ahdistuneisuushäiriö, hypokondria, paniikki, onko muita?
Moikka. Olen 31-vuotias kahden lapsen äiti joka kamppailee näitten sairauksien kanssa. Olen 19 vuotiaasta asti taistellu paniikkihäiriön kanssa ja sairauspelon kanssa. Sain silloin lääkityksen siihen ja elämä olikin todella hyvä sen jälkeen pitkäänkin. Synnytin toisen lapsen 2 vuotta sitten ja sen jälkeen alkoi kova taistelu. Tuli vakava masennus ja ahdistus johon sain lääkkeet ja muuta hoitoa. Sitten tulikin taas ylämäki ja voin taas hyvin noin reilu vuoden mutta mutta…löysin suustani jonkun tumman kohdan nii siitä se alamäki sitten alkoi. Se tumma kohta oli mun mielestä tietenkin syöpä!!! Pikku hiljaa siitä vajosin vaa syvemmälle ja jatkuvasti tarkkailin itseäni, suuta, sykettä jne. Olin siis aivan varma että olen vakavasti sairas. Unohdin sitten sen suujutun mutta aina tuli uusi oire ja uusi vakava sairaus. Kokeita tehty iso kasa eikä mitään löydy. En edes usko kokenutta lääkäriä joka sano että olen terve. Mun tarina on nii pitkä että olis todella kiva jos löytyis joku ihminen joka kärsii samasta sairaudesta. Jos löytyy nii rohkeesti vaan viestiä nii taistellaan yhdessä irti tästä veemäisestä taudista😀
Moikka!
Olen 20-vuotias nuori nainen joka kamppailee hypokondriasta sekä määrittelemättömästä ahdistuneisuushäiriöstä.
Oon jo aika nuoresta asti ollut ahdistunut tai tavallaan tarkkaillut itseäni ja käynyt kaikenlaisissa testeissä ja kokeissa eikä mitään ole koskaan löytynyt.
Pelkään vaan jatkuvasti tai melkein jatkuvasti jotain sairautta, yleensä se on joku vakavempi esim. syöpä.
Meidän suvussa ei ole ollut syöpää, kun mun äidilläni, mutta sekös se huolettaakin minua sitten. Äitini parani siitä kuitenkin hyvin. ☺️
Mulla ei aina ole päällä luulotautia, mutta sitten kun se on niin se on tosi pahasti ja häiritsee mun elämää aika paljonkin. Aina tulee uusi sairaus mitä pelkään.
Se on jo naurettavaa, että yhtenä viikkona pelkäsin joka päivä eri sairautta. En tajua mistä tämä on voinut alkaa? Oon yrittänyt miettiä, mutta en keksi mitään muuta kun sen, että oon kai sitten niin herkkä tälläisille asioille.
Haluaisin vaan tästä pelosta eroon, koska tietenkin tämä kuluttaa mun voimia ja ahdistaa entistäkin enemmän.
Ei ihmekkään, että kaikkia ihme oireita löytyy kun alkaa tutkimaan itseään ja jokaista epäkohtaa. Stressi lisää vielä kaikkia oireita ja sitten ollaankin jo sellasessa oravanpyörässä ettei sieltä pääse pois.
Ois tosi kiva keskustella tästä jonkun kanssa kuka kärsii samasta, koska välillä tuntuu, että on ihan yksin tän kanssa kun ei kukaan tuttava osaa samaistua enkä sitten aina kehtaa tästä puhuakkaan paitsi psykologilla.
Moikka. Tosi kiva ku kirjotit 🙂 onko sulla muuten joku lääkitys tähän vaivaan vai yritätkö pärjätä ilman? On tää kyllä raskasta päivästä toiseen ja joskus tuntuu siltä et tästä vaivasta ei pääse ikinä eroon. Mutta pakko vaan uskoa parempaan 🙂👍 mun isällä on ollu syöpä mutta parantunut siitä täysin, et voi olla et nää mun pelot on osaks kans sen takia tullu. Mulla vaan kroppa reagoi niin hurjasti ja siitähän se stressi vaan lisääntyy ja sittenhän se kroppa vasta reagoi ☹️
En käytä tähän mitään lääkkeitä. On mulla resepti kirjotettuna, mutta ei se taida enää kyllä voimassakaan olla. 😀
Haluan pärjätä ilman lääkkeitä mahdollisimman kauan, koska pelkään että mun olo huonontuisi vaan entisestään lääkkeitten takia ja en halua olla riippuvainen mistään.
Lääkkeet ei kuitenkaan sitä paranna vaan vähentää niitä oireita, mutta kaikille nekään ei sovi.
Oon käyny jo yli vuoden terapiassa ja nyt vasta jonkin aikaa sitten olen pystynyt enemmän tästä sairauksien pelosta puhumaan. Ennen en ehkä siksi siellä puhunut tästä, koska en kokenut aiheelliseksi koska ei vaan häirinnyt eikä tämä ollut sillon päällä ollenkaan.
Mullahan vaihtui hoitaja tässä parikin kertaa ja nyt käyn ihan psykologin luona kerran viikossa ja oon tykännyt vaikka siellä ei ehkä kauheesti mitenkään auteta vaan kuunnellaan mua.
Toisaalta luulen, että hän vasta tutustuu minuun siellä ja mun pään sisällä tapahtuviin asioihin joten siksi ei kauheasti ole tapahtunut mitään erikoista.
Millasia sinun päivät yleensä on? Tietääkö kukaan tuttusi sinun tilanteesta?