Aerobisen liikunnan ja ajattelukyvyn korreloivuudesta

Luonnehtisin mielenterveysasioiden miettimisen olevan itselleni jonkinlainen ”harrastus” siinä mielessä, että ihmisestä olentona, kuten monista muistakin asioista, oppii parhaiten silloin kun kaikki ei mene ihan ”kaavan mukaan”. Haluaisin ilman sen kummempaa syytä tuoda käytettäväksi erään huomioni, joka liittyy kykyyn ajatella selkeästi ja laadukkaasti.

Tämä seuraava ei ole päätelmänä ”valmis”, enkä osaa sanoa tarkkaan keihin ihmisiin tämä erityisen hyvin auttaisi, mutta yleisesti ottaen tämän pitäisi toimia keneen tahansa. Kyse on siitä, kuinka aerobinen urheilu (kuten lenkkeily) vaikuttaa siihen miten elimistö pystyy toimimaan ja sitä kautta kuinka hyvin aivot pystyvät toimimaan.

Arvelen, että moni ihminen voi pitää jopa ”itselleen tyypillisenä” sitä, että tekee huonoja päätelmiä, on vähän höpsö, on laiska aloittamaan asioita, on henkisesti hiukan lysyssä ja on sitä ja on vaikka mitä. Jos oletetaan, että tällainen henkilö ei ole ollut kovin aktiivinen liikkuja ja sitten hän alkaakin liikuskella usein, hän huomaa muuttuvansa jo muutamassa päivässä paljon elinvoimaisemmaksi. Tuolloin on varsin perusteltua kysyä, että kumpi hän ”oikeasti” on: se henkisesti lysyssä oleva, joka tekee huonoja päätelmiä vai se, joka tuntee itsensä hyvävointiseksi ja kykeneväiseksi tekemään hyviä päätelmiä yms? Ts. on harhaanjohtavaa ajatella, että ihminen olisi jotenkin ”pysyvästi” jotain tiettyä.

Tuo edellinen ei kuitenkaan ollut se, mitä varsinaisesti tarkoitin sanoa, vaan vasta pohjustus sille. Varsinaisesti tarkoitan tuoda ajateltavaksi sellaista, että jos ihmisen perusvireystila on ”negatiivisen puolella” vaikkapa masennuksen tai jonkin muun syyn vuoksi (masennukseen on helppo viitata, koska se on sanana kaikille tuttu) ja hän saa itsensä nostetettua liikunnan kautta huomattavasti parempaan vireystilaan, niin tällaisen henkilön ei ehkei a) kannata tehdä tärkeitä päätöksiä, eikä b) opetella uusia asioita ennen kuin on käynyt siellä lenkillä.

Olennaista tässä on omien aiempien ajatusten tavoittamisen vaikeuden ymmärtäminen silloin kun se vireystilasta tjs. johtuen on hankalaa. Aiemman opin edelleenkehittäminenhan on järkevintä tehdä siten, että palauttaa ensin mieleensä mitä on aiemmin oppinut tuosta jostain aiheesta ja vasta sen jälkeen alkaa kehittämään tuota opittua asiaa eteenpäin oppimalla jotain uutta. Jos vireystilasta tms. johtuen ei pysty edes ”pinnistelemällä” saamaan mieleensä sitä jotain vanhaa oppia ja silti yrittää oppia samasta aiheesta uutta, niin se todennäköisesti vain sotkee mieltä.

Jos samaa jatkaa useiden eri asioiden osalta pitkään, niin voisin kuvitella, että ennen pitkää tuo ihminen ei enää ole kovinkaan hyvä ajattelemaan muilla kuin suhteellisen yksinkertaisilla ajatuksilla, sellaisilla jotka on helppo ja nopea palauttaa mielensä – koska kaikki muu vaatisi erityisen esiinsetvimisen vaivan.

Aina on kuitenkin mahdollista selvittää mielensä jälkeenpäin eli kyse ei ole mistään lopullisesta, mutta näkisin suositeltavammaksi opetella uutta ja palauttaa enemmän monimutkaisia asioita (niistä aiheista, joita ei usein ajattele) mieleensä vasta sitten, kun on käynyt esimerkiksi siellä lenkillä. Riittävän tehokkaalla urheilulla on sekin vaikutus, että se mikä hetki sitten vaikutti kenties vaikealta ymmärtää, menee ns. jakeluun samantien kun on palannut sieltä urheilemasta.

Erityisen hyvin liikunnan vaikutuksen huomaa silloin, jos on useita erillisiä, mutta mahdollisesti toisiinsa jotenkin liittyviä asioita mietittävänä ja keskeneräisenä. Jos tuo kaikki on jotain, jota tulee yritettyä miettiä pelkästään omassa mielessään, saa sen väkisinmiettimisellä todennäköisesti pelkkää haittaa aikaiseksi ja ehdollistettua tuohon mietintään pelkästään ikäviä tuntemuksia, jotka tekevät saman mietinnän uudemman lähestymisen vain hankalammaksi. Lenkkeily tepsii kuitenkin tähänkin.

Lenkkeily ei tässä tarkoita mitään kevyttä tarpomista puiden seassa ja kuvittelua, että ”pikku happihyppely” selvittää päätä. Ei, kyllä siihen vaaditaan enemmän yritystä, mutta ei kuitenkaan mitään sellaista, mitä tuntuisi tuskastuttavan työläältä. Jos se tuntuu työläältä, teet jotain väärin. Vauhti on kuitenkin hyväksi.

Tätä ideaa liikunnan vaikutuksesta on kokeiltu mm. sellaisilla tavanomaisilla aktiviteeteilla kuin haravointi, ruohonleikkuu ja puunhakkuu, jotka kaikki vaativat hiukan erilaisia motorisia liikkeitä ja toistoja, mutta ei sellaisella ole lähellekään samaa vaikutusta kuin lenkkeilyllä.