Oon menettäny mun kaikki kaverit tässä tämän vuoden puolella… Muutama kuukausi sitten mulla diagnosoitiin masennus ja ahdistuneisuushäiriö.. Kävin viikottain juttelemassa, sain lääkkeitä ja nyt siirrettiin psyk. polille psykologille…

Tuntuu kuitenkin, ettei kerta viikossa riitä. Mulla ei oo ketään kenelle puhua niinä hetkinä, kun todella alkaa ahdistaa. Niinku nytkin, itken sohvalla lähes halvaantuneena. Tuntuu, etten jaksa tätä olotilaa enää. Hetkittäin on helpompaa, tai ei ainakaan ole sellasia alamäkiä, mitä ennen lääkkeitä oli.. Mut nyt taas…

Tunnen sen melkeen minuutti minuutilta miten syöksyn koko ajan alaspäin. Haluaisin vaan huutaa, huutaa et auttakaa joku! Kuunnelkaa, musta tuntuu niin pahalta! Mut ei oo ketään kenelle uskoutua.. Ei enää. Oon menettäny lähes kaiken tän vuoden puolella. Vaikka hain apua, ja sain sitä, nyt tuntuu niin toivottomalta. Kaikki tuntuu turhalta…

Kaikenmaailman internetin keskustelupalstat on ihan yhtä tyhjän kanssa.. Sieltä saa vaan huonompaa oloa itelleen jos vahingossa erehtyy jotain kirjottamaan. Joko kukaan ei vastaa, jolloin tuntee olonsa vielä mitättömämmäksi, tai sit siel on liikkeellä provo-ihmisiä, jotkä vaan väheksyy ja pistää mielen enemmän matalaks…

Mistä sais apua sillon kun sitä oikeesti tarvitsee? Just sillä hetkellä, kun tuntuu, että tekis mieli luovuttaa? Kun voimat alkaa loppua, ja tarttis jonkun kannattelemaan… Mut oot vaan yksin, yksin oman pääsi sisällä…