläkkeellä ei makseta puolesta tunnista 150 eur. Olen nyt Tk.ssa käynyt.

Ongelmia on heti ilmennyt. Ensiksi tuntuu ettei tk. lääkärit tiedä lääkkeistä mitään, ainakaan psyykenlääkkeistä. Koska pitkäikaiseen ahdistuneisuuteen ja paniikkihäiriöön tarkoitetut anksiolyytit ovat punainen vaate näille lääkäreille. Siitäkin huolimatta että pitkään hoitanut lääkärini kirjoitti lausunnon, ettei koskaan niitä saa purkaa. Ilman näitä lääkkeittä minusta tulee melko nopeasti " laitostapaus" sillä ahdistus on niin paha.
Toiseksi sain Seronil-lääkettä, joka käyttänyt parisen kuukautta. Hyvin toimiva lääke, mutta nyt tuli lisäongelmana jo kuukauden jatkunut lähes sietämätön kutina. Kävin viimeviikolla valittamassa siitä Tk. lääkärille, antoi kosteusvoidetta. Mutta tuntuu, että tulen " hulluksi" tämän kutinan kanssa. Pitää raapia jatkuvasti ja joka paikka kutiaa. Tuskallista on ja lisäksi on kuin kuumeinen olo, vaikka ei ole kuumetta. Onko ketään joka tietäisi mitä minun pitäisi nyt tehdä? Alan olla kypsä raamipimiseen, pesemiseen ja rasvaamiseen, kun mikään ei auta. Apua. Mitä tämä on. 😯🗯️

Anksiolyyteillä tarkoitat ilmeisesti bentsodiapiineja. Yleislääkärit varmaankin suhtautuvat niihin varovaisesti niiden aiheuttaman riippuvuuden vuoksi. Kyllähän niitäkin voidaan purkaa, mutta hallitusti. Eikö tk-lääkäri voi kirjoittaa sulle lähetettä psyk.polille, jos tilanne on paha? Kutinan vuoksi sun kannattaisi ehdottomasti tarkistaa maksa-arvosi, jos et ole sitä vielä tehnyt. Kyllä lääkärin pitäisi tuollainen oire ottaa vakavasti. Syyhypunkkikin aiheuttaa voimakasta kutinaa, eikä sitä punkkia ole helppo havaita.