Ahdistuneisuushäiriö elämän muutostilanteissa ja työelämään siirtyminen opiskelujen jälkeen
Hei!
Kaipaisin teiltä muilta vinkkejä ja ideoita, miten selvitä arjesta työelämässä ahdistuneisuushäiriön kanssa. Olen 23-vuotias vastavalmistunut nainen ja kokenut lähes koko ikäni hirveää ahdistusta aina jokaisessa elämän muutostilanteessa. Suurinta ahdistusta olen kokenut lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen, joten muuttamiset, koulun työharjoittelut ja koulun loppuminen ovat olleet suuria haasteita. Uusimpana tulokkaana on nyt työelämään siirtyminen, josta jouduin ottamaan sairauslomaa heti toisena päivänä, sillä maailma tuntui kaatuvan niskaan kaikesta mahdollisesta tsemppaamisesta ja ponnisteluista huolimatta.
Ahdistukseni on luonteeltaan maailmanlopun kaltaista ja tulee kohtauksittain. Kohtaukset kestävät yleensä muutaman tunnin, jolloin itken hysteerisesti toivoen voivani kadota johonkin, missä ei tarvitse ajatella mitään. Loppupäivän olen yleensä hyvin väsynyt ja yliherkistynyt kaikelle tunteelliselle. Ahdistustani pahentaa se, että työskentelen ihmisten parissa, joten en pysty menemään töihin puolikuntoisena ja itkua pidätellen tai esittää jotakin, mitä en ole.
Tunnistaako joku teissä itsessään muutoksiin liittyvää ahdistusta ja miten olette pystyneet elämään sen kanssa? Olen käynyt läpi kolmet eri lääkitykset, terveyskeskuksen psykiatrisen sairaanhoitajan juttelut, erikoissairaanhoidon psykiatrian poliklinikan psykologin ja lääkärin juttelut sekä ryhmämuotoisen ahdistuksenhallintaterapian. Mikään näistä ei kuitenkaan ole poistanut ongelmaani eli järkyttävää ahdistusta elämän muutostilanteissa, joita välttämättä tulee vastaan vielä monia. Nyt neljännet lääkkeet kokeiluun ja tavoitteena psykoterapiaan pääsy. 😑❓
– Losanen
Hei.
Luulen että olet jo vähän voiton puolella, kun tunnistat ongelmasi, että juuri muutokset elämässä aiheuttavat ahdistusta. Minulla on itselläni diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Kaikki uudet tilanteet luovat vähän painetta. Olen oppinut omasta sairaudestani sen, että vältän esim. Lääkemuutoksia tms. Silloin kun jotain elämässä on muuttumassa. Yritän pitää elämääni säännöllisenä ja välttää ylilyöntejä.
Lisäksi olen joutunut kohtaamaan tosiasian, ettei minusta välttämättä koskaan voi tulla esim. Lääkäriä tai hoitajaa, työn kuormittavuuden vuoksi.
Oletko varma että kaikki mahdollinen tuki ja joustovara on käytetty tilanteessasi. Olen pahoillani näistä epärohkaisevista sanoista, mutta oletko varmasti aivan oikealla alalla.
On kauheaa huomata, ettei opiskeltu ammatti olekaan välttämättä itseä varten. Omalla kohdallani kävi juuri näin. Haaveenani oli parturikampaajan ammatti. Maailma kaatui kun tajusin että ala oli minulle liian kuormittava. Olin ehtinyt haaveilla jo neljä vuotta ammatista.
Toivon sinulle jatkoon kaikkea hyvää ja muista että olet vielä nuori. Sinulla on aikaa vielä vaikka mihin.
Yritä kuunnella itseäsi, ja ottaa vaikka vähän pidempi aikalisä. Oletko miettinyt kuntouttavaa työ toimintaa?
Hei,
täällä myös nuori nainen, jota erityisesti muutokset elämässä ahdistaa. Työelämään siirtyminen on itsellänikin tuleva iso muutos. Itse en tosin ole vielä valmistunut, mutta loppusuoralla opinnoissani kuitenkin. En tiedä miten tulen työelämässä ikinä pärjäämään kun olen näin ahdistunut jo opiskeluvaiheessa. Pelottaa.
Minä olen kokenut suurinta ahdistusta juurikin lapsuudenkodista muuton jälkeen, tietyissä vaiheissa opiskelussa kuten opintojen alussa, työharjoittelussa ja opinnäytetyössä sekä parisuhteiden päättyessä. En ole löytänyt omaa paikkaani ja sitä, mitä haluaisin työkseni tehdä. Opiskelemani ala ei sovellu minulle kovin hyvin, mutta paperit olisi kuitenkin saatava kun on enää niin vähän jäljellä.
Vinkkejä en oikein osaa antaa kun en itsekään tiedä miten elää tämän jatkuvan, muutostilanteissa vielä pahenevan ahdistuksen kanssa. Lääkityksestä ja psykoterapiasta voi olla suurta apua, itse olen kokeillut molempia, mutta nyt tilanne on niin vaikea etteivät ne ole juuri helpottaneet. Toivottavasti sulla auttaa paremmin 🙂👍
terve88 kirjoitti 4.8.2015 23:9
Hei.
Luulen että olet jo vähän voiton puolella, kun tunnistat ongelmasi, että juuri muutokset elämässä aiheuttavat ahdistusta. Minulla on itselläni diagnosoitu skitsoaffektiivinen häiriö. Kaikki uudet tilanteet luovat vähän painetta. Olen oppinut omasta sairaudestani sen, että vältän esim. Lääkemuutoksia tms. Silloin kun jotain elämässä on muuttumassa. Yritän pitää elämääni säännöllisenä ja välttää ylilyöntejä.
Lisäksi olen joutunut kohtaamaan tosiasian, ettei minusta välttämättä koskaan voi tulla esim. Lääkäriä tai hoitajaa, työn kuormittavuuden vuoksi.
Oletko varma että kaikki mahdollinen tuki ja joustovara on käytetty tilanteessasi. Olen pahoillani näistä epärohkaisevista sanoista, mutta oletko varmasti aivan oikealla alalla.
On kauheaa huomata, ettei opiskeltu ammatti olekaan välttämättä itseä varten. Omalla kohdallani kävi juuri näin. Haaveenani oli parturikampaajan ammatti. Maailma kaatui kun tajusin että ala oli minulle liian kuormittava. Olin ehtinyt haaveilla jo neljä vuotta ammatista.
Toivon sinulle jatkoon kaikkea hyvää ja muista että olet vielä nuori. Sinulla on aikaa vielä vaikka mihin.
Yritä kuunnella itseäsi, ja ottaa vaikka vähän pidempi aikalisä. Oletko miettinyt kuntouttavaa työ toimintaa?
Hei!
Kiva kuulla, että täällä on muitakin samankaltaisia. Opiskelujen aikana ahdistustilanteissa pystyin hakemaan tukea opinto-ohjaajalta ja kuraattorilta, joiden avulla työharjoittelut saatiiin suunniteltua mahdollisimman matalakynnyksisiksi. Näin sain koulun suoritettua kunnialla loppuun, vaikka valmistuminen viivästyikin. Opiskelin lähinnä sen vuoksi, että oli pakko tehdä jotain, sillä en tiedä vieläkään mikä se oma unelma-ammattini on. Alan vaihtokin voisi jossain vaiheessa olla ihan realistinen ajatus.
Toisin on nyt, kun pitäisi ihan oikeasti jaksaa tehdä töitä, sillä heidän puoleltaan joustoa ei voi tehdä liikaa. Olen käynyt AMK-tutkinnon, joten minun pitäisi olla se, joka toimii tiiminvetäjänä ja vastaa paikan toiminnasta. Ajatus tuntuu aivan hirveältä, kun en helpotettujen harjoittelujen pohjalta osaa juuri mitään ja olen luonteeltani itseäni kohtaan hirveän vaativa. Kuntouttava työtoiminta on käynyt mielessäni, mutta vaikuttaisi silmissäni hirveän alentavalta itseäni kohtaan (yleisesti ottaenhan se on aivan loistava keksintö), sillä olen kuitenkin selvinnyt tähänkin asti ponnistellen. Kivaltahan elämä taistellen ei ole tuntunut.
Tällä hetkellä ahdistaa ajatus siitä, että joko tsemppaan itseni väkisin pää kainalossa ja itkun partaalla töihin ensi viikolla sairauslomasta huolimatta ja jatkan tässä noidankehässä kulkemista tai sitten uusi työsuhteeni laitetaan poikki ja olen puilla paljailla ja ilman mitään tietoa tulevaisuudesta.
☹️
black feather kirjoitti 5.8.2015 13:31
Hei,
täällä myös nuori nainen, jota erityisesti muutokset elämässä ahdistaa. Työelämään siirtyminen on itsellänikin tuleva iso muutos. Itse en tosin ole vielä valmistunut, mutta loppusuoralla opinnoissani kuitenkin. En tiedä miten tulen työelämässä ikinä pärjäämään kun olen näin ahdistunut jo opiskeluvaiheessa. Pelottaa.
Minä olen kokenut suurinta ahdistusta juurikin lapsuudenkodista muuton jälkeen, tietyissä vaiheissa opiskelussa kuten opintojen alussa, työharjoittelussa ja opinnäytetyössä sekä parisuhteiden päättyessä. En ole löytänyt omaa paikkaani ja sitä, mitä haluaisin työkseni tehdä. Opiskelemani ala ei sovellu minulle kovin hyvin, mutta paperit olisi kuitenkin saatava kun on enää niin vähän jäljellä.
Vinkkejä en oikein osaa antaa kun en itsekään tiedä miten elää tämän jatkuvan, muutostilanteissa vielä pahenevan ahdistuksen kanssa. Lääkityksestä ja psykoterapiasta voi olla suurta apua, itse olen kokeillut molempia, mutta nyt tilanne on niin vaikea etteivät ne ole juuri helpottaneet. Toivottavasti sulla auttaa paremmin 🙂👍
Tekstisi kuulostaa juuri siltä, mitä itsekin olen kokenut. Pakko tähän joku ratkaisu on löytää, kun elämä kuitenkin koostuu pelkistä muutoksista. Huoh.
🤔