Kyllä, samaa mietin, miksi jätetään yksin kun. Itse en ole minkään tuen piirissä ja mietin samaa mistä saisi nyt apua, kun ahdistus on taas maailmantapahtumienkin takia pahentunut. Ajattelin että soittaisin diakonille, joskus olen tilapäistä keskusteluapua sieltä saanut. Hengitysharjoituksilla saa joskus myös kehon rauhoittumaan, mutta paras apu on se toinen ihminen.

Hei.

Olen myös hakekenut apua/kuuntelijaa diagoniatyöstä. Mielenterveys toimisto ei tarjoa edes psykiatria...omalääkäri on hoitokontakti, jota psykiatri konsultoi.
On pelottavaa miten yksin jätetään ahdistuksen, lääkkeiden, ja pelkojen keskelle.
Joskus hengitys auttaa useinmiten ei kun ahdistus on niin massiivista. Yksin myös itsetuhoiset ajatukset alkaa jyllään. Ihminen on tärkeä toiselle, jos terapiaan ei ole mahdollisuutta (minulla loppui terapia kaksivuotta takaperin, kelan tukema).
Useat tahot tarjoavat chatti mahdollisuutta...mun ajatukset eivät kulje niin nopeaan että saisin chattistä jotain. Lähinnä chat on aika pieni ja lyhytaikainen laastari, minulle. Toivon että muut hyötyvät chateistä.

Tuo on kyllä totta, että chätissä ei ole sitä toisen ihmisen läheisyyttä, ja on hyvin hetkellistä apua. Mielenterveysyhdistykset on yks paikka hakea tukea, itsellä oli muutaman vuoden suhde palveluohjaajaan joka kävi kotonakin, kun en pystynyt aina lähtemään paikalle. Tukihenkilöä noista paikoista voi myös hakea. Eri paikkakunnilla varmaan erilaiset mahdollisuudet. Kaikissa apumuodoissa on tuo että kestävät vain tietyn ajan ja sitten pitäs taas löytää joku uusi tukimuoto tai jonkinlainen tukiverkosto. Yksinjääminen itsessään aiheuttaa sellasen hälytystilan elimistöön. Mulla on lapsuudesta asti jo sellainen hylkäämisen trauma, jonka takia kaikenlainen hylkääminen tuntuu erityisen pahalta. 3-vuotinen psykoterapia mullakin käytynä ja paljon sainkin ymmärrystä asioihin, mutta elämässä tulee aina uusia tilanteita ja haasteita. Voimia!

Hei.

Sama juttu lapsuuden trauma joka heittää "hälytystilan elimistöön". Se muistijälki on piirtynyt aivoihin, ja sitä on lähes mahdoton pyyhkiä pois.
On kuin jokin asetus mielessä menisi päälle pelko, ahdistus, epärationaalinen ajattelu loksahtaa päälle.
Mä en valinnut vanhempiani, enkä sitä miten he olivat kehittyneet äidiksi ja isäksi, silti kannan mukani sairautta.
Trauma on varmaan jossain alitajunnassa (liskoaivoissa), syvissä tunne kerroksissa. Ei minua auta 2-5-kerran juttelelu oudon, vaikkakin osaavan ihmisen kanssa, kiireisessä chatissä. Avaan pikkaisen, ja sitten sanotaan "moi koita pärjätä".
Olen hakenut tukihenkilöä ja ehkä saan sellaisen lähitulevaisuudessa. Toinen juttu mitä yritetään tarjoilla on oppaita/kursseja joilla opetellaan purkamaan ahdistusta, ja yritetään saada keho rentoutumaan. Oppaat ja kurssit on ihan okei mutta ne on kopioitu zenbuddhalaisista opeista eikä käsitetä kaukanko harjoituksia saa/joutuu tekemään jotta ne alkavat toimimaan(ei ne zenbuddhalaisetkaan kahdessa viikossa buddhia ole) Oppaat toimivat varmaan ihmisillä joilla on tressiä mutta ei välttämättä lapsuuden ahdistus traumaa. Kaksi vuotta voi olla jotain meikäläisen liskoaivoille...mutta mikään instanssi ei vedä intensiivisiä terapia jaksoja mainitsemaani aikaa.

Mieluusti tarjotaan jotain kikkoja, pikku-laastareita, joista saadaan tilastoja...että hoitoa on tarjottu.

Toivottavasti en kuullosta kyyniseltä.

• Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 7 kuukautta sitten. Syy: Lisäys

Onko ihmiset saaneet ahdistusensa poikki chat keskusteluissa. Olen kiinnostunut?

Onko täällä sellaisia jotka ovat käyneet Kelan tukemaa psykoterapiaa maksimimäärän ja ei ole vielä kulunut viittä vuotta sen lopettamisesta? Miten olette saaneet apua ahdistukseen? Tarvitsisin keinoja ahdistuksen helpottamiseen. Lääkkeet on mutta ei pelkästään auta, paitsi Diapamit hetken aikaa.

Onko missään chattia joka olisi päivittäin auki? Nimittäin ahdistus kun iskee niin se ei katso chattien aikatauluja. Silloin on suurin tarve päästä avautumaan kun ahdistus on suurin.

Ahdistaa usein kirjoitti:
Onko täällä sellaisia jotka ovat käyneet Kelan tukemaa psykoterapiaa maksimimäärän ja ei ole vielä kulunut viittä vuotta sen lopettamisesta? Miten olette saaneet apua ahdistukseen? Tarvitsisin keinoja ahdistuksen helpottamiseen. Lääkkeet on mutta ei pelkästään auta, paitsi Diapamit hetken aikaa.

Hei.

Sä voit hakea kuntoutusta Vaativanalääkinnälisenä kuntoutuksena Kelan tukemaan psykoterapiaan. Siinä ei ole viiden vuoden sääntöä.

Ahdistaa usein kirjoitti:
Onko missään chattia joka olisi päivittäin auki? Nimittäin ahdistus kun iskee niin se ei katso chattien aikatauluja. Silloin on suurin tarve päästä avautumaan kun ahdistus on suurin.

Ei taida olla. Kriisi puhelimetkin ovat melko tukossa. Ahdistus ei todellakaan "katso kelloa".
Mieleterveys resurssit ovat leikattu niin että apua saa joskus ja jouluna jos silloinkaan.
Yritä kirjoittaa tänne ahdistuksestasi!

• Muokattu moderaattoreiden toimesta 2 vuotta, 5 kuukautta sitten. Syy: -

Hei voisin vastata tuohon, minulla on Kelan terapia, suosittelen hakemaan, minulla on ohjaaja sitä varten, mutta voit varmaan, jonkun luotettavan kaverin tai jonkun henkilön kehen sinä luotat ja kuka tuntee sut hyvin. hakea sitä, ne kysyi aika monimutkaisia kysymyksiä oli mutta minä jouduin valittamaan, kun en saanut sitä, kärsivällinen pitää olla.

Moi, pääsen 7 vkoa kestävään terapiaan marraskuussa ja odotan kyllä kovin et sieltä saisi tukea tilanteeseen, vaikea ahdistuneisuushäiriö mulla. Oon yrittäny pitää itelleni terapiaa, kirjotan asioita ylös ja koitan vastata itselleni ns järjen äänellä. On kyllä aika surkeeta ettei saa ulkopuolista apua juuri silloin kun sitä tarvitsisi, siksi yritänki kovasti pärjätä yksin ja teen näitä keskustelusessioita itsekseni. Huoh. Ihminen tarvitsee muita ihmisiä. Naurua ja juttuseuraa, hauskoja tilanteita, tekemistä. Ei yksinoloa ahistuneena kotona.

Minulle on haettu kahtena vuotena peräkkäin kelan terapiaa vaativana lääkinnällisenä kuntoutusmuotona...hyläty. Ei täyty kriteerit ja - sinulla on vain vaikea jakso elämässäsi, perustelut.

Minulla ei ole yhtään kaveria joka tuntisi minut ja johon luottaisin...