50vmies, mistä löytyy elämän ilo, positiivius, sosiaalius, kiinnostus
heips,nyt ekaa kertaa rupesin kirjottaa kun toi elämän meno on hiertnyt,en tiedä mistä aloittaisin mutta yritetään.jo vuosia on mennyt niin että monet asiat on menettänyt hohdon
negatiivista tulee sieltä ja täältä vaikka yritystä on ollut.yhteiskunta antaa paineita ja lokeroi ihmisen johonkin tiettyyn muottiin esim.minun pitää olla kiinnostunut urheilusta ja formulasta .töitä pitää painaa eläkeikään asti eli olla alfauros.mutta minulle vähempikin riittäisi
siinä viimeisessä puvussa ei ole taskuja ja monet ei ole saanut kirkasta kruunua vaikka eläkkeelle päästyä on vaikka mitä vaivaa.ongelma on se että en ole vieläkään tiennyt mitä haluan tehdä”isona” ja olen tehnyt raskaita hommia aina. nyt pärjäisin 70%työajasta.olen etsinyt apua sieltä ja sun täältä.tunne että olen välimallin jätkä.tällä hetkellä kyyhötän vaa kotona jaihmettelen. toi mitä mediasta tulee ratkaisu olisi nukkua hyvin ja liikunta ja sosiiaaliset suhteet.mutta ei tuolta kyliltä tahdo oiken fiksua seuraa löytyä.haluaisin vaan löytää iloa elämään.en kirjoita enempää mut jos jollain ois jotain asiaa täältä löytyy lisää juttuu mitä mul sydämmellä
Heippa,
Ei tuohon liene helppoa ratkaisua, kymmenisen vuotta perässä tullaan!
Itse olen yrittänyt luopua kaikesta pitäisi-ajatuksista (paitsi lasten suhteen nyt pitää yhtä ja toista), ja enemmän ajatella voisiko- ja jospa-ajatuksia. Tällä hetkellä ei mikään oikein kiinnosta, eikä tunnu miltään, joten nyt voi kokeilla ihan kaikkia ennen ei-niin-omalta tuntuvia juttuja, tanssikursseja ja sen sellaisia. Olen myös menossa SPR:n ystäväkurssille, jos sitten voisi olla vapaaehtoisena edes avuksi muille, vaikkei ehkä itse just nyt saa apua mistään.
Jos pystyy, niin kannattaa miettiä joka viikolle vaikka yksi uusi asia - mitä ei ole koskaan tehnyt aiemmin. Vaikka taidekirjan lainaaminen kirjastosta tai johonkin musiikkilajiin tutustuminen youtuben kautta. Ehkä mikään ei kolahda (heti?) mutta onpahan ainakin kokeiltu.
juu,onhan sitä sun tätä tullut yritettyä,mut jotenkin aina lässähtää kiinnostus.en oo mikään keskustelija tyyppi joten hankalaa vieraissa porukoissa oleminen.olen kokeillut muutamia terapia juttui,mutta siellä on ollut enimmäkseen naisia ja niillä omat "jutut"ja muutenkin tunne että naiset ja n.30v on esillä enemmän.mutta aina on jotain asian tynkää jäänyt mieleen.olisi hienoo jos jossain ois positiivisuudenajattelun kurssi koska olen ajautunut sivuraiteelle pahasti parin vuoden aikana ja aina joka asiassa näen negatiivisia puolia ekana, psykiatria kokeillut olen mut se lopetti mun tapaamisen koska ei osannut auttaa,kun itse ymmärrän mistä hiertää.suuri ongelma on työelämä,jo n.8v sitten huomasin että eihän tässä ole mitään mieltä että raadan koko päivän töissä ja elän viikonloppuna ja lomalla.nyt työtön.siloin tällöin päivisin tyhjää. telkkaristakin tulee huonoo ohjelmaa.kävely lenkkiä kun tekee päivisin rupee kyllästyttää katella samoja paikkoja ja tuntuu hölmöltä jos lähtis autolla johonkin 20 kilsan päähän ja siellä kävelis. eipä tällä kertaa muuta
Älä välitä jos tuntuu hölmöltä, käy ainakin kerran siellä 20 km päässä. Niin minäkin teen saikulla, ajelen metron päättärille ja kävelen minne sattuu vaikkei ole mitään asiaa eikä edes kiinnostaisi lähteä. Päivän päätteeksi voi ainakin sanoa, että yritin.
Toinen mitä vois kokeilla on äänikirjat. Luurit päähän ja kirjaa kuuntelemaan kävelyn lomassa, jos tutut maisemat alkaa tuntua tylsältä. Tai areenasta löytyy kaikenlaista ohjelmaa, vaikka ei kiinnostaisi alkuun se aihe, niin ainakin mulla auttaa peittämään pään sisäistä hälinää välillä. Tapaan laittaa joskus nukkumaanmennessänln viereen pyörimään, jos iltasella on oikein yksinäinen olo.
Ja jos ei muuta, niin tänne ainakin mahtuu avautumaan. Ihan jo kirjottaminen auttaa minua ainakin vähän.