Ahdistus on kyllä kurja seuralainen... nimimerkillä kokemusta on (yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ollut seuralaisena ties kuinka kauan).
Itse olen huomannut, että ainakin mulla epämääräiselläkin ahdistuksella on yleensä jokin "syy" taustalla. Toiset ahdistukseni ja pelkoni olen onnistunut voittamaan ihan vaan tiedostamalla mikä se syy on (joku tapahtuma, ajatus...) ja käsittelemällä sitä niin monella eri tavalla (kirjoittaminen, puhuminen jollekin yms.), että se on lopulta lakannut ahdistamasta tai lieventynyt ainakin. Tai sitten se asia edelleen ahdistaa, mutta olen löytänyt keinon miten juuri sen ahdistuksen saan nitistettyä alkuunsa kun tunnistan sen. Mutta vielä on monia monia, joista en pääse käsiksi mikä se syy on ja/tai en osaa voittaa sitä ahdistusta, vaikka tietäisinkin mistä on kyse. Siihen kai tarvitsisin terapeutin apua. Mutta jotenkin haluan olla optimistinen sen suhteen, että vielä joku päivä opin suhtautumaan itseeni ja elämään jotenkin siten, ettei kaikki ahdista niin jumalattomasti! Kun nyt jo tuntuu niin hölmöltä kuluttaa elämänsä siihen, että on ahdistunut ja pelkää kaikkea sen sijaan, että menisi, tekisi ja ELÄISI! Mutta kuten kaikki ahdistuneet tietää: helpommin sanottu kuin tehty. Haluan kuitenkin uskoa, että nämä ON mahdollista saada hallintaan, jotta voi elää suht normaalia elämää ja oppii erottamaan mikä on aiheellista ahdistusta ja pelkoa 🙂 - koska kyllä pieni määrä niitä elämään kuuluu. Oikein toimivina ne ohjaavat ihmistä "oikeaan suuntaan".
🙂🌻