Ahdistu jota ei saa poikki.

Ahdistu jota ei saa poikki.

Käyttäjä HerKaramazov aloittanut aikaan 06.04.2022 klo 21:06 kohteessa Ahdistus- & stressinhallinta
Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 06.04.2022 klo 21:06

Olen pitkän kaavan ahdistuja. Minulla on päällä lievää, keskivaikeassa, tai vaikeaa ahdistusta, aina. Lievässä ahdistuksessa unohdan ahdistuksen tekemällä jotain. Keskivaikeassa ahdistus saattaa katketa välillä, satunnaisesti. Vaikeassa tilanteessa jossa olen tälläkin hetkellä ahdistus ei katkea, se kestää viikkoja, kuukausia, jne. Tähän mennessä vaikeakin ahdistus on katkennut, kun olen saanut tukea esim. Terapiaa. Tällä hetkellä en saa terapiaa avopuolelta, Kela ei lähde tukemaan Vaativanalääkinnällisenä kuntoutuksena terapiaa, ja osastolle minut otetaan vain viikoksi. Onko ehdotuksia millä vaikean ahdistuksen saa poikki? Minulla on lääkitys.
Miksi ihminen jätetään yksin ahdistuksensa kanssa?

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi, 1 viikko sitten. Syy: Korjaus
Käyttäjä Reetta12 kirjoittanut 13.04.2022 klo 10:52

Kyllä, samaa mietin, miksi jätetään yksin kun. Itse en ole minkään tuen piirissä ja mietin samaa mistä saisi nyt apua, kun ahdistus on taas maailmantapahtumienkin takia pahentunut. Ajattelin että soittaisin diakonille, joskus olen tilapäistä keskusteluapua sieltä saanut. Hengitysharjoituksilla saa joskus myös kehon rauhoittumaan, mutta paras apu on se toinen ihminen.

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 13.04.2022 klo 15:29

Hei.

Olen myös hakekenut apua/kuuntelijaa diagoniatyöstä. Mielenterveys toimisto ei tarjoa edes psykiatria...omalääkäri on hoitokontakti, jota psykiatri konsultoi.
On pelottavaa miten yksin jätetään ahdistuksen, lääkkeiden, ja pelkojen keskelle.
Joskus hengitys auttaa useinmiten ei kun ahdistus on niin massiivista. Yksin myös itsetuhoiset ajatukset alkaa jyllään. Ihminen on tärkeä toiselle, jos terapiaan ei ole mahdollisuutta (minulla loppui terapia kaksivuotta takaperin, kelan tukema).
Useat tahot tarjoavat chatti mahdollisuutta...mun ajatukset eivät kulje niin nopeaan että saisin chattistä jotain. Lähinnä chat on aika pieni ja lyhytaikainen laastari, minulle. Toivon että muut hyötyvät chateistä.

Käyttäjä Reetta12 kirjoittanut 15.04.2022 klo 11:54

Tuo on kyllä totta, että chätissä ei ole sitä toisen ihmisen läheisyyttä, ja on hyvin hetkellistä apua. Mielenterveysyhdistykset on yks paikka hakea tukea, itsellä oli muutaman vuoden suhde palveluohjaajaan joka kävi kotonakin, kun en pystynyt aina lähtemään paikalle. Tukihenkilöä noista paikoista voi myös hakea. Eri paikkakunnilla varmaan erilaiset mahdollisuudet. Kaikissa apumuodoissa on tuo että kestävät vain tietyn ajan ja sitten pitäs taas löytää joku uusi tukimuoto tai jonkinlainen tukiverkosto. Yksinjääminen itsessään aiheuttaa sellasen hälytystilan elimistöön. Mulla on lapsuudesta asti jo sellainen hylkäämisen trauma, jonka takia kaikenlainen hylkääminen tuntuu erityisen pahalta. 3-vuotinen psykoterapia mullakin käytynä ja paljon sainkin ymmärrystä asioihin, mutta elämässä tulee aina uusia tilanteita ja haasteita. Voimia!

Käyttäjä HerKaramazov kirjoittanut 15.04.2022 klo 23:06

Hei.

Sama juttu lapsuuden trauma joka heittää "hälytystilan elimistöön". Se muistijälki on piirtynyt aivoihin, ja sitä on lähes mahdoton pyyhkiä pois.
On kuin jokin asetus mielessä menisi päälle pelko, ahdistus, epärationaalinen ajattelu loksahtaa päälle.
Mä en valinnut vanhempiani, enkä sitä miten he olivat kehittyneet äidiksi ja isäksi, silti kannan mukani sairautta.
Trauma on varmaan jossain alitajunnassa (liskoaivoissa), syvissä tunne kerroksissa. Ei minua auta 2-5-kerran juttelelu oudon, vaikkakin osaavan ihmisen kanssa, kiireisessä chatissä. Avaan pikkaisen, ja sitten sanotaan "moi koita pärjätä".
Olen hakenut tukihenkilöä ja ehkä saan sellaisen lähitulevaisuudessa. Toinen juttu mitä yritetään tarjoilla on oppaita/kursseja joilla opetellaan purkamaan ahdistusta, ja yritetään saada keho rentoutumaan. Oppaat ja kurssit on ihan okei mutta ne on kopioitu zenbuddhalaisista opeista eikä käsitetä kaukanko harjoituksia saa/joutuu tekemään jotta ne alkavat toimimaan(ei ne zenbuddhalaisetkaan kahdessa viikossa buddhia ole) Oppaat toimivat varmaan ihmisillä joilla on tressiä mutta ei välttämättä lapsuuden ahdistus traumaa. Kaksi vuotta voi olla jotain meikäläisen liskoaivoille...mutta mikään instanssi ei vedä intensiivisiä terapia jaksoja mainitsemaani aikaa.

Mieluusti tarjotaan jotain kikkoja, pikku-laastareita, joista saadaan tilastoja...että hoitoa on tarjottu.

Toivottavasti en kuullosta kyyniseltä.

  • Muokattu kirjoittajan toimesta 1 kuukausi sitten. Syy: Lisäys