Moikka,

Olemme mieheni kanssa 26-vuotiaita. Lasta olemme yrittäneet 1v 8kk. Takana kolme kemiallista raskautta ja yksi kohdunulkoinen raskaus, joka päättyi leikkauspöydälle. Leikkauksessa menetin toisen munanjohtimeni. Lapsettomuustutkimuksia ja aukiolotutkimus tehty keväällä kun reilu vuosi yritystä takana, ja tutkimuksissa kaikki ok. Kohdunulkoinen leikattiin kesäkuussa. Raskas kokemus, josta toivun yhä. Olemme alkaneet nyt yrittämään uudelleen leikkauksen jälkeen. Ensikeväänä koeputkihedelmöitys edessä, ellei sitä ennen tärppää.

Äitiys on ollut suurin haaveeni lapsesta asti. Mieheni kanssa olemme olleet yhdessä 7vuotta. Minä olisin ollut valmis äidiksi jo 22-vuotiaana. Mieheni halusi saada opinnot ensin valmiiksi. Olin aina ajatellut, että raskaaksi tulo olisi helppoa. Oli järkytys, kun ensimmäinen kemiallinen raskauteni sattui jo ensimmäisestä yrityskierrosta. Tämän jälkeen en ole uskaltanut oikein iloita vastaan tulleista positiivisista raskaustesteistä. Viimeisin raskauteni oli omituinen alusta asti. Tiesin heti, että kaikki ei ole kunnossa. Ruskeaa vuotoa tiputteli kaksi viikkoa putkeen ja vatsakramppeja oli myös koko tämän ajan. Gynekologilla sitten todettiin kohdunulkoinen raskaus munatorvessa. Sain lääkepistoksen, josta huolimatta hcg jatkoi nousuaan. Lopulta päädyttiin leikkaukseen ja vaurioitunut munanjohdin jouduttiin poistamaan. Leikkaus oli pelottava ja raskas kokemus, josta toipuminen vei minulla aikaa, enkä ole vieläkään täysin toipunut kokemuksesta niin fyysisesti kuin henkisestikään. Olemme kuitenkin uskaltaneet alkaa toivomaan ja yrittämään taas raskautta. Silti mahdollinen raskaus leikkauksen jälkeen pelottaa. Arvet aristavat edelleen ja pelottaa, tuottavatko arvet kipua mahdollisessa tulevassa raskaudessa. Onko täällä muita kohdunulkoisen raskauden tai siihen liittyvän leikkaushoidon kokeneita? Vertaistukea kaipailisin. Oletteko saaneet lapsen munanjohtimen poiston jälkeen ilman lapsettomuushoitoja?