Ahdistaa ja masentaa

Ahdistaa ja masentaa

Käyttäjä kilttinainen aloittanut aikaan 15.10.2009 klo 11:50 kohteessa Aikuisen elämää
Käyttäjä kilttinainen kirjoittanut 15.10.2009 klo 11:50

Tämä alkaa taas kun syksy saapuu. On ihan kamalan masentunut olo ja ahdistus alkoi eilen. Onneksi oli Oxaminia tallella, turta olo tuli. Töissä ei suju oikein mikään ja on vaikea olla. Vielä pitäisi pinnistellä huominen, sen jälkeen työt on siinä kunnossa, ettei juurikaan ole väliä jos sairastun kunnolla.
Onko teillä muilla samoja ongelmia nyt syksyn tullessa?

Käyttäjä poropeukalo kirjoittanut 08.11.2009 klo 20:30

Mä oon NIIN masentunut etten edes ole huomannut että syksy on tullut.

Ei mulla tosin valon määrä vaikuta mielialaan. Kesällä on ihan yhtä kurja olo kuin muulloinkin.😋

Käyttäjä t-petsku kirjoittanut 09.11.2009 klo 19:11

Juu, on ihan yhdentekevää onko kaihtimet / verhot ikkunan edessä vai ei, koska on aivan se ja sama, tuijottaako verhojen harmautta vai taivaan harmautta.
...ja sääennustus lupaa lisää harmautta.. brilliant!!! 😟

Käyttäjä silentdespair kirjoittanut 11.11.2009 klo 21:50

Ei onneksi ole!

Mutta tiedän kyllä tunteen ja kokemusta on.
Mutta kun jaksaa sinnitellä päivä kerrallaan niin kyllä se aurinko paistaa välillä risukasaankin!

Tsemppiä 🌻🙂🌻

Käyttäjä matkustaja kirjoittanut 13.11.2009 klo 15:46

lapseni 22v.kuolemasta 3.5kk. surussa ollaan yhtä yksin kuin kuolemassa. olen lähellä mutta hän ei näyttäydy☹️

Käyttäjä Sekaisin kirjoittanut 13.11.2009 klo 20:06

matkustaja kirjoitti 13.11.2009 15:46

lapseni 22v.kuolemasta 3.5kk. surussa ollaan yhtä yksin kuin kuolemassa. olen lähellä mutta hän ei näyttäydy☹️

Toivoisin sinulle jaksamista, tälläisten tosiasioiden edessä "turhat" ahdistukset joutaa romukoppaan...

Käyttäjä Ambola kirjoittanut 13.11.2009 klo 21:27

On itsellänikin syksyn tullessa masentunut olo, mutta talvella vielä lievästi pahempi. Se valonmääräkin kai.
En itse syö lääkkeitä, mutta olen miettinyt josko pitäisi sekin joskus aloittaa. Nytkin on ihan käsittämätön olo päällä kun on tällä viikolla tullut niin useasti yleisesti epäonnistuttua.

Käyttäjä matkustaja kirjoittanut 14.11.2009 klo 22:46

joo, kiitos. Tänään nuorimman tyttären kanssa surunauhoja solmimassa. Hyvä yhteinen reissu🙂 välillä suru ja masennus vaan meinaa viedä voiton.

Sekaisin kirjoitti 13.11.2009 20:6

matkustaja kirjoitti 13.11.2009 15:46

lapseni 22v.kuolemasta 3.5kk. surussa ollaan yhtä yksin kuin kuolemassa. olen lähellä mutta hän ei näyttäydy☹️

Toivoisin sinulle jaksamista, tälläisten tosiasioiden edessä "turhat" ahdistukset joutaa romukoppaan...