Ahdistuneisuushäiriö piinaa jälleen

Ahdistuneisuushäiriö piinaa jälleen

Käyttäjä Baileys aloittanut aikaan 26.12.2015 klo 02:41 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä Baileys kirjoittanut 26.12.2015 klo 02:41

En tiiä minne muualle kirjoittaisin.
On mulla täällä vanhakin keskustelu, mutta en jaksa sitä etsiä tuolta ku se on jo niin tipahtanu.
Tuntuu vaan kaikki ihan kauheelta taas. Siis ihan kaikki.
Tuntuu että oon ihan kauhea ihminen enkä ansaitse mitään hyvää. Nyt jouluna varsinkin kun sain lahjoja niin tuntuu etten ansaitse niitäkään koska oon niin kauhea.
Miten tätä jaksaa?

Mulla oli parempi jakso tuossa kesällä ja pieni toivon kipinä oli että josko tämä ahdistus olisi selätetty mutta kun ei. En edes tiedä miks oletin että se ois selätetty. Takapakki kun on mitä luultavimmin tulossa ennemmin tai myöhemmin tässä sairaudessa.
Pakkoajatukset piinaa, ahdistun uutisista liikaa joten en niitä nyt ole kuukauteen lukenutkaan enkä juurikaan katsonut telkkariakaan.
Sairaudenpelko on tullut takaisin.

Ois ihanaa jos joku kirjottelis tähänkin keskusteluun jotain.

Päivä kerrallaan! 🙂

Käyttäjä Baileys kirjoittanut 30.12.2015 klo 16:39

En ole taaskaan jaksanut kirjottaa vaikka haluaisin.
Oon ihan hukassa taas. Ahdistaa ihan kaikki.
Mietin liikaa menneitä ja ahdistun niistäkin että onpas sitä ollut typerä nuori. Okei, en mä nyttenkään mikään vanha ole. 😀 Vasta 21-vuotias.
Mutta vaikka mua ahdistaa menneisyys niin mua ahdistaa myös ihan kaikki sen lisäksi. Menneisyydessäkään nyt ei ole edes mitään hirveää tapahtunut vaikka olinkin aika hulivili silloin.

Eniten mua ahdistaa se että jos en pääse tästä ajatusmaailmasta eroon ikinä? Entä jos mua ahdistaakin aina. En mä kestäis sitä ikinä. ☹️

Miten teillä muilla menee? Olisi kiva kuulla muiden kuulumisia.

Käyttäjä arka kirjoittanut 31.12.2015 klo 09:17

Hei
Mullakin menneisyys piinaa ja on paljon pakkoajatuksia ja ahdistusta. Syyllisyyttä etenkin eläkkeelle jäämisesstä on niin paljon että en juuri pysty syömään ja nukkumaan. Mulle on tärkeää mies joka on omaishoitajani, lapset ja seurakunta, esirukoukset ja Raamattua. Voimia ja kirjoittele.

Käyttäjä Baileys kirjoittanut 31.12.2015 klo 10:08

Hei arka! Kiva kun kirjottelit.
Harmi että sinullakin on pakkoajatuksia ja ahdistusta. Tätä kun ei toivoisi kenellekkään.
Mitenhän tälläisen ahdistuneen olotilan saisi pois? Oon yrittänyt kaikkia mahdollisia harrastuksia mutta ei niistäkään ole ollut apua.
Eniten tykkään käydä salilla, mutta nyt en ole pystynyt käymään n. 2 viikkoon koska olen ollut kuumeessa ja flunssassa. :/

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Käyttäjä sarrukka kirjoittanut 31.12.2015 klo 10:42

Hei
Minulla myös ahdistus seurana. Ajatukset pyörii päässä. Yleensä huonoja ajatuksia.
Elämä pelottaa. Olen yrittänyt kääntää ajatuksia positivisemmiksi siinä onnistumatta

Käyttäjä BirdBell kirjoittanut 31.12.2015 klo 12:46

Hei kaikille!

Sama ongelma aina välillä. Toisin ei joka päivä mutta sillon jos suren jotain suren kunnolla.

Onneksi tänään on uudenvuoden aatto eiköhän siinä ole kaikille hetkeksi tekemistä kun vain katsotte naapureiden raketit 🙂
Hyvää uuttavuotta 2016!

Käyttäjä Katjuliini kirjoittanut 31.12.2015 klo 15:05

Liityin tänään tänne ryhmään ja näyttää siltä että oikeassa paikassa olen tällä hetkellä.Minulla myös jatkuva ahdistus päällä menneisyys kummittelee joka hetki kun vanhat asiat muistuvat mieleeni.Olen ollut 7v kuntoutustuella kaksisuuntaisen mielialahäiriön ja paniikkihäiriön takia.On ollut helppoja päiviä mutta ahdistus rajoittaa mua tekemästä asioita en uskalla nauttia tästä elämästäni täysillä.sitten on tullut takaisin sairaudenpelko luulen että mulla on joku sairaus luen netistä eri sairauksia ja yhdistän itseeni jokaisen sairauden.Tarkkailen joka päivä itseäni ja kuvittelen saavani jonkun kohtauksen.Todellakin tämä ahdistus ja pelot vievät elämästäni aikaa ja ne rajoittavat joka päiväistä elämää.Yritän välttää taas hoitoon lähtemisen oon ollut niin monesti eri laitoksissa etten haluaisi siihen kierteeseen mukaan.Oon myös huomannut että alkoholin käyttöni on riistäytynyt käsistäni olen yrittänyt saada edes vähäksi aikaa olotilani hyväksi mutta kyllä ahdistus on tullut voimakkaampana takaisin.Paljon voimia kaikille toivottavasti saamme nujerrettua vielä joku päivä tämän ahdistuksen ja pelot.

Käyttäjä Valotunnelinpäässä kirjoittanut 01.01.2016 klo 11:49

Hei. Olen huomannu, että netti on pullollaan negatiivisa kommentteja ja kokemuksia. Harva tulee kertomaan mitään positiivista. Minä laitan jalan siihen oven rakoon nyt. Itse olen helposti ahdistuva ihminen. Suuret muutokset laukasee ahdistuksen. Joka kestää viikoista kuukausiin. Nyt olen ottanut itseäni niskasta kiinni. Terapeutillr on aika varattu. Olen lukenut PALJON asiaa käsitteleviä kirjoja. Yksi on todella yli muiden: irti murehtimisesta. Kirja on itsehoito-opas joka perustuu nettiterapiaan. Kirjassa käydään ahdistusta läpi vaiheittain tehtävien kanssa kuten terapiassakin. Lisäksi sain rauhoittavia lääkkeitä työterveyshuollosta. En ole ottanut yhtäkään, pelkkä tieto niiden olemassaolosta lohduttaa. Tiedän, ettei tätä ole pakko kestää. Sillä tavoin sain itsetuhoiset ajatukset torjuttua. Palleahengityksen tehoa ei kannata myöskään missään nimessä vähätellä. Sillä saa ajatukset ja kropan rentoutumaan. Liikunta on toinen aivan yhtä tehokas hoitokeino. Näen vihdoin valoa tunnelin päässä kun olen päättänyt, että paranen tästä. Muistakaa antaa itsellenne lupa olla heikko. Jo oman heikkouden myöntäminen on merkki vahvuudesta. Palkitkaa itseänne, kasvattakaa itseluottamustanne, ette ole yhtään muita huonompia ihmisiä, ihmisen mieli selviää mistä vaan jos siihen itse uskoo ja haluaa parantua. Tsemppiä kaikille. ☺️❤️

Käyttäjä Baileys kirjoittanut 01.01.2016 klo 12:26

Ihanaa että tähän on tullut näinkin paljon kommentteja! Kiitos 🙂
On kivaa huomata että on kohtalotovereita vaikka itse sairaus ei kiva olekkaan.

Eilen join ystävien kanssa mutta ei onneksi ole krapulaa yhtään. Ihan ok olo on kuitenkin. Nukuin vaan tosi huonosti. Miten muilla meni uusi vuosi?
Toivottavasti kuitenkin hyvin. 🙂

Tulevaisuus pelottaa kyllä aivan älyttömästi. Pelottaa että kärsin tästä ahdistuksesta aina tai tosi monta vuotta. Mitenhän saisi aivot taas rullaamaan normaalisti ettei ahdistaisi tai tulisi pakkoajatuksia.
En ole edes päässyt käymään psykologilla 3 viikkoon ja pari viikkoa jäljellä vielä ennenkun EHKÄ pääsen.
Näin pitkä tauko ei ole hirveen hyvä ainakaan mulle. 😀
Psykologini on siis ilmeisesti ollut sairauslomalla ja on edelleen.

Käytättekö mitään lääkkeitä? Mulla itselläni on mäkikuisma käytössä.

Käyttäjä Baileys kirjoittanut 01.01.2016 klo 17:32

Nyt vasta luin tuon ylemmän viestin. Pitääkin harkita tuon kirjan ostamista. Mua vaan pelottaa että mua rupee ahdistamaan enemmän jos luen tuollasia kirjoja. 😀
Niin ja totta, minä oon ainakin tosi negatiivinen aina. Pelkään että jos jotain positiivista tapahtuu niin kaikki menee sen jälkeen huonosti. En edes halua miettiä itsestäni mitään positiivista.
Nyt syksyn aikana mulle on tullut ihan uutena asiana itseinho... Tunnen itseni ihan hirveen paskaksi. :/

Enempää en jaksa kirjotella nyt. Kertokaahan kuulumisia kunhan jaksatte. 🙂

Käyttäjä arka kirjoittanut 02.01.2016 klo 17:12

Hei
On tärkeää yrittääpitäätyötä kiinni kynsin hampain niin kauan kuin suinkin jaksaa. Eläkkeelle joutuminen on helvetti. Joitakin voi auttaa masennuslääkkeetkin mutta mua ei auttaneet, vain rauhoittavat ja miedeot alkoholijuomat auttaa. Terapioissa on se ongelma että ne saa ihmisen tuijottamaan itseään ja omiaongelmiaan. Rakentavampaa voi olla pyrkiä suuntautumaanmuiden auttamiseen, työ on tässä suuri siunaus muttajos työkyky menee niin vapaaehtoistyö on vaihtoehto. Ja alkoholista vielä, väkeviä ei pidä käyttää, vain viiniä ja keskiolutta. Olen lukenut tästä paljon teologista kirjallisuutta.

Käyttäjä joku toinen kirjoittanut 09.01.2016 klo 02:29

arka kirjoitti 2.1.2016 17:12

Hei
On tärkeää yrittääpitäätyötä kiinni kynsin hampain niin kauan kuin suinkin jaksaa. Eläkkeelle joutuminen on helvetti. Joitakin voi auttaa masennuslääkkeetkin mutta mua ei auttaneet, vain rauhoittavat ja miedeot alkoholijuomat auttaa. Terapioissa on se ongelma että ne saa ihmisen tuijottamaan itseään ja omiaongelmiaan. Rakentavampaa voi olla pyrkiä suuntautumaanmuiden auttamiseen, työ on tässä suuri siunaus muttajos työkyky menee niin vapaaehtoistyö on vaihtoehto. Ja alkoholista vielä, väkeviä ei pidä käyttää, vain viiniä ja keskiolutta. Olen lukenut tästä paljon teologista kirjallisuutta.

Rauhoittavat ja alkoholi ovat eritäin vaarallinen yhdistelmä, niitä ei missään nimessä tule käyttää yhdessä. Rauhoittavat lääkkeet yhdistettynä alkoholiin ovat resepti erittäin vakaviin ongelmiin. Olen seurannut kommentointiasi arka ja kaikella ystävyydellä sanon, että sinun kannattaisi miettiä onko rauhoittavat ja alkoholi jo sinulle ongelma.

Rauhoittavat lääkkeet ovat erittäin helposti riippuvuutta aiheuttavia, siksi niitä ei määrätä tukuttain. Niiden ongelmana on myös toleranssin nopea ousu eli vaikutuksen saamiseksi niitä on otettava aina vain enemmän. Bentsodiatsepiinien ongelmakäyttö on yleistä ja iso ongelma, siksi niiden määräämistä ollaan rajoitettu. Vieroitus voi myös olla erittäin hankalaa.

"Terveyskirjasto:
Rauhoittaviin lääkkeisiin liittyy paljon haittavaikutuksia. Betsodiatsepiineihin liittyy seuraavia haittoja:

Kaikkiin bentsodiatsepiineihin voi kehittyä riippuvuus.
Ne väsyttävät, altistavat tapaturmille, aiheuttavat havaintohäiriöitä, muistivaikeuksia, jopa sekavuutta ja levottomuutta.
Joskus bentsodiatsepiinit laukaisevat päihteiden sekakäytön tai väkivaltaisuutta. Ne lisäävät alkoholin himoa ainakin osalla päihdepotilaista.
Betsodiatsepiinit läpäisevät istukan, joten raskauden aikana lääkkeen edut ja haitat on punnittava yksilölisesti yhteistyössä hoitavan lääkärin kanssa.
Ne haittaavat liikenteessä ja työelämässä, vaikka et huomaisi sitä itse.
Hyvin suuret annokset ovat hengenvaarallisia, samoin pienikin sekakäyttö alkoholin tai muiden päihteiden kanssa.
Unilääkkeiden hyöty on vahvistettu tieteellisesti vain lyhytaikaisessa käytössä. "

Lisäksi rauhoittavien käytössä saatta alkaa esiintymään paradoksaalista vakutusta eli ne aiheuttavat ahdistusta.

Toinen asia on alkoholi. Se ei todellakaan ole suositeltava "hoito" ahdistukseen. Pitkällä aikavälillä se vain pahentaa ongelmaa. On aivan sama, onko alkoholi mietoa vai väkevää, samaa alkoholia se on. Jos käytttää rauhoittavaa lääkitystä alkoholia, ei mietoa tai väkevää tule käyttää "Opamox-hoidon aikana ei saa käyttää alkoholia, koska oksatsepaami ja alkoholi voimistavat toistensa vaikutusta." En oikeasti ymmärrä, mitä tekemistä teologisella kirjallisuudella on alkoholin käytön kanssa, fakta asia on, että oli pullossa sitten vähän tai paljon alkoholia, mietoa tai väkevää, se on samaa ainetta, se tosiasia ei miksikään muutu, eikä siitä kannata itselleen valehdella.

Olet, arka, monessa ketjussa puhunut alkoholin ja rauhoittavien lääkkeiden käytöstäsi ja valitellut, kuinka niitä ei saa tarpeeksi tai tarpeeksi helposti. Olen huolissani sinusta. Mielestäni sinun kannattaisi ottaa tämä päihteiden sekakäyttö (jota se on) puheeksi hoitavan yksikön kanssa, silä se saatta olla osa ongelmaasi. Jos ei sen alku, niin ainakin ylläpitävä asia.

Tekstini voi kuulostaa rankalta, mutta koitan herätellä sinua, arka. Olet vaarallisella tiellä.

Käyttäjä arka kirjoittanut 09.01.2016 klo 14:26

Hei
Olet käsittänyt väärin, en minäkään sekakäyttöä hyväksy missään nimessä. Opamoxia mulla on lupa ottaa kerran viikossa, silloin ei tule toleranssia eikä sivuvaikutuksia.Minuakin ihmetyttää kirjoitukset tällä palstalla jossa esim. Tenoxia otetaan joka päivä. Miten semmoisille määrille saa reseptin. Minä olen uskovainen mitä en toki muita vaadi olemaan ja ollut absolutisti 54-vuotiaaksi asti. Vasta sitten kun ahdistuksen lopettamiseksi itsemurha näytti olevan ainoa vaihtoehto otin selvää mitä Raamatussa sanotaan alkoholinkäytöstä ja suurena apuna tässä oli Vantaan Lauri-seurakuntalehdessä julkaistu artikkeli jossa kerrottiin juuri tuo että mietojen-korkeintaan keskioluen vahvuisten juomien käyttö on sallittua kunhan se ei ole mitään humalajuomista. Itsekin olen tutkinut tätä asiaa Raamatusta ja siellä on yksi ihmisryhmä nimittäin nasiirit jotka eivät saa leikata tukkaansa eikä partaansa eikä juoda viiniä. Muille se on sallittua. Humalajuomista en minäkään hyväksy omalle kohdalleni vaikka olen sitä mieltä että Jumala kyllä rakastaa alkoholistiakin yhtä suurella rakkaudella kuin muitakin. Jos itsemurha on se toinen vaihtoehto, on minusta lupa auttaa itseään elämään miedon alkoholijuoman avulla. Itse lopetan ennenkuin tytär tulee koulusta, pesen hampaat, alan laittamaan ruokaa ja tiskaamaan ja kuulustelemaan läksyjä. Kolmisen vuotta taistelin pelkän viikottaisen Opamoxin varassa mutta kun mulla ahdistus on kokoaikaista eikä mitenkään kohtauksittaista oli pitkä aika taistella aina viikko eteenpäin kaikkien vapinoiden, tärinöiden ja pakkoajatusten kanssa. Kahdesti yritin itsemurhaa mutta en onnistunut. Mieheni kanssa olen keskustellut asiasta ja hänestä on parempi että autan itseäni oluella kuin että teen itsemurhan. On tärkeää hyväksyä taistelumme elämän puolesta ja erilaiset tarkoin harkitut keinomme pitää elämästä kiinni.

Käyttäjä joku toinen kirjoittanut 09.01.2016 klo 15:55

Sinä, arka, haet oikeutusta juomisellesi. Aivan turha vedota uskonnollisiin artikkeleihin, pitkäaikainen alkoholinkäyttö, vaikka se ei olisi humalahakuista on kiistatta haitallista ja pahentaa mm. ahdistusoireita ja alkoholi on samaa alkoholia kaljapullossa, kuin kossupullossa, sitä ei mikään uskonnollinen artikkeli muuksi muuta. Laskepa viikottain käyttämäsi annokset. Mitä täältä lukee, niin riskirajat ylittyvät kirkkaasti. Mielestäni sinun on aika hyväksyä realiteetit. Kirjoituksesi huutavat riippuvuusongelmaa. Sinulla on lapsi, et poista alkoholin käytön haittoja pesemällä hampaasi. Puhut siitä, kuinka tunnet syyllistyyttä, kun et voi antaa lapsellesi riittävästi viikkorahaa, samaan aikaan kuitenkin teillä on miehesi kanssa varaa kantaa kaljaa kotiin. Etkö näe tässä mitään ristiriitaa? Etkä tunne syyllisyyttä siitä, että lapsen viikkorahat menevät kurkusta alas? Sinun on aika myöntää tosiasiat ja laittaa asiat tärkeysjärjestukseen.

Vaikka kuinka on tukipalsta, se ei tarkoita kenenkään haitallisten addiktioiden tukemista tai itsepetosten pönkittämistä. Ja mielestäni on kyseenalaista, että useassa ketjussa puhut ahdistuneille alkoholista ja rauhoittavista lääkkeistä ratkaisuna, vaikka ne ovat ongelmaa lopulta syventäviä. Ja raamatusta ja teologisista teksteistä sen verran, että huomaan kuinka useinetenkin ihmiset lukevat niitä etsien oikeutusta jopa omalle haitalliselle käytökselle, kuten sinä, rusinat pullasta meiningillä. Raamatusta voi saada lohtua, mutta väitteesi esim. alkoholista ja sen käytöstä ovat absurdeja.Luet asiat niin kuin haluat ne nähdä jatkaaksesi kiistatta haitallista toimintaasi. Ihminen ei tarvitse alkoholia mihinkään, sinunkin olisi parempi lopettaa sen käyttö kokonaan, saattaisi elämänlaatusikin parantua ja masennuslääkkeet ja terapia tehota.

Käyttäjä arka kirjoittanut 09.01.2016 klo 20:32

Hei
Olen käyttänyt masennulääkkeitä kolmekymmentä vuotta ja alkoholia puoli vuotta. Annokseni on viisi keskiolutta viikossa. Siihen menee viisi euroa ja kallistahan se on mutta sillä hinnalla olen lykännyt itsemurhaa puoli vuotta. Voinmyös lopettaa, haudassahan on ainakin raitis.

Käyttäjä joku toinen kirjoittanut 09.01.2016 klo 23:25

arka kirjoitti 9.1.2016 20:32

Hei
Olen käyttänyt masennulääkkeitä kolmekymmentä vuotta ja alkoholia puoli vuotta. Annokseni on viisi keskiolutta viikossa. Siihen menee viisi euroa ja kallistahan se on mutta sillä hinnalla olen lykännyt itsemurhaa puoli vuotta. Voinmyös lopettaa, haudassahan on ainakin raitis.

mm. ketjussasi kirjoitat aivan jotain muuta rauhoittavien lääkkeiden ja alkoholin käytöstäsi, joten näkemykseni perustuu ihan omiin kirjoituksiisi sinä ja muissa ketjuissa.