Näin,ennenkuin puhelimeni soi taskussani,mistä keskustelitte.
Minut on raiskattu hyvin nuorena,alle 15-vuotiaana,eikä raiskaajia ollut vain yksi,
heitä oli 6-poikaa.Siihen aikaan ei saanut,mitään apua,tukea,ei niin mitään.Eikä minulla ollut ketään,kenen kanssa keskustella asiasta,asia piti vain niellä itsekseen.

Myöhemmässä vaiheessa,silloisen mieheni ystävä raiskasi minut myös,enkä voinut mitään tapahtumalle,vaikka kuinka olisin pistänyt vastaan.
Tein asiasta rikosilmoituksen ja se oli oikeudessa,mutta minun ei tarvinnut olla siellä itse lainkaan.Ainoastaan asianajanani oli siellä.Raiskaaja sai siitä yhteensä 8kk ehdotonta vankeutta.En hakenut tapahtumaan itselleni mitään apua,vaikka tiesin kyllä mistä sitä saa.En kertakaikkiaan ehtinyt,vaikka tuo tuntuu tekosyyltä.
Itseasiassa kaiketi kuvittelin,että kun minut oli lapsena raiskattu,en tarvitse apua.
En tiedä,jättikö tuokin raiskaus minuun joitain jälkiä,epäilen todella senkin jättäneen.
Ehken vain ole jälkiä tiedostanut sisimmässäni.

Mutta,kaikkein pahimmalta minusta tuntuu se,että juuri silloinen puolisoni raiskasi minut aivan jokainen yö,halusin sitä tai en.Silloin minulla oli kaksi pientä vauvaa,joten
en edes äänekkäästi voinut vastaankaan panna.

Olen nyt monen muunkin ikävän kokemuksen jälkeen sitä mieltä,että nainen tai tyttö,
kuka tahansa vain raiskataankin,niin hänen olisi todella tärkeää hakea apua esim.
Raiskauksien Tukikeskuksesta.Siellä on ihmisiä,jotka osaavat auttaa,antaa asianmukaista apua naiselle.Sillä,kukaan nainen ei ole itse siihen syyllinen,jotta hänet
raiskataan,ei todellakaan.
Sillä ei ole väliä,onko raiskaaja tuntematon,poikaystävä,seurustelukumppani tai vaikkapa oma mies.Naista ei saa pakottaa mitenkään seksiin,jos hän ei sitä halua
eikä häntä saa uhkailla myöskään,mikäli nainen kieltäytyy.
Raiskaus on niin suuri rikos,niin fyysiseen koskemattomuuteen kuin henkisen puolen
suuri haavoittaminen.Jokainen raiskaaja kuuluu vankilaan,ilman mitään puolusteluja
ja raiskatun kuuluu saada apua itselleen,rohkaista itsensä hakemaan sitä.Sillä,
korostan uudelleen,raiskaus ei mitenkään ole naisen oma syy,eikä hän saa syyttää siitä itseään.Asia on puhuttava ja puhuttava,henkilön kanssa,kuka on koulutettu juuri
auttamaan tähän asiaan.

Toivon,rohkeutta jokaiselle raiskatulle,hakemaan apua itselleen,näin asia ei enää kummittele ajatuksissa,eikä myöhemmin jää mielenlokeroihin”salaisesti”vaikuttamaan.
Rohkeutta,jokaiselle! Kun asia on käyty läpi ja siitä puhuttu tarpeeksi,jokainen
nainen on ruusukimppuja ansainnut.
Toivoa,jokaiselle uhrille,elämä jatkuu kyllä,kaikesta huolimatta.🙂🌻