Miten onnistun purkamaan agression ja vihan järkevästi?
Kirjoitin jo aikaisemmin hieman infoa siitä mitä kaikkea olen elämässäni kokenut.(kriisistä kriisiin) Ongelmaksi on vuosien varrella tullut, kykenemättömyys purkaa negatiivisia tunteitani. Aloitin itseni vahingoittamisen 8 vuotiaana. (vaikkakaan en silloin ymmärtänyt sen olevan itsetuhoisuutta.) Jo vuosia olen viillellyt, hakannut itseäni yms. Kaikki se viha mitä mitä sisälläni on, ja sitä on TODELLA paljon, purkautuu juuri näin. Tämä on ollut tapa selviytyä niin monia vuosia, etten enää osaa muuten purkautua. Tunnen vihaa ja agressiota niin monia ihmisiä ja asioita kohtaan, että pelkään joku päivä muuttuvani vaaralliseksi.
Terapiassa olen käynyt seitsemän vuotta, mutta tätä en ole saanut pois tavoistani.
Olen kokeillut kumirenksulla napsuttelua, jääpalojen piämistää kädessä, sanomalehtien repimistä tavaroiden rikkomista, huutamista jne… Mikään ei tunnu auttavan ja viha vain yltyy. Mitä minun pitäisi tehdä etten sekoa kaikkeen turhautumiseen?
Joitakin vuosia sitten, onnistiun olemaa vahingoittamatta itseäni miltei vuoden ajan, mutta lopulta sorruin taas.
Nyt olen jo vihainen itsellenikin kun en vaan osaa lopettaa.😠
Ei vihaa minun mielestäni mihinkään korvikekohteeseen voi purkaa, tai ehkä voi, mutta se ei häviä sillä. Ei viha lopu, vaikka kuinka kiduttaa itseään tai särkee esineitä. Ei koettu vääryys siitä sovitetuksi tule. Alkuperäiselle kohteelle viha olisi ilmaistava, mutta miten: puhumalla, huutamalla, räyhäämällä, väkivallalla... Millä näistä sitten pääsee parhaaseen lopputulokseen ja onko kohde sellainen, että mikään näistä onnistuu, ja tuleeko väärällä tavalla ilmaistusta vihasta lisähankaluuksia ja vihaa? Viha voi laantua myös sopimalla, ei sitä aina tarvitse "purkaa". Tai ehkä sopiminen juuri on vihatilan purkamista. Kun mitään keinoa ilmaista vihaa tai sopia ei ole, viha jää jäytämään. Mitäs silloin olisi tehtävä? Enpä tiedä. Jotkut pystyvät antamaan anteeksi.
Kiitos viestistä. 😟 niin kai se on, että viha pitäisi antaa tulla ilmi silloin kun se iskee.
Valitettavasti omalla kohdallani on aina käynyt niin että, tilanteessa kuin tilanteessa olen saanut tunteiden ilmaisuta rangaistuksen tai jonkin sankition.Varsinkin laitoksessa ollessani minulla ei ollut oikeutta olla vihainen, ja suutuessani minun kuului vaan olla hiljaa ja kunnolla.
Seksuaalisesta hyväksikäytöstä olen vihainen ja ahdistunut, mutta aika vaikea on sopia jos... no yhteys katkesi heti oikeudenkäynnin jälkeen ja oikeastaan se on ihan hyvä. Kai kysymys kuuluukin enemmän siitä miksen osaa antaa kaikkea anteeksi. Anteeksianto olisi varmaan paras keino.
Miten olette toimineet tilanteissa, joissa suututtaa niin paljon että järki meinaa lähteä?😑❓
kuinka voi opetella hallitsemaan itseään niissä tilanteissa, ja poistamaan vanhat ja opitut tavat? Missä tilanteissa teillä on ollut vaikeuksia antaa anteeksi? En halua olla enää katkera.☹️
Joo niiin se on että yleensä tulee turpaan jos oikeuksiaan puolustaa. Sen takia me varmaan täällä ollaankin. Minä en pysty antamaan anteeksi mitään, mitä ei ole sovittu/sovitettu. Yhtä juttua olen hautonut 40 vuotta eikä loppua tule. Otin yhteyttä k.o. tyyppiin, jotta asia olis jotenkin selvitetty, mutta olin ilmaa hänelle. Kai se on huonosta itsetunnosta kiinni, että asioita vatvoo. Terveempi kuittais naurulla - paitsi: mainitsemasi seksuaalinen hyväksikäyttö on kyllä semmoinen asia, että siitä ei varmaan hevillä pääse eroon, puhumattakaan anteeksiannosta.
Jep. Välillä sitä vaan toivoo että voisi lopettaa ajattelun. Itse satun olemaan vielä sitä hankalaa tyyppiä, joka pyörittelee asiat päässä ylösalaisin ja vatvoo kaiken niin perusteellisesti. kaikki pitää analysoida ja pohtia. Leikatkaa mun pää irti!
Yksi keino vihasta pääsemiseen on rakkaus. Jostain vain pitää saada se rakkauden siemen, että pääsee rakastamisen alkuun. Pienemmät vihat tuntuvat aika merkityksettömiltä, kun rakastaa.
Itseään pitää myös rakastaa, itseään vihaamalla jotutuu yhä syvempiin syövereihin.
Desper kertoo asiaa, sanasta sanaan.😎
Eräs konsti on kirjoittaa kirje vihan kohteelle, lähettämättä sitä.
Kirjoittaa ja polttaa.
Taidan kokeilla tuota kirjejuttua.🙂
Olen aina ajatellut ettei viha ole rakkauden vastakohta, ja etteivät ne oletoisiaan pois sulkevia voimia. Ainakin itse osaan vihata ja rakastaa yhtäaikaa. Ja paljon. Nyt eron jälkeen yritän viettää perheen kanssa aikaa. Jospa se helpottaisi. Siellä ainakin on ihmiset rakkautta täynnä.☺️❤️
oletteko koskaan miettineet itsemurhaa.. ??😯🗯️
kolmesti on yritetty...
kyl tää elämä on vaan väärin sanon minä!!!!, mäkin oon