Pakko saada avautua jossain. Miksi aina iltaisin alkaa ahdistamaan? Päivisin kaikki menee ihan hyvin, illalla tuntuu ettei missään ole enään mitään järkeä tai syytä jatkaa. Paljon on elämäni aikana tapahtunut mutta ei mitään niin pahaa tai kamalaa etteikö siitä selviäisi. Silti vaan epätoivo valtaa mielen aina. Sydän tykyttää, kädet tärisee, keskittyä ei pysty mihinkään ja hermostun hirvittävän helposti tätä nykyä… AAARRGGH. No ehkä tämä tästä…
Hei,
Kuinka kauan sinulla on ollut ilta-ahdistusta? Pystytkö johtamaan sen alkamisen tiettyyn aikaan tai tapahtumaan?
Itselläni tulee aina haikea ja vähän surullinen olo, kun sininen hetki lähestyy ja ilta koittaa. Jollain tavoin tuntuu, kuin elämä päättyisi tai pysähtyisi. Ilta on haikeuden aikaa, aamu täynnä lupauksia.
Kei kittis, jääkö sinulle jää illalla enemmän aikaa pohtia elämääsi ja päivisin on jotakin puuhailua, joka vie ajatukset muualle?
Minulla on aivan toisinpäin: aamuisin on ahdistunut olo ja se helpottaa vähän ennen puoltapäivää, illat sen sijaan minulla ovat parhainta aikaa eikä silloin juuri ahdista. Tai harvemmin.
Joka tapauksessa ahdistus sattuu oli sitä mihin aikaan päivästä tahansa ja ymmärrän kyllä tuskaasi enemmän kuin hyvin.