Ei voi enää mitään. Mennyttä ei saa takaisin. Kaduttaa vain niin omat
hölmöilyt. Jotakinhan asiasta syytettävä. Mulla suurin syy oli alkoholi.
tuli otettua päivittäin. Joskus melko reippaastikin. Sitten hölmöilin.
Nyt olen ollut useamman vuoden raittiina. Toivon että en ikinä enää
sorru juomaan. Se aika oli yhtä helvettiä loppujen lopuksi. 😞

Hei Sarrukka!
Täällä toinen hölmöilijä. Se on kipeää kun mennyttä ei saa takaisin. Pakonomaisesti vaan mietin sitä, miten olisi pitänyt toimia toisin. Itselläni alkoholi ei ollut mukana kuvioissa, pystyy sitä mokailemaan ilmankin. Onneksi olkoon kun olet raitistunut. Sinussa on sisua.
Parempaa mieltä sinne Sinulle ja levontäyteistä joulunaikaa!

Hei arka

Sepä se kun menneet tehdyt virheet pyörii mielessä. Ne tekee kipää muistella.
Ei auta kuin yrittä unohtaa. Toivoa että tulevaisuudella on vielä jotai annettavaa.

Oikein hyvää ja rauhaisaa joulua sinulle ja kaikkea hyvää elämääsi😍

En enää tiedä kauanko jaksan. Elämä on yhtä vuoristorataa. Eilen
oli hyvä päivä. Tänään kaikkea muuta. On niin paha olla . Ahdistaa,
masentaa. Ilta on mennyt itkiessä.En jaksa enää uskoa että tilanne
joskus helpottaisi. Päivystykseen en halua mennä. Kerran tämän asian
vuoksi siellä käynyt. Monta tuntia ootin lääkäriin pääsyä. Lääkäri kävi
vain vilkaisemassa ja laittoi kotiin. Tuntuu ettei oteta todesta ymmärretä
ihmisen hätää. Minullakin vajaa 100 km kyseiseen sairaalaan. En kyllä
ihan turhasta sinne asti lähde. Tämmöistä tällä kertaa😭

Hei sarrukka

Ei päivystyksestä apua saa. Henkisiä ongelmia ei näy ulospäin niim selvästi, et siellä osattais auttaa. Tietysti jotain unilääkettä tai rauhottavia voivat antaa mutta ainaki omasta kokemuksesta voin sanoa et niidenkin saaminen on vaikeaa.. Ei ole päivystyksessä totuttu hoitamaan kun näitä fyysisiä vammoja yleensä, riippuen tietysti sijainnistakin. Varmaa vilkkaimilla seuduilla tiedetää mikä auttaa psykoottiseen tilaan.

Välillä tää eläminen on tuollaista oman olemassa olonsa sietämistä ☹️. Tuntikin noin ahdistuneena tuntuu ikuisuudelta.. Onko sulla jotain unilääkkeitä itselläsi? Mulla ainaki on auttanu se et jos oleminen on sietämätöntä, laitan aikasin nukkumaan lääkkeen voimin. Seuraava päivä voi olla se parempi päivä taas ja uni on hyvä pakokeino pahasta olosta, parempi ainakin kun päihteet joita jotkut käyttää (sinä tuskin käytät).

Voi sarrukka, kunpa voisin jotenkin lievittää pahaa oloasi. Toivon, että sinulla on yhä varastossa voimia hakea apua. Ehkä jaksat sinnitellä vielä tämän illan ja yön, ehkä viikonlopun, mutta mitä sitten? Luota, että saat apua, kun sitä kipeimmin tarvitset. Tänään, huomenna, minä päivänä tahansa. Hyvä lääkäri kuuntelee ja osaa ohjata eteenpäin. Joskus sairaanhoitajakin on pätevä kuuntelija ja lohduttaja. Tiedän sen kokemuksesta ja olen ikuisesti onnellinen ja kiitollinen itselleni siitä, että itse pahimmassa syöverissä uskalsin mennä, kohdata auttajan ja sain apua.

Paljon voimia ja jaksamista ja suuri halausrutistus! 🌻🙂🌻

Hei

Kiitos vastauksista. On minulla ketipinoria yöksi. Se vain ei ainakaan tuolla
vahvuudella(100mg) auta mitään. Sama ahdistus yöllä seurana. Uni ei tule.
En tiedä mistä saan voimia hakea apua. Paikallisen sairaanhoitajan enkä
myöskään asiaa hoitavan lääkärin kanssa tule toimeen. Ajaudumme riitaan
yritän sanoa mielipiteeni. Tuntuu että ovat jo valmiiksi päättäneet
asoista. Minun sanomisilla mitään merkitystä. Minä kait itse tiedän millainen
olo minulla on. Ainut vaihtehto on työterveyslääkäri. Pakko jotain tehdä
en tämmöistä jaksa kauan😞.

Olen kyllä käyttänyt alkoholia. Useita vuosia meko reippaastikin. Voisi
sanoa että olin(olen) alkoholisti. Nyt ollut useita vuosia raittiina. Aion
pysyäkin. Alkoholi lievittää tuskaa hetkeksi. Mutta ainakin minun osalta
suurimmaksi osaksi sai vain pahaa aikaan. 😟

Itsellänikin vuoristorataa juuri nyt elämä. Toisinaan paljon tunteita, toisinaan masennusta. Kaksisuuntainen? En tiedä, vielä ei diagnoosia ole annettu. Sitä odotellessa.

PMMP - San Francisco. Toivoa on.

Taas valtava ahdistus ja pelkotila päällä. Kädet tärisee ja sydän hakkaa.
Nukkumaan meno pelottaa. Jos ei tule uni tai nään painajaisia. Pakko
varmaan jättää yövalo päälle. Pimeys pelottaa.

Voi miksi olen saanut tälläisen sairauden. Sitä kysyn usein itseltäni.
Miksen voi olla ns.terve ihminen.Tuo ahdistus kulkee uskollisesti rinnalla
ei jätä rauhaan.

Hei Sarrukka!
Toivottavasti et nähnyt painajaisia yöllä.

Ehkä me ollaan loppujen lopuksi turvassa vaikka mielikuvituksemme meille välillä muuta väittää. Voimia Sinulle Sarrukka ja lepoa ja mielenrauhaa.

Hei

En nähnyt painajaisia. nukuin kyllä tosi huonosti. On ahdistunut olo.
Soitin työterveyshuoltoon josko lääkkeiden annostusta voisi lisätä.
Pyysivät soittaan psyk. hoitajalle ei onnistunu. Nyt työterveyslääkärille
aika ensi viikolla.

Tämä sairaus vie voimat. Mikään ei kiinnosta eikä jaksa mitään. Pelottaa
elämä miten tästä selviää.😟

Ahdistus on kyllä kurja seuralainen... nimimerkillä kokemusta on (yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ollut seuralaisena ties kuinka kauan).

Itse olen huomannut, että ainakin mulla epämääräiselläkin ahdistuksella on yleensä jokin "syy" taustalla. Toiset ahdistukseni ja pelkoni olen onnistunut voittamaan ihan vaan tiedostamalla mikä se syy on (joku tapahtuma, ajatus...) ja käsittelemällä sitä niin monella eri tavalla (kirjoittaminen, puhuminen jollekin yms.), että se on lopulta lakannut ahdistamasta tai lieventynyt ainakin. Tai sitten se asia edelleen ahdistaa, mutta olen löytänyt keinon miten juuri sen ahdistuksen saan nitistettyä alkuunsa kun tunnistan sen. Mutta vielä on monia monia, joista en pääse käsiksi mikä se syy on ja/tai en osaa voittaa sitä ahdistusta, vaikka tietäisinkin mistä on kyse. Siihen kai tarvitsisin terapeutin apua. Mutta jotenkin haluan olla optimistinen sen suhteen, että vielä joku päivä opin suhtautumaan itseeni ja elämään jotenkin siten, ettei kaikki ahdista niin jumalattomasti! Kun nyt jo tuntuu niin hölmöltä kuluttaa elämänsä siihen, että on ahdistunut ja pelkää kaikkea sen sijaan, että menisi, tekisi ja ELÄISI! Mutta kuten kaikki ahdistuneet tietää: helpommin sanottu kuin tehty. Haluan kuitenkin uskoa, että nämä ON mahdollista saada hallintaan, jotta voi elää suht normaalia elämää ja oppii erottamaan mikä on aiheellista ahdistusta ja pelkoa 🙂 - koska kyllä pieni määrä niitä elämään kuuluu. Oikein toimivina ne ohjaavat ihmistä "oikeaan suuntaan".

🙂🌻

Jälleen kerran taistelen ahdistuksen ja pelkojen kanssa. Missään
ei hyvä olla. Kävelen huoneesta toiseen. En pysty keskittymään mihinkään.
Ajatukset ei anna rauhaa. En jaksa enää edes itkeä.Olen umpikujassa.
Tämä yksinäisyys vielä pahentaa asiaa. Kukaan ei käy kylässä.
Pari tuttua joskus viesteilee ja soittelee. Hekin ovat jo kyllästyneet
ainaiseen valitukseen. En todellakaan ole mitään hyvää juttuseuraa.
Tuntuu välillä etten itsekään tule toimeen itseni kanssa. Voi kun olisi
joku hyvä haltija ja taikoisi tämän sairauden pois. Ei tätä jaksa😞

Et ole kuitenkaan ihan yksin. Moni täällä netin välityksellä, seuraa tuskaasi ja elää kanssasi samaa kohtaloa. Välillä tuntuu että apua etsiessä on kuin silmät sidottuna haparoimassa tyhjyyteen eikä se apu osu kohdalle helposti. Jostain se kuitenkin tulee. Jatka etsimistä vaikka sopiva lääkäri ei heti tulekkaan kohdallesi. Niinhän olet jo tehnytkin. Hyvä.