Saniga kirjoitti 19.8.2011 8:42
Lapsuuden traumat ja niiden vaikutus aikuisiällä.
Minulla oli äiti, joka oli täysiverinen narsisti. Lapsena en tietenkään osannut pitää puoliani, eikä narsismista mitään tajutukaan. Yksi ainoa aikuinen "ojensi" äitiäni kerran, kun äiti sanoi minua rumaksi huoraksi. Sen jälkeen äiti ei ollut kyseisen naisen kanssa enää tekemisissä. Isä oli hyvä, mutta äitiä paljon vanhempi, eikä myöskään osannut suojella minua, ei halunnut erota, koska tuolloin ei erottu. Isä kyllä osti minulle vaatteita ja järjesti työpaikan, yritti sen, minkä osasi. Koin paljon traumoja lapsuudessa, joita en itse edes muista, mutta perhepäivähoitaja on kertonut, miten menin piiloon 4-vuotiaana, kun äiti tuli hakemaan kotiin ja huonossa psyykkisessä kunnossa, isä oli matkoilla. Perhepäivähoitaja ei antanut minua äidille mukaan, jolloin äiti kävi hakemassa tyynyn ja peiton, heitti ne perhepäivähoidon ovesta ja häipyi, eikä kysynyt minun vointiani 2 viikkoon, siis sinä aikana, kun isä oli matkoilla. Minä traumatisoiduin, masennuin ja ahdistuin, minkä seurauksena myöhemmin pilasin loppuelämäni, ihmiset joko kiusaavat minua, koska en osaa pitää puoliani, tai inhoavat minua, kun olen niin "kummallinen". On minulla ollut perhekin, mutta se on hajonnut miehen narsismin ja juomisen takia. Itse en käytä alkoholia. Koen edelleen psyykkisiä vatsakipuja ja olen yrittänyt itsemurhaa.