Olen viimeisen vuoden aikana kokenut kaksi keskenmenoa (ensimmäinen keskeytynyt keskenmeno) ja molemmilla kerroilla tiesin jo testipäivänä, että kaikki ei ole hyvin. Ensimmäisellä kerralla haaleista viivoista ei oltu neuvolan puhelussa ollenkaan huolissaan ja ehdin hetken kärsiä pahoinvoinnistakin, joten iloitsin raskautumisesta. Ensimmäiselle neuvolakäynnille menin kuitenkin huolestuneena, koska pahoinvointi oli yhtäkkiä loppunut kuten muutkin oireet. Sain ajan varhaisultraan, jossa kuultiin musertavat uutiset: ei sykettä, koko vastasi 6+0 vaikka olisi pitänyt olla jo 8. Sen jälkeen uusi ultraus naistenpolilla, josta lääkkeet tyhjennyksen. Ei riittänyt se, että kärsin kotona viikon kipujen ja massiivisen vuodon kanssa vaan jouduin vielä imukaavintaan seuraavalla viikolla, kun kivut eivät loppuneet. Olin näistä ennakkoon lukenut ja se oli juuri niin kamalaa kuin oletinkin.

Seuraavan kerran kuukautiset olivat myöhässä 4kk myöhemmin ja tein testin. Taas sama juttu, todella haalea viiva joten ostin digitaalisen testin, jonka tein kahden päivän kuluttua. Se näytti raskaana, mutta jo seuraavana aamuna tikkutesti oli negatiivinen. Tästä vuoto alkoi viikon myöhässä, hieman tavanomaista kivuliaampana.

Nyt olemme saaneet lähetteen lapsettomuustutkimuksiin, joihin oletettavasti tulee kutsu elo-syyskuussa. Tuntuu, ettei enää uskalla edes yrittää ennen sitä, koska en halua joutua samaan tilanteeseen kolmatta kertaa. On myös vaikeaa yrittää pitää toivoa yllä, kun tunteet vaihtelee epätoivosta masennukseen ja suruun.