Hei. Minäkin liikun aika paljon, mutten pidä mitään kirjaa siitä, teen sen mukaan kuin on mukavaa. Tai yleensä pyöräilen asioille kaupunkiin jonne tulee matkaa viitisen kilometriä. Jossain vaiheessa tajusin että elämässä pitää olla tarkoitusta tekemällä jotain joka päivä, minulla se on ompelu, virkkaus, tänne kirjoittaminen, ruoan laitto, siivous tms. jotain mistä saa hyvän mielen. Aiemmin minulle ei riittänyt mikään, aina olisi pitänyt tehdä jotain paremmin tai enemmän. Mielestäni liikunta on hyvä juttu, kunhan ei mene pakkomielteeksi.
Aioin ostaa aktiviteettimittarin, olisin seurannut miten nukun, ja liikunko tarpeeksi? Onneksi tuli järki päähän. olisin varmaan tuijottanut mittaria kokoa ajan ja sitten vasta olisin ollutkin huolissani kaikesta mahdollisesta. En enää edes mieti kuinka paljon nukun. Nukun niinkauan kuin nukuttaa ja nousen ylös kun uni loppuu. Onneksi ei enää yöllä valvota painajaiset. Muutama vuosi sitten unettomuus loppui. Siihen auttoi kyllä se että muutin asumaan yhteen puolisoni kanssa, hän on säntillinen ihminen ja vakaa, joten sain hänen kauttaan vakautta ja rauhaa elämääni, mistä olen kiitollinen. Illalla ei esim. aleta keskustelemaan tai muutenkaan mitään vakavaa keskustelua ettei mene yöunet, mikä on kyllä ollut hyvä juttu. Joskus on kuitenkin vielä nukahtamisvaikeuksia jos jotain sattuu elämässä, mutten tarvitse enää nukahtamislääkettä. Enkä käytä mitään muutakaan lääkettä, koska pelkään niiden vaikutusta.
Hyviä kuntoilupäiviä tänne kaikille!